Terveiset
tuuliselta keskuskentältä. Mennään minne tuuli kuljettaa. Olin valitettavasti
poissa edellisestä kotipelistä, jossa Jippo voitti MIPK:n maalein 3-0. Se oli
kuulemma hyvä peli Jipolta. Mainitaan vielä maalintekijät: Miika Vainikainen,
Timo Tahvanainen ja Markus Swahne.
Viimeisessä
kotipelissä Jippo voitti Viikingit 1-0. Maalin teki hienolla laukauksella
Aleksi Ikonen. Maali syntyi jo ottelun alussa. Sen jälkeen peli oli varsin
tasaista. Kumpi tekee seuraavan maalin? Se jäi lopulta tekemättä. Viikingeillä
ei ollut juurikaan selkeitä maalintekopaikkoja, mutta heillä oli joitakin
kulmapotkuja ja vapareita. Jipolla oli muutama sellainen paikka, josta ottelun
olisi voinut ratkaista. Jännitys säilyi loppuun asti. Jippo oli niukasti
parempi, mutta pienellä huonolla tuurilla peli olisi voinut päättyä tasan.
Kyseessä oli Jipon neljäs peräkkäinen voitto, mikä on hyvin harvinaista. Jo
kolme voittoa peräkkäin on melko harvinaista.
Tätä
kirjoitettaessa Jipolla on vielä teoreettinen mahdollisuus voittaa sarja. Joka
tapauksessa sijoitus tulee olemaan paljon parempi kuin mitä vielä vähän aikaa
sitten näytti. Jirko Sorsa sanoi kuukausi sitten Bar Playssä, että Jippo tähtää
yhä kolmen parhaan joukkoon. Ajattelin silloin että se on mahdotonta, mutta
nythän se on hyvinkin mahdollista.
Jouni
Lehtimäkeä on kritisoitu osittain turhaan. Loukkaantumiset eivät olleet Jonen
syytä. Sekään ei ollut Jonen syytä, että Jippo ei joissakin peleissä tehnyt
paikoista maaleja. Tietysti joistakin taktisista tai yksittäisistä peluutusratkaisuista
voi olla eri mieltä jos haluaa. Jorma Karttunen sanoi, että Jone tekee
valmennustyötä pienellä korvauksella. Sitä kannattaa myös arvostaa. Totta kai
kritisoida saa, mutta jokin kohtuus siinäkin pitää olla.
Jippo
aloitti kauden hyvin. Neljästä ensimmäisestä pelistä kaksi voittoa ja kaksi
tasapeliä. Toukokuun Gnistan kohtaaminen oli käänne huonompaan. Pelillisesti
siinä ei ollut mitään vikaa. Se oli ensimmäinen tappio ja Abahassine
loukkaantui. Seuraavan kahden ja puolen kuukauden aikana Jippo voitti vain
kaksi kertaa. Maalinteon ongelmat ja tasapelitauti vaivasivat. Heinä-elokuun
kolmesta kotipelistä Jippo sai vain yhden pisteen. Olisi pitänyt tulla ainakin
neljä. Osittain menee tietysti loukkaantumisten piikkiin tämäkin. JäPS-ottelun
jälkeen oli vain kolme pistettä eroa putoamisviivaan. Sitten alkoi tulla taas
voittoja, kun niitä todella tarvittiin. Jippo kulki kauden aikana voitoista
vaikeuksiin ja lopulta vaikeuksista voittoihin.
Jippo
I can´t thank you enough for this season. It was a real roller coaster. If this
was my last season, it was good enough. Anyway I hope to see you next year.
Let´s say we are not any weaker then, maybe even stronger.
