Juhlatunnelmaa keskuskentällä

Jippo pelasi sunnuntaina sadannen kotiottelunsa Ykkösessä. Se on hyvä saavutus. En ole nähnyt läheskään jokaista peliä. Viime vuosina olen käynyt hyvin tiiviisti. Tällä kaudella olen missannut yhden (SJK).

Jippo - AC Kajaani päättyi dramaattisen lopun jälkeen 1-1 tasapeliin. Jippo haki voittoa, mutta ei sitä saanut. Kajaani olisi ehkä lähtökohtaisesti tyytynyt tasapeliin, mutta voiton menettäminen viime sekunneilla oli heille katkeraa. Kajaanin puolustusvoittoinen taktiikka toimi ihan hyvin.

Jippo hallitsi ensimmäistä puoliaikaa selvästi. Vain maali jäi puuttumaan. Toni Tahvanainen laukoi kaksi kertaa niukasti ohi. Lopussa Lassi Hurskaisen pallonmenetys aiheutti säikähdyksen. Kajaanin kaukolaukaus meni kuitenkin yli tyhjän maalin.

Toisen jakson edetessä Jipon peli alkoi mennä vaikeaksi. Santeri Sjöblom pelasti vaarallisen puskun maaliviivalta. Myös Kajaanin puolustaja selvitti vastaavanlaisen tilanteen toisessa päässä. Viimeisen puolen tunnin aikana Kajaani sai monta hyvää maalintekopaikkaa. Hurskainen torjui muutaman kerran hyvin. Lopulta Michael Nzekwe Kelechi vei vapaasta paikasta vieraat 0-1 johtoon. Se näytti jäävän lopputulokseksi ja hiekka väheni Jipon tiimalasissa. Ottelun viimeisestä tilanteesta syntyi kuitenkin helpottava tasoitus. Tuomas Korpela puski pallon maaliin Teemu Hallikaisen antamasta kulmapotkusta. Lisäaikaa oli pelattu neljä minuuttia. Pallo vietiin keskiympyrään ja peli päättyi siihen. Ehkä Jippo oli tällä kertaa vähän onnekas, kun vielä aivan lopussa avautui yksi mahdollisuus.

Loppujen lopuksi vaaralliset maalipaikat taisivat mennä aika tasan. Siinä mielessä tasapeli oli melko oikeutettu tulos. Pallonhallinta oli kyllä selvästi Jipolla. Mieluummin 1-1 kuin 0-0. Maaliton peli olisi ollut hieman mitäänsanomaton. On positiivista, että Jippo on onnistunut maalinteossa kahdessa peräkkäisessä kotiottelussa.

Perustelen otsikointia vielä sillä, että paikalla oli melko mukavasti yleisöä ja neljän afrikkalaisen miehen rumpu- ja lauluryhmä loi hyvää tunnelmaa. Sää oli mainio. Pelikin oli ihan hyvä ja tapahtumarikas. Yksi vaihtoehtoinen otsikko tähän tekstiin olisi ollut "Sata kertaa Jippo, päivät tulevat ja menevät." Se olisi ehkä ollut liian runollinen. Jalkapallossa on joka tapauksessa hienoa se, että aina tulee uusia pelejä ja kausia. Ei ole mitään lopullista voittoa tai tappiota.