Liekin sytyttäjä

Kun eräänä kauniina aamuna aurinko pilkotti pilven takaa, oli blogisti vielä syvällä talviunessa. Auringon lämpö sai sen harvat viiksikarvat väräjämään ja kutittamaan sitä vienosti nenän alta. Hieman nenäänsä nyrpistellen se raotti silmiään ja kun auringon kirkkaat säteet loistivat sen luomien välistä, iski tuhannen voltin salama: kausihan on käytännössä jo alkanut! Niinpä se pinkaisi ylös, keräsi kameransa ja lähti kiireen vilkkaan kohti Areenaa.

Tervetuloa kauteen 2011!

*******************

Harjoituskausi on olleet jo hyvän aikaa täydessä vauhdissa ja sen huomaa. Tunnelma on todella sähäkkä kun saavun Areenan kentän laidalle. Tasaisesti kaikuvat Jipon uuden perämiehen Jarmo "Jamo" Korhosen käskyt hallin seinistä. Vauhti on kova.



Silmään tarttuu heti viime kaudelta tuttuja, mutta myös allekirjoittaneelle aivan tuntemattomia kasvoja. Tunnelma on sähköinen ja huomaan, että alan todella odottaa tulevaa kautta. Jipon ilme, ainakin näin harjoituksista päätellen, antaa odottaa paljon tulevalta kaudelta. Toukokuu tuntuu olevan jo aivan nurkan takana.





Seurailen rauhassa harjoitusten kulkua, kun Jamo käskyttää napakalla otteellaan kaikki kuuntelemaan, myös minä kuuntelen. Hän selittää hyvällä vauhdilla seuraavan harjoituksen kulkua: kuinka punaisilta tötsiltä syötetään millekin keltaiselle ja kuinka pelaajat kiertävät kentällä harjoituksen edetessä. Tipahdan kärryiltä heti ja hämmästyneenä seuraan kuinka joukkueellinen pelaajia alkaa toimia alueella.. lyhyitä syöttöjä alkuun, keskitys toiselle laidalle, sieltä lyhyt kuljetus ja keskitys maalialueelle, jossa maalintekijät odottavat innokkaasti palloja. Homma kulkee, pelaajat kiertää ja tasaisesti ympäri kenttää lentävät pallot täyttävät ilman.

Etsiydyn maalitolpan juurelle ottamaan kuvia. Muutaman ensi vedon jälkeen huomaan, että pojathan on ihan tosissaan. Vedot ovat kovia ja muutaman kerran pallon mennessä aivan vierestä huomaan, että tulipa sitten taas paikka valittua. Tunnelma on käsin kosketeltavissa. Harjoituksiin ei todella tulla laiskottelemaan vaan täällä painetaan ihan täysillä tai ei ollenkaan.






Tarkoitukseni ei suinkaan ole ollut tulla ainoastaan katselemaan harjoituksia vaan jututtamaan Jamoa. Istumme alas treenien jälkeen ja tiukkaa kuria kentällä pitänyt Jamo katsoo minua hymyillen. Hänen olemuksensa on rentoutunut ja karhumaisella lempeydellä hän sulattaa kaikki epäilykseni tulevasta kaudesta. Kuinka onkaan mahdollista sytyttää jo palava liekki uudelleen, ihmettelen?



Kaikki joilta olen Jamosta kysynyt, ovat vastanneet lähes samoin "saat juuri sitä mitä näet." Jarmo Korhonen on kuulemma mies, joka on sitä mitä antaa ymmärtää olevansa ilman mitään kepulikonsteja. Nostan aiheen esiin ja Jamo nauraa väitteelle todeten, "Mä en voi olla muuta kun Jarmo Korhonen" hän kuittaa hymyillen. Itse hän kuvailee itseään intohimoiseksi futisihmiseksi. "Kun tahdon jotain teen sen eteen kaikkeni. Olen sellainen on-off ihminen siinä mielessä", hän kertoo ja painottaa intohimon merkitystä, "jalkapalloa pelataan sydämellä."



Tulevasta kaudesta Jamolla on hyvin yksiselitteinen vastaus: "niin hyvin pelataan, kuin ollaan harjoiteltu. Mitä enemmän töitä on tehty nyt talvella sen paremmin ottelut menee". Ja sen todella tunsi harjoituksissa, siellä joka jätkä vetää ihan tosissaan. "Jippo on taas muiden puolesta tuomittu putoamaan, mutta se on meille hyvä asia. Altavastaajan asemasta on todella hyvä lähteä nousemaan. Se sopii meille suomalaisille, me ammentaan voimaa siitä ja silloin laitetaan kaikki peliin." Korhonen kuittaa.

"Johtuen sarjajärjestelmän muutoksista kausi on luonteeltaan erilainen kuin aiemmat. Ykkösen taso on ollut jo aiemminkin kova, mutta nyt ei ole varaa heikkoihin suorituksiin. Pelejä on niin vähän, että vähintään tasuri vieraista ja kotona pitäisi saada voitto", Jamo summaa tulevan kauden tiukat tavoitteet. "Jos tässä sarjauudistuksessa jotain hyvää on, niin ainakin tästä tulee kasvattava kausi", hän hymyilee leveästi.




Korhosen ura valmentajana alkoi jo oikeastaan hänen vielä pelatessa itse Savon Pallossa vuosina 80-87. "Kirjasin silloin ylös aina kun meillä oli mielestäni hyvät harjoitukset, että mitä me tehtiin. En silloin erityisesti edes ajatellut ryhtyväni valmentajaksi. Kai se oli sellaista alitajuista vielä silloin." Jamo pohtii. Ensimmäinen varsinainen valmentajan pesti oli vuonna -91 Suomussalmen Palloseurassa.

Kysyttäessä uran hienoimmista hetkistä Jamo toteaa muistelevansa erityisen suurella lämmöllä Jipon nousua Kakkosesta Ykköseen. Muistot ovat selvästi vielä hyvin tuoreet, niin koskettavasti hän kuvailee tunnelmaa kentällä, kuinka katsomo eli mukana koko ottelun. "Se oli työllä saavutettu voitto", hän kertoo. Tuolloin oli vielä käytössä karsintapelit sarjosta nousemiseen. Toisena muistona hän nostaa esiin KPV-JJK liigakarsinnan. "Ajattelin, että nyt pelataan futista! Kun paikalle saapui tuhatpäinen vihreisiin peruukkeihin pukeutunut fanilauma ja laulut alkoivat jo tuntia ennen ottelua!"



"Tällä hetkellä joukkue näyttää erittäin hyvältä", Jamo toteaa ja jatkaa "erityisesti kun ottaa huomioon Jipon resurssit." Suurimpana kompastuskivenä hän näkeekin tulevalle kaudelle juuri resurssien vähyydet. "Vaikka joukkue onkin hyvä ja iskukykyinen, on rinki kuitenkin melko kapea. Loukkaantumisia tulee, niille ei voida mitään. Ja niistä tiettyyn rajaan asti selviämme hyvin. Mutta rahalla kun ei voi ostaa menestystä eikä intohimoa." Korhonen toteaa Ykkösen keskimääräisten budjettien suhteesta Jipon omaan.

"Tavoitteena on, että kaudella 2012 Joensuussa pelataan vähintään Ykkösen tasoista jalkapalloa. Mikäli tähän halutaan päästä tarkoittaa se sitä, että tulevalla kaudella me olemme mukana pelaamassa sarjan kärkisijoista ja nousemisesta Veikkausliigaan. Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen joukkueeseen. Ne resurssit, joita on, näyttävät todella hyviltä. Kolme lappua on vailla nimeä ja muutama testimies on mukana. Ennen kaikkea ilme harjoituksissa on hyvä." Korhonen kertoo tulevasta kaudesta.

Faniryhmän syntyminen saa erityistä kiitosta Jamolta. "On hienoa, että Jipolle on muodostunut kannattajakuntaa Joensuussa, sellainen on erittäin tärkeää pelaajille", hän toteaa. Mutta erityisesti minun sydäntäni lämmittää, että Jamo kertoo, että tahtoo ajaa faniryhmän asiaa myös seuran hallituksen suuntaan. Kaikesta näkee, että Jippo on miehelle enemmän kuin vain yksi joukkue muiden joukossa. "Jippo on tärkeä," hän sanoo. Hän muistelee lämmöllä aikaansa KPV:ssä, mutta on mukava tulla takaisin. Kolme vuotta Kokkolan ja Joensuun väliä rampanneena Jamo toteaa leveä hymy kasvoillaan "ainakin saa herätä vaimon vierestä töihin!"

On tullut aika lähteä kotiin. Jamo hyppää pyöränsä selkään ja ajaa kotia kohden. Itse jään tallustelemaan hiljakseen, enkä voi olla tuntematta ylpeyttä joukkueestamme. Voi kun toukokuu tulisi pian!



***********************************

Harjoituksista blogistin erityismaininnan saavat: John Keister ja Jan Berg, jotka selvästi halusivat joukkueeseen.

Loppuun vielä tällainen leikkimielinen arvaa kuka?!



Muistakaa myös vierailla faniryhmän uutukaisilla sivuilla, mikäli ette ole vielä niin tehneet. Sisältöä on toistaiseksi niukasti, mutta kirjanmerkit on hyvä laittaa jo näin alkukaudesta kuntoon ja ainakin foorumi löytyy. Joensuu-Rednecks

P.S. Myös kysymyksiä Tarmo "Tare" Koivurannalle otetaan vastaan, jos vaikka jututtamaan pääsisin.