Tervehdys arvoisat ja laiminlyödyt lukijani.
Blogi on ollut liiankin vaiti jo pitkään, vaikka hyviä aiheita on ollut enemmänkin tarjolla. Sadat ottelut paukkuu ja 10v. tuli täyteen.
Syy hiljaisuuteen löytyy työmarkkinoilta. Allekirjoittanut sai töitä ja joutui tästä syystä muuttamaan nyt kuluneen kuun vaiheteessa Lahteen! Tosin sydän sykkii sitäkin innokkaamin Jipolle, vaikka kateudella katsonkin FC Lahden lippuja, jotka liehuvat keskustassa pelipäivinä, koska Joensuussa!?! Hitto kun saataisiin edes nurmikko kentällä kuntoon.
No. Oli miten oli. Blogi ei suinkaan kuole tähän. Parhaillaan käydään keskusteluja uusien kirjoittajien palkkaamisesta ja mahdollisista vierailuista pelaajien puolelta, joten älkää huoliko, eiköhän tänne vielä jotain elämää saada.
terveisiä maanpaosta!
tiistai 16. elokuuta 2011
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Jaakko "Jasu" Reponen 100 ottelua!
perjantai 20. toukokuuta 2011
Vihdoinkin!
Ensimmäinen kotiottelu on edessä. Itse jaksan hädin tuskin odottaa huomiseen. Blogi on elellyt hiljaiseloa tässä jo hetken aikaa, mutta nyt on aika herätä taasen hieman aktiiviseksi. Mutta teloillaan ei blogaaja ole maannut tässä hieman makupaloja:
Jippo piti kauden avajaisten kunniaksi lehdistötilaisuuden, jonka hedelmiä on nähtävissä muun muassa täällä -> Korpelan haastattelu
Blogaajaan korvaan tuosta tilaisuudesta tarttui eritoten ongelmat keskuskentän pelikuntoon saamiseksi. Yhteistyössä on mitä ilmeisimmin ongelmia. Hittolainen sentään! Ei se aina kaunista ole, mutta on se sentään Ykköstä! Kyllä tässä katson syyttävästi kaupungin suuntaan, olosuhteet kuntoon jalkapallolle! nyt. heti.
Hyvänä uutisena on se, että Santeri "Sande", joka muuten (niille jotka eivät ole vielä kuulleet?) valittiin alle 20v. mm-leirille, on pääsemässä vihdoinkin takaisin pelikuntoon ja vaivat näyttävät siirtyvän muistojen osastolle. Mahtavaa!
Kolmesta ensimmäisestä pelistä vieraissa on nyt kolme tasuria ja kolme pistettä kasassa. Takaa on noustu viimeisillä minuuteilla, legendaarista. Valmentaja Korhosen voiton tahdosta palavista silmistä olen näkevinäni ennusmerkkejä, kuinka vastustaja murskataan kunhan päästään kotikentälle ja peli saadaan käyntiin.
Kausijulkaisu, jonka tekemisessä omat näppinikin ovat olleet mukana sähläämässä, on painosta ulkona ja on näillä näkymin saatavissa ainakin lauantain pelissä. Toki sitä myös koteihin jaetaan, kun jaetaan.
Lopuksi hieman makua tämän kesän kuumimmista hiteistä. Todella hieno uutinen on se, että FM2000:n sällit ovat armeliaisuudessaan katsoneet hyväksi antaa Jipolle käyttöön kappaleensa "Mestaruus" kentällemarssi biisiksi, josta on muuten vaikea pistää paremmaksi. Tällä kelpaa kentälle marssia! Pistetään tähän vielä muutama hitti edellä mainitun lisäksi, joita kentän laidoilla tullaan kuulemaan. Huomenna nähdään!
FM2000 - Mestaruus
Neil Young - Drive Back
Die Antwoord - Enter The Ninja
Ukkosmaine: Pyyhe kenttään...not!
Jippo piti kauden avajaisten kunniaksi lehdistötilaisuuden, jonka hedelmiä on nähtävissä muun muassa täällä -> Korpelan haastattelu
Blogaajaan korvaan tuosta tilaisuudesta tarttui eritoten ongelmat keskuskentän pelikuntoon saamiseksi. Yhteistyössä on mitä ilmeisimmin ongelmia. Hittolainen sentään! Ei se aina kaunista ole, mutta on se sentään Ykköstä! Kyllä tässä katson syyttävästi kaupungin suuntaan, olosuhteet kuntoon jalkapallolle! nyt. heti.
Hyvänä uutisena on se, että Santeri "Sande", joka muuten (niille jotka eivät ole vielä kuulleet?) valittiin alle 20v. mm-leirille, on pääsemässä vihdoinkin takaisin pelikuntoon ja vaivat näyttävät siirtyvän muistojen osastolle. Mahtavaa!
Kolmesta ensimmäisestä pelistä vieraissa on nyt kolme tasuria ja kolme pistettä kasassa. Takaa on noustu viimeisillä minuuteilla, legendaarista. Valmentaja Korhosen voiton tahdosta palavista silmistä olen näkevinäni ennusmerkkejä, kuinka vastustaja murskataan kunhan päästään kotikentälle ja peli saadaan käyntiin.
Kausijulkaisu, jonka tekemisessä omat näppinikin ovat olleet mukana sähläämässä, on painosta ulkona ja on näillä näkymin saatavissa ainakin lauantain pelissä. Toki sitä myös koteihin jaetaan, kun jaetaan.
Lopuksi hieman makua tämän kesän kuumimmista hiteistä. Todella hieno uutinen on se, että FM2000:n sällit ovat armeliaisuudessaan katsoneet hyväksi antaa Jipolle käyttöön kappaleensa "Mestaruus" kentällemarssi biisiksi, josta on muuten vaikea pistää paremmaksi. Tällä kelpaa kentälle marssia! Pistetään tähän vielä muutama hitti edellä mainitun lisäksi, joita kentän laidoilla tullaan kuulemaan. Huomenna nähdään!
FM2000 - Mestaruus
Neil Young - Drive Back
Die Antwoord - Enter The Ninja
Ukkosmaine: Pyyhe kenttään...not!
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Jippo ja Punaniskat kohtasivat
Viime lauantaina tapahtui jotain merkittävää jalkapallon saralla, ainakin näin Joensuun mittakaavalla, kun Jippo-organisaatio ja faniryhmä kohtasivat Jet Setissä. Paikalla olivat ainakin Jussi Väisänen, Jouni Lehtimäki, Jamo, Tero Tahvanainen sekä läjä pelaajia ja faneja.
Hieman tunnustelevan alun jälkeen keskustelu polveili Jussi Harisen paluusta ja Keisterin sopimuksesta, molemmin puoleisin kiitollisuuden osoitusten kautta aina suunnitelmiin faniryhmän bussikuljetuksista vieraspeleihin.
Nyt kun jää on murrettu, on mukava katsoa mihin tälläinen yhteistyö ja ymmärrys johtaakaan? Ja tuskin kukaan voi kiistää, että hyvään tuleen antoi oman lisänsä loistava taistelu takaa-ajoasemasta jatkopaikan varmistamiseen viime torstain cup-ottelusta Kufua vastaan.
tiistai 15. helmikuuta 2011
"Kotiinpaluu" - Juttutuokio Tarmo Koivurannan kanssa...
"Ihan hyväähän tässä kuuluu!" Tare vastaa iloisesti ja katsoo minua hieman otsaansa kurtistaen, aivan kuin kysyen olenko ihan tosissani kysymykseni kanssa. Hyväntuulinen Koivuranta kertoo kevyesti töiden, opiskelun ja jalkapallon täyttämästä elämästään. Aikataulut ovat sitä luokkaa, että hitaampaa heikottaisi mutta Tare tuntuu kertomansa perusteella nauttivansa elämästään juuri tällaisena.
"Kaikki pyörii kuitenkin jalkapallon ympärillä", hän kertoo. Se on kaiken keskipisteessä ja on ollut niin jo pitkään. Muut menot hän ajoittaa jalkapallon mukaan. Kolarissa (1980) syntynyt Koivuranta muutti hyvin pian Joensuuhun, jota pitääkin kotikaupunkinaan. Jalkapallo tuli mukaan kuvioihin jo hyvin nuorena, "isä pelasi pohjoisessa ja Ruotsissa", Tare kertoo.
Koivuranta kertoo pelanneensa aikanaan Tero Tahvaineisen kanssa Ratanoissa ja tuolloin alkanut ystävyys on voimissaan edelleen. Muutto tuli kuitenkin aikanaan Kuopioon urheilulukioon pääsemisen myötä, josta ura jalkapalloonkin otti tuulta alleen. "Jääkiekko oli pitkään mukana, mutta lopulta valinta oli kuitenkin helppo." Koivuranta sanoo.
Virallisesti jalkapalloura alkoi silloin joskus 90-luvun taitteessa Ratanoissa. Sieltä sitten Kupsiin -96, jossa Koivuranta pelasi kunnes siirtyi -99 Valkeakosken Hakaan. Siellä hän oli 5 vuotta, jonka jälkeen pelasi 2004-2006 Torniossa. Meni kaudeksi 2007 Ouluun, josta Kokkolaan kolmeksi vuodeksi, josta on nyt siirtynyt Jippoon.
Takaisin Joensuuhun palaaminen oli helppo valinta. Syiksi Koivuranta mainitsee jatko-opinnot yliopistolla, Jarmo Korhosen ja tietty kotikaupunkiin paluu on merkittävä seikka. Miehen sanoihin tulee painoa kun hän mainitsee Jamon. Kyselen hieman lisää asiasta. "Jamo on valmis lyömään itsensä likoon", kertoo Tare jatkaen, "hän välittää aidosti futiksesta. Jarmo on sytyttäjä. Kun joukkue haluaa voittaa valmentajalle, joku asia on silloin oikein." Jamo saa kiitosta Tarelta myös monesta muusta: päivittäisen työn taso, harjoitusten toteutus ja suunnittelu, "Jamo on yksi parhaita valmentajia, jonka kanssa olen tehnyt töitä" hän summaa.
Tuleva kausi puhuttaa kaikkia, enkä voi olla kysymättä siitä. "Raju kausi", Koivuranta aloittaa, "ihmiset ainakin puhuu paljon. En tiedä, onko paine kuitenkaan sen suurempi kuin yleensä. Lähdön on oltava kuitenkin hyvä." Taren korostaa jälleen päivittäisen työn merkitystä. "Joka joukkueelle tulee vaikea vaihe, se pitäisi pystyä katkaisemaan mahdollisimman nopeasti. Vaikka on vasta helmikuu uskaltaa jo sanoa, että joukkue tulee olemaan fyysisesti hyvässä kunnossa kaudella. Se helpottaa."
Mutta tappioputken katkaiseminen ei kuitenkaan ole helppoa. Kun pelaamisesta tulee väkinäistä ja itseluottamus alkaa rakoilla painottaa Tare vanhojen pitkään joukkueessa pelanneiden pelaajien merkitystä. "Itseluottamus on vain revittävä jostain ja siinä kokeneemmilla pelaajilla on merkittävä rooli. Sijainti futiskartalla on myös meidän etu. Tänne on pitkä matka mistä vaan. Tää on tällänen "Veikkausliigan RoPS", meidän pitää vaan olla niin v:mäisiä, että saadaan tehtyä keskuskentästä sellanen Manala, että pelaajat pelkää tulla tänne. Jipolla on maine nuorena joukkueena, mutta ei se oikein enää pidä paikkaansa. Jippossa on jo monta kokenutta pelaajaa."
Päädymme puhumaan katsojamääristä. Paljon nähnyt Tare kertoo vuosistaan Hakassa. "Ei menestys takaa suuria katsojamääriä. Kun menestystä riitti tulivat kaikki kylläisiksi voittamisesta. Vaikka pelasimme hyvin, ei katsomossa ollut kuin 1500 katsojaa. Vasta Eurocup houkutteli paikalle enemmän väkeä. Toisaalta jos katsomossa on 87 ihmistä ei sekään kyllä tunnelmaa kohota."
Niinpä…. jään pohtimaan…
Mistä tässä suomalaisessa futiskulttuurissa oikein on kyse? Palloliitto tuntuu laittavan kapuloita rattaisiin ja faniryhmät tuntuvat täyttyvän vähintään yhtä kapeanäköisestä ja takakireästä porukasta toiseen suuntaan. Missä on rakkaus lajia kohtaan? Kysynpähän vaan!
Kun tällainen jalkapalloturisti pääsee keskustelemaan elämästään suuren osan jalkapallolle pyhittäneen kilvoittelijan kanssa, niin vääjäämättäkin tapahtuu oppimista vaikka kallo onkin kova. Juttutuokio Taren kanssa saa minut vajoamaan syviin aatoksiin pohtimaan jalkapallon pyhyyttä ja autuutta muiden lajien joukossa, ja miksi emme rakastaisi sitä ylväästi ja jalosti? Sen sijaan että yritämme omistaa ja kahlita sitä?
no jokainen päättäköön kohdallaan, kuten parhaaksi katsoo..
Tarmo harmittelee, että Tinke ja Immo ehtivät häipyä omille teilleen, "olen tietysti iloinen molempien puolesta, että he pääsevät eteenpäin urallaan, mutta olin odottanut että pääsisin pelaamaan heidän kanssaan." Tähän varmasti yhtyvät kaikki. Lopuksi juonimme vielä, että miten saisimme houkuteltua Piden kentällä, sillä olemme molemmat sitä mieltä, että maalitykillä olisi vielä annettavaa meille katsojille kuin koko joukkueelle. Siihen kauniiseen aatokseen onkin hyvä lopettaa tällä erää.
No hieman eksyin aiheesta ja hyvä niin, jääpähän jotain kerrottavaa kausijulkaisuun, johon luvassa lisää juttua Taresta. Ja ensi kerralla blogissa, jos jalkapallon onnetar suo, Korpelan tuumailuja menneestä ja tulevasta. Kysymyksiä otetaan tavanmukaisesti vastaan.
"Kaikki pyörii kuitenkin jalkapallon ympärillä", hän kertoo. Se on kaiken keskipisteessä ja on ollut niin jo pitkään. Muut menot hän ajoittaa jalkapallon mukaan. Kolarissa (1980) syntynyt Koivuranta muutti hyvin pian Joensuuhun, jota pitääkin kotikaupunkinaan. Jalkapallo tuli mukaan kuvioihin jo hyvin nuorena, "isä pelasi pohjoisessa ja Ruotsissa", Tare kertoo.
Koivuranta kertoo pelanneensa aikanaan Tero Tahvaineisen kanssa Ratanoissa ja tuolloin alkanut ystävyys on voimissaan edelleen. Muutto tuli kuitenkin aikanaan Kuopioon urheilulukioon pääsemisen myötä, josta ura jalkapalloonkin otti tuulta alleen. "Jääkiekko oli pitkään mukana, mutta lopulta valinta oli kuitenkin helppo." Koivuranta sanoo.
Virallisesti jalkapalloura alkoi silloin joskus 90-luvun taitteessa Ratanoissa. Sieltä sitten Kupsiin -96, jossa Koivuranta pelasi kunnes siirtyi -99 Valkeakosken Hakaan. Siellä hän oli 5 vuotta, jonka jälkeen pelasi 2004-2006 Torniossa. Meni kaudeksi 2007 Ouluun, josta Kokkolaan kolmeksi vuodeksi, josta on nyt siirtynyt Jippoon.
Takaisin Joensuuhun palaaminen oli helppo valinta. Syiksi Koivuranta mainitsee jatko-opinnot yliopistolla, Jarmo Korhosen ja tietty kotikaupunkiin paluu on merkittävä seikka. Miehen sanoihin tulee painoa kun hän mainitsee Jamon. Kyselen hieman lisää asiasta. "Jamo on valmis lyömään itsensä likoon", kertoo Tare jatkaen, "hän välittää aidosti futiksesta. Jarmo on sytyttäjä. Kun joukkue haluaa voittaa valmentajalle, joku asia on silloin oikein." Jamo saa kiitosta Tarelta myös monesta muusta: päivittäisen työn taso, harjoitusten toteutus ja suunnittelu, "Jamo on yksi parhaita valmentajia, jonka kanssa olen tehnyt töitä" hän summaa.
Tuleva kausi puhuttaa kaikkia, enkä voi olla kysymättä siitä. "Raju kausi", Koivuranta aloittaa, "ihmiset ainakin puhuu paljon. En tiedä, onko paine kuitenkaan sen suurempi kuin yleensä. Lähdön on oltava kuitenkin hyvä." Taren korostaa jälleen päivittäisen työn merkitystä. "Joka joukkueelle tulee vaikea vaihe, se pitäisi pystyä katkaisemaan mahdollisimman nopeasti. Vaikka on vasta helmikuu uskaltaa jo sanoa, että joukkue tulee olemaan fyysisesti hyvässä kunnossa kaudella. Se helpottaa."
Mutta tappioputken katkaiseminen ei kuitenkaan ole helppoa. Kun pelaamisesta tulee väkinäistä ja itseluottamus alkaa rakoilla painottaa Tare vanhojen pitkään joukkueessa pelanneiden pelaajien merkitystä. "Itseluottamus on vain revittävä jostain ja siinä kokeneemmilla pelaajilla on merkittävä rooli. Sijainti futiskartalla on myös meidän etu. Tänne on pitkä matka mistä vaan. Tää on tällänen "Veikkausliigan RoPS", meidän pitää vaan olla niin v:mäisiä, että saadaan tehtyä keskuskentästä sellanen Manala, että pelaajat pelkää tulla tänne. Jipolla on maine nuorena joukkueena, mutta ei se oikein enää pidä paikkaansa. Jippossa on jo monta kokenutta pelaajaa."
Päädymme puhumaan katsojamääristä. Paljon nähnyt Tare kertoo vuosistaan Hakassa. "Ei menestys takaa suuria katsojamääriä. Kun menestystä riitti tulivat kaikki kylläisiksi voittamisesta. Vaikka pelasimme hyvin, ei katsomossa ollut kuin 1500 katsojaa. Vasta Eurocup houkutteli paikalle enemmän väkeä. Toisaalta jos katsomossa on 87 ihmistä ei sekään kyllä tunnelmaa kohota."
Niinpä…. jään pohtimaan…
Mistä tässä suomalaisessa futiskulttuurissa oikein on kyse? Palloliitto tuntuu laittavan kapuloita rattaisiin ja faniryhmät tuntuvat täyttyvän vähintään yhtä kapeanäköisestä ja takakireästä porukasta toiseen suuntaan. Missä on rakkaus lajia kohtaan? Kysynpähän vaan!
Kun tällainen jalkapalloturisti pääsee keskustelemaan elämästään suuren osan jalkapallolle pyhittäneen kilvoittelijan kanssa, niin vääjäämättäkin tapahtuu oppimista vaikka kallo onkin kova. Juttutuokio Taren kanssa saa minut vajoamaan syviin aatoksiin pohtimaan jalkapallon pyhyyttä ja autuutta muiden lajien joukossa, ja miksi emme rakastaisi sitä ylväästi ja jalosti? Sen sijaan että yritämme omistaa ja kahlita sitä?
no jokainen päättäköön kohdallaan, kuten parhaaksi katsoo..
Tarmo harmittelee, että Tinke ja Immo ehtivät häipyä omille teilleen, "olen tietysti iloinen molempien puolesta, että he pääsevät eteenpäin urallaan, mutta olin odottanut että pääsisin pelaamaan heidän kanssaan." Tähän varmasti yhtyvät kaikki. Lopuksi juonimme vielä, että miten saisimme houkuteltua Piden kentällä, sillä olemme molemmat sitä mieltä, että maalitykillä olisi vielä annettavaa meille katsojille kuin koko joukkueelle. Siihen kauniiseen aatokseen onkin hyvä lopettaa tällä erää.
No hieman eksyin aiheesta ja hyvä niin, jääpähän jotain kerrottavaa kausijulkaisuun, johon luvassa lisää juttua Taresta. Ja ensi kerralla blogissa, jos jalkapallon onnetar suo, Korpelan tuumailuja menneestä ja tulevasta. Kysymyksiä otetaan tavanmukaisesti vastaan.
lauantai 5. helmikuuta 2011
Liekin sytyttäjä
Kun eräänä kauniina aamuna aurinko pilkotti pilven takaa, oli blogisti vielä syvällä talviunessa. Auringon lämpö sai sen harvat viiksikarvat väräjämään ja kutittamaan sitä vienosti nenän alta. Hieman nenäänsä nyrpistellen se raotti silmiään ja kun auringon kirkkaat säteet loistivat sen luomien välistä, iski tuhannen voltin salama: kausihan on käytännössä jo alkanut! Niinpä se pinkaisi ylös, keräsi kameransa ja lähti kiireen vilkkaan kohti Areenaa.
Tervetuloa kauteen 2011!
*******************
Harjoituskausi on olleet jo hyvän aikaa täydessä vauhdissa ja sen huomaa. Tunnelma on todella sähäkkä kun saavun Areenan kentän laidalle. Tasaisesti kaikuvat Jipon uuden perämiehen Jarmo "Jamo" Korhosen käskyt hallin seinistä. Vauhti on kova.
Silmään tarttuu heti viime kaudelta tuttuja, mutta myös allekirjoittaneelle aivan tuntemattomia kasvoja. Tunnelma on sähköinen ja huomaan, että alan todella odottaa tulevaa kautta. Jipon ilme, ainakin näin harjoituksista päätellen, antaa odottaa paljon tulevalta kaudelta. Toukokuu tuntuu olevan jo aivan nurkan takana.
Seurailen rauhassa harjoitusten kulkua, kun Jamo käskyttää napakalla otteellaan kaikki kuuntelemaan, myös minä kuuntelen. Hän selittää hyvällä vauhdilla seuraavan harjoituksen kulkua: kuinka punaisilta tötsiltä syötetään millekin keltaiselle ja kuinka pelaajat kiertävät kentällä harjoituksen edetessä. Tipahdan kärryiltä heti ja hämmästyneenä seuraan kuinka joukkueellinen pelaajia alkaa toimia alueella.. lyhyitä syöttöjä alkuun, keskitys toiselle laidalle, sieltä lyhyt kuljetus ja keskitys maalialueelle, jossa maalintekijät odottavat innokkaasti palloja. Homma kulkee, pelaajat kiertää ja tasaisesti ympäri kenttää lentävät pallot täyttävät ilman.
Etsiydyn maalitolpan juurelle ottamaan kuvia. Muutaman ensi vedon jälkeen huomaan, että pojathan on ihan tosissaan. Vedot ovat kovia ja muutaman kerran pallon mennessä aivan vierestä huomaan, että tulipa sitten taas paikka valittua. Tunnelma on käsin kosketeltavissa. Harjoituksiin ei todella tulla laiskottelemaan vaan täällä painetaan ihan täysillä tai ei ollenkaan.
Tarkoitukseni ei suinkaan ole ollut tulla ainoastaan katselemaan harjoituksia vaan jututtamaan Jamoa. Istumme alas treenien jälkeen ja tiukkaa kuria kentällä pitänyt Jamo katsoo minua hymyillen. Hänen olemuksensa on rentoutunut ja karhumaisella lempeydellä hän sulattaa kaikki epäilykseni tulevasta kaudesta. Kuinka onkaan mahdollista sytyttää jo palava liekki uudelleen, ihmettelen?
Kaikki joilta olen Jamosta kysynyt, ovat vastanneet lähes samoin "saat juuri sitä mitä näet." Jarmo Korhonen on kuulemma mies, joka on sitä mitä antaa ymmärtää olevansa ilman mitään kepulikonsteja. Nostan aiheen esiin ja Jamo nauraa väitteelle todeten, "Mä en voi olla muuta kun Jarmo Korhonen" hän kuittaa hymyillen. Itse hän kuvailee itseään intohimoiseksi futisihmiseksi. "Kun tahdon jotain teen sen eteen kaikkeni. Olen sellainen on-off ihminen siinä mielessä", hän kertoo ja painottaa intohimon merkitystä, "jalkapalloa pelataan sydämellä."
Tulevasta kaudesta Jamolla on hyvin yksiselitteinen vastaus: "niin hyvin pelataan, kuin ollaan harjoiteltu. Mitä enemmän töitä on tehty nyt talvella sen paremmin ottelut menee". Ja sen todella tunsi harjoituksissa, siellä joka jätkä vetää ihan tosissaan. "Jippo on taas muiden puolesta tuomittu putoamaan, mutta se on meille hyvä asia. Altavastaajan asemasta on todella hyvä lähteä nousemaan. Se sopii meille suomalaisille, me ammentaan voimaa siitä ja silloin laitetaan kaikki peliin." Korhonen kuittaa.
"Johtuen sarjajärjestelmän muutoksista kausi on luonteeltaan erilainen kuin aiemmat. Ykkösen taso on ollut jo aiemminkin kova, mutta nyt ei ole varaa heikkoihin suorituksiin. Pelejä on niin vähän, että vähintään tasuri vieraista ja kotona pitäisi saada voitto", Jamo summaa tulevan kauden tiukat tavoitteet. "Jos tässä sarjauudistuksessa jotain hyvää on, niin ainakin tästä tulee kasvattava kausi", hän hymyilee leveästi.
Korhosen ura valmentajana alkoi jo oikeastaan hänen vielä pelatessa itse Savon Pallossa vuosina 80-87. "Kirjasin silloin ylös aina kun meillä oli mielestäni hyvät harjoitukset, että mitä me tehtiin. En silloin erityisesti edes ajatellut ryhtyväni valmentajaksi. Kai se oli sellaista alitajuista vielä silloin." Jamo pohtii. Ensimmäinen varsinainen valmentajan pesti oli vuonna -91 Suomussalmen Palloseurassa.
Kysyttäessä uran hienoimmista hetkistä Jamo toteaa muistelevansa erityisen suurella lämmöllä Jipon nousua Kakkosesta Ykköseen. Muistot ovat selvästi vielä hyvin tuoreet, niin koskettavasti hän kuvailee tunnelmaa kentällä, kuinka katsomo eli mukana koko ottelun. "Se oli työllä saavutettu voitto", hän kertoo. Tuolloin oli vielä käytössä karsintapelit sarjosta nousemiseen. Toisena muistona hän nostaa esiin KPV-JJK liigakarsinnan. "Ajattelin, että nyt pelataan futista! Kun paikalle saapui tuhatpäinen vihreisiin peruukkeihin pukeutunut fanilauma ja laulut alkoivat jo tuntia ennen ottelua!"
"Tällä hetkellä joukkue näyttää erittäin hyvältä", Jamo toteaa ja jatkaa "erityisesti kun ottaa huomioon Jipon resurssit." Suurimpana kompastuskivenä hän näkeekin tulevalle kaudelle juuri resurssien vähyydet. "Vaikka joukkue onkin hyvä ja iskukykyinen, on rinki kuitenkin melko kapea. Loukkaantumisia tulee, niille ei voida mitään. Ja niistä tiettyyn rajaan asti selviämme hyvin. Mutta rahalla kun ei voi ostaa menestystä eikä intohimoa." Korhonen toteaa Ykkösen keskimääräisten budjettien suhteesta Jipon omaan.
"Tavoitteena on, että kaudella 2012 Joensuussa pelataan vähintään Ykkösen tasoista jalkapalloa. Mikäli tähän halutaan päästä tarkoittaa se sitä, että tulevalla kaudella me olemme mukana pelaamassa sarjan kärkisijoista ja nousemisesta Veikkausliigaan. Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen joukkueeseen. Ne resurssit, joita on, näyttävät todella hyviltä. Kolme lappua on vailla nimeä ja muutama testimies on mukana. Ennen kaikkea ilme harjoituksissa on hyvä." Korhonen kertoo tulevasta kaudesta.
Faniryhmän syntyminen saa erityistä kiitosta Jamolta. "On hienoa, että Jipolle on muodostunut kannattajakuntaa Joensuussa, sellainen on erittäin tärkeää pelaajille", hän toteaa. Mutta erityisesti minun sydäntäni lämmittää, että Jamo kertoo, että tahtoo ajaa faniryhmän asiaa myös seuran hallituksen suuntaan. Kaikesta näkee, että Jippo on miehelle enemmän kuin vain yksi joukkue muiden joukossa. "Jippo on tärkeä," hän sanoo. Hän muistelee lämmöllä aikaansa KPV:ssä, mutta on mukava tulla takaisin. Kolme vuotta Kokkolan ja Joensuun väliä rampanneena Jamo toteaa leveä hymy kasvoillaan "ainakin saa herätä vaimon vierestä töihin!"
On tullut aika lähteä kotiin. Jamo hyppää pyöränsä selkään ja ajaa kotia kohden. Itse jään tallustelemaan hiljakseen, enkä voi olla tuntematta ylpeyttä joukkueestamme. Voi kun toukokuu tulisi pian!
***********************************
Harjoituksista blogistin erityismaininnan saavat: John Keister ja Jan Berg, jotka selvästi halusivat joukkueeseen.
Loppuun vielä tällainen leikkimielinen arvaa kuka?!
Muistakaa myös vierailla faniryhmän uutukaisilla sivuilla, mikäli ette ole vielä niin tehneet. Sisältöä on toistaiseksi niukasti, mutta kirjanmerkit on hyvä laittaa jo näin alkukaudesta kuntoon ja ainakin foorumi löytyy. Joensuu-Rednecks
P.S. Myös kysymyksiä Tarmo "Tare" Koivurannalle otetaan vastaan, jos vaikka jututtamaan pääsisin.
Tervetuloa kauteen 2011!
*******************
Harjoituskausi on olleet jo hyvän aikaa täydessä vauhdissa ja sen huomaa. Tunnelma on todella sähäkkä kun saavun Areenan kentän laidalle. Tasaisesti kaikuvat Jipon uuden perämiehen Jarmo "Jamo" Korhosen käskyt hallin seinistä. Vauhti on kova.
Silmään tarttuu heti viime kaudelta tuttuja, mutta myös allekirjoittaneelle aivan tuntemattomia kasvoja. Tunnelma on sähköinen ja huomaan, että alan todella odottaa tulevaa kautta. Jipon ilme, ainakin näin harjoituksista päätellen, antaa odottaa paljon tulevalta kaudelta. Toukokuu tuntuu olevan jo aivan nurkan takana.
Seurailen rauhassa harjoitusten kulkua, kun Jamo käskyttää napakalla otteellaan kaikki kuuntelemaan, myös minä kuuntelen. Hän selittää hyvällä vauhdilla seuraavan harjoituksen kulkua: kuinka punaisilta tötsiltä syötetään millekin keltaiselle ja kuinka pelaajat kiertävät kentällä harjoituksen edetessä. Tipahdan kärryiltä heti ja hämmästyneenä seuraan kuinka joukkueellinen pelaajia alkaa toimia alueella.. lyhyitä syöttöjä alkuun, keskitys toiselle laidalle, sieltä lyhyt kuljetus ja keskitys maalialueelle, jossa maalintekijät odottavat innokkaasti palloja. Homma kulkee, pelaajat kiertää ja tasaisesti ympäri kenttää lentävät pallot täyttävät ilman.
Etsiydyn maalitolpan juurelle ottamaan kuvia. Muutaman ensi vedon jälkeen huomaan, että pojathan on ihan tosissaan. Vedot ovat kovia ja muutaman kerran pallon mennessä aivan vierestä huomaan, että tulipa sitten taas paikka valittua. Tunnelma on käsin kosketeltavissa. Harjoituksiin ei todella tulla laiskottelemaan vaan täällä painetaan ihan täysillä tai ei ollenkaan.
Tarkoitukseni ei suinkaan ole ollut tulla ainoastaan katselemaan harjoituksia vaan jututtamaan Jamoa. Istumme alas treenien jälkeen ja tiukkaa kuria kentällä pitänyt Jamo katsoo minua hymyillen. Hänen olemuksensa on rentoutunut ja karhumaisella lempeydellä hän sulattaa kaikki epäilykseni tulevasta kaudesta. Kuinka onkaan mahdollista sytyttää jo palava liekki uudelleen, ihmettelen?
Kaikki joilta olen Jamosta kysynyt, ovat vastanneet lähes samoin "saat juuri sitä mitä näet." Jarmo Korhonen on kuulemma mies, joka on sitä mitä antaa ymmärtää olevansa ilman mitään kepulikonsteja. Nostan aiheen esiin ja Jamo nauraa väitteelle todeten, "Mä en voi olla muuta kun Jarmo Korhonen" hän kuittaa hymyillen. Itse hän kuvailee itseään intohimoiseksi futisihmiseksi. "Kun tahdon jotain teen sen eteen kaikkeni. Olen sellainen on-off ihminen siinä mielessä", hän kertoo ja painottaa intohimon merkitystä, "jalkapalloa pelataan sydämellä."
Tulevasta kaudesta Jamolla on hyvin yksiselitteinen vastaus: "niin hyvin pelataan, kuin ollaan harjoiteltu. Mitä enemmän töitä on tehty nyt talvella sen paremmin ottelut menee". Ja sen todella tunsi harjoituksissa, siellä joka jätkä vetää ihan tosissaan. "Jippo on taas muiden puolesta tuomittu putoamaan, mutta se on meille hyvä asia. Altavastaajan asemasta on todella hyvä lähteä nousemaan. Se sopii meille suomalaisille, me ammentaan voimaa siitä ja silloin laitetaan kaikki peliin." Korhonen kuittaa.
"Johtuen sarjajärjestelmän muutoksista kausi on luonteeltaan erilainen kuin aiemmat. Ykkösen taso on ollut jo aiemminkin kova, mutta nyt ei ole varaa heikkoihin suorituksiin. Pelejä on niin vähän, että vähintään tasuri vieraista ja kotona pitäisi saada voitto", Jamo summaa tulevan kauden tiukat tavoitteet. "Jos tässä sarjauudistuksessa jotain hyvää on, niin ainakin tästä tulee kasvattava kausi", hän hymyilee leveästi.
Korhosen ura valmentajana alkoi jo oikeastaan hänen vielä pelatessa itse Savon Pallossa vuosina 80-87. "Kirjasin silloin ylös aina kun meillä oli mielestäni hyvät harjoitukset, että mitä me tehtiin. En silloin erityisesti edes ajatellut ryhtyväni valmentajaksi. Kai se oli sellaista alitajuista vielä silloin." Jamo pohtii. Ensimmäinen varsinainen valmentajan pesti oli vuonna -91 Suomussalmen Palloseurassa.
Kysyttäessä uran hienoimmista hetkistä Jamo toteaa muistelevansa erityisen suurella lämmöllä Jipon nousua Kakkosesta Ykköseen. Muistot ovat selvästi vielä hyvin tuoreet, niin koskettavasti hän kuvailee tunnelmaa kentällä, kuinka katsomo eli mukana koko ottelun. "Se oli työllä saavutettu voitto", hän kertoo. Tuolloin oli vielä käytössä karsintapelit sarjosta nousemiseen. Toisena muistona hän nostaa esiin KPV-JJK liigakarsinnan. "Ajattelin, että nyt pelataan futista! Kun paikalle saapui tuhatpäinen vihreisiin peruukkeihin pukeutunut fanilauma ja laulut alkoivat jo tuntia ennen ottelua!"
"Tällä hetkellä joukkue näyttää erittäin hyvältä", Jamo toteaa ja jatkaa "erityisesti kun ottaa huomioon Jipon resurssit." Suurimpana kompastuskivenä hän näkeekin tulevalle kaudelle juuri resurssien vähyydet. "Vaikka joukkue onkin hyvä ja iskukykyinen, on rinki kuitenkin melko kapea. Loukkaantumisia tulee, niille ei voida mitään. Ja niistä tiettyyn rajaan asti selviämme hyvin. Mutta rahalla kun ei voi ostaa menestystä eikä intohimoa." Korhonen toteaa Ykkösen keskimääräisten budjettien suhteesta Jipon omaan.
"Tavoitteena on, että kaudella 2012 Joensuussa pelataan vähintään Ykkösen tasoista jalkapalloa. Mikäli tähän halutaan päästä tarkoittaa se sitä, että tulevalla kaudella me olemme mukana pelaamassa sarjan kärkisijoista ja nousemisesta Veikkausliigaan. Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen joukkueeseen. Ne resurssit, joita on, näyttävät todella hyviltä. Kolme lappua on vailla nimeä ja muutama testimies on mukana. Ennen kaikkea ilme harjoituksissa on hyvä." Korhonen kertoo tulevasta kaudesta.
Faniryhmän syntyminen saa erityistä kiitosta Jamolta. "On hienoa, että Jipolle on muodostunut kannattajakuntaa Joensuussa, sellainen on erittäin tärkeää pelaajille", hän toteaa. Mutta erityisesti minun sydäntäni lämmittää, että Jamo kertoo, että tahtoo ajaa faniryhmän asiaa myös seuran hallituksen suuntaan. Kaikesta näkee, että Jippo on miehelle enemmän kuin vain yksi joukkue muiden joukossa. "Jippo on tärkeä," hän sanoo. Hän muistelee lämmöllä aikaansa KPV:ssä, mutta on mukava tulla takaisin. Kolme vuotta Kokkolan ja Joensuun väliä rampanneena Jamo toteaa leveä hymy kasvoillaan "ainakin saa herätä vaimon vierestä töihin!"
On tullut aika lähteä kotiin. Jamo hyppää pyöränsä selkään ja ajaa kotia kohden. Itse jään tallustelemaan hiljakseen, enkä voi olla tuntematta ylpeyttä joukkueestamme. Voi kun toukokuu tulisi pian!
***********************************
Harjoituksista blogistin erityismaininnan saavat: John Keister ja Jan Berg, jotka selvästi halusivat joukkueeseen.
Loppuun vielä tällainen leikkimielinen arvaa kuka?!
Muistakaa myös vierailla faniryhmän uutukaisilla sivuilla, mikäli ette ole vielä niin tehneet. Sisältöä on toistaiseksi niukasti, mutta kirjanmerkit on hyvä laittaa jo näin alkukaudesta kuntoon ja ainakin foorumi löytyy. Joensuu-Rednecks
P.S. Myös kysymyksiä Tarmo "Tare" Koivurannalle otetaan vastaan, jos vaikka jututtamaan pääsisin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)