torstai 26. elokuuta 2010

Ilmaisia lippuja jaossa!

Itä-Suomen yliopisto ja ylioppilaskunta jakavat 4.9 (klo 15:00) pelattavaan Jippo-FC KooTeePee otteluun ilmaisia lippuja kaikille ylioppilaskunnan jäsenille. Liput on haettavissa Joensuun toimistolta Suvantokatu 6. Viime vuonna tunnelmaa katsomossa nostatti ulkomaalaiset vierailijat ja Joensuussakin pääsi maistelemaan ison maailman meininkiä. Petteri Rönkkö intoutui hattutemppuun ja sai ulkomaalaisperusteisen faniryhmän facebookkiin! Tule paikan päälle katsomaan, mitä vaihto-opiskelijat tänä vuonna keksivät!?



Samaan hengenvetoon on suositeltava uusia (lämpimiä!) Jippo-Huiveja kaikille asiaan vihkiytyneille. Syksyn ensi puraisussa oivaksi osoittautuneet huivit ovat ostettavissa Jipon toimistolta, Jippo-kioskilta ja kentän laidalta pelien yhteydessä, kohtuulliseen 15e hintaan. Blogaaja suosittelee lämpimästi!

torstai 19. elokuuta 2010

Tuomas Korpelan 200. juhlaottelu sunnuntaina 22.8

Pallon Pinnalta Poimittua-Blogi tahtoo onnitella Tuomas "Korne" Korpelaa kerrassaan upeasta ottelusaldosta ja rohkaisee kaikkia paikan päälle katsomaan, kun Joensuussa tehdään historiaa!

Onnittelut!

Valokuvaaja Jipon jäätelökioskilla

Vähänpä tiesi blogaaja, kuinka oli Jipon nettitoimituksen suurkalifi Juha Purmonen viisaudessaan suuri, kun usutti allekirjoittaneen tekemään juttua Studio Korennon Harri Mäenpäästä. Pitkällisen viivytyksen jälkeen tapasin Harrin Joensuun torin laidalla ja mies osoittautui enemmän kuin miellyttäväksi juttuseuraksi.



Harri Mäenpää on mies Studio Korennon takana. Hän on myös vastuussa kaikkien jippolaisten kuvaamisesta, eikä suotta. On vaikea löytää todella ammattitaitoista valokuvaajaa, joka rakastaa yhtä paljon jalkapalloa kuin Harri Mäenpää. Ja hänen kohdallaan ammattitaitoinen todella myös tarkoittaa sitä. Kertoillessaan hieman menneisyydestään, kiireisessä etelä-suomen mainosmaailmassa, isoja nimiä tippuu, aina suurista panimoista, makkaravalmistajiin, lentoyhtiöihin ja suklaaseen. Nyttemmin kuvaan ovat astuneet iltapäivälehdet, paikallislehdet ja valtakunnallinen media.

Blogaajana ei voi kuin ihmetellä, että mikä tässä Jipossa oikein on, kun organisaatioon mahtuu toinen toistaan mukavampia ihmisiä! Tarina kuinka Lohjalta kotoisin oleva Harri päätyi jippolaiseksi, muistuttaa kovasti omaani. Kun muutama vuosi sitten talorakennusprojekti Käsämässä oli valmis, ja Harri vaimoineen oli asettunut taloksi Itä-Suomeen, eksyi hän jalkapallon ystävänä Jipon kotisivuille, ja totesi, että haluaa kantaa kortensa kekoon miten osaa, ottamalla kuvia Jipolle. Ennen kuin huomasikaan oli hänet ohjattu Purmosen juttusille ja näin kaunis yhteistyö sai alkunsa ja on itse asiassa poikinut jo monenlaisia muitakin yhteistyökuvioita, Harri kertoo.



Studio Korento on Harrin oma, yhden miehen yritys, joka tekee kuvausta laidasta laitaan, aina torikauppiaista pörssiyrityksiin. Miehen silmissä paistaa hillitty ylpeys kun hän puhuu töistään, ja selvästi näkee, että kuvamaaninen on verissä ja töiden tekeminen on Harrille ilon aihe. Erityisen lämpimästi hän muistelee, kun Ilta-Sanomat pyysi häntä kuvaamaan Lauri Dalla-Vallea, kuvat päätyivätkin Ilta-sanomien lisäksi niin Veikkaajaan, kuin Helsingin sanomiin.

En voi olla ihailematta Harrin pelotonta tarttumista töihin, kun hän kertoo aloittaneensa tekemään pohjoiskarjalaista ruokakirjaa, huomattuaan, että sellaista ei vielä ole! Hyvää ruokaa ja jalkapalloa, mikäs sen parempaa!

torstai 5. elokuuta 2010

Pallon pinnalla tapahtuu: Osa 2 - Vieraspelimatka Mikkeliin (kuvareportaasi)

Oli hiostavan kuuma keskiviikko 4.8, ja kello oli noin puoli kolme, kun autollisemme Jippo-faneja lähti matkalle kohti Mikkeliä. Matkaa kertyi noin 200 kilometriä suuntaansa ja tiedossa oli todella lämpimät kolme tuntia, sillä automme ilmastointi oli rikki. Tunnelma ja toiveet olivat kaikesta huolimatta korkealla.



Tie jatkui ja jatkui...




... kunnes lopulta tuttu näkymä toivotti meidät tervetulleeksi Mikkeliin. Nyt tarvittiin kahvia, jotta istumisen uuvuttamat fanit saatiin taas kannatuskuntoon.





Modernin Suomen maisemaa... Thai-hierontaa vanhoissa puutaloissa, mihin tässä vielä päädytäänkään!? Ihmettelee nimim. Huolestunut jalkapallokannattaja...



Muilla autoilla matkaan lähteneet Jippo-fanit olivat rantautuneet stadionin vieressä olevaan puistoon virittämään äänihuulia ja tutustumaan paikalliseen väestöön.



Pian tuli aika siirtyä kentälle.





Kentällä oli varattu narulla ympyröity alue katsomosta kyltillä "vierasjoukkueen kannattajat". Menimme kiltisti karsinaan, Jippo-fanit eivät näin pienestä hätkähdä. Psykologinen peli oli avattu, ja paikalliset tulevat pällistelemään karsinan aidan taakse, että mitäs kummajaisia tänne on pakkautuneena. (Kuvat "karsinasta" otti Juho Hämäläinen)



Peli alkoi ja ainakin "karsinassa" meno villiintyi, laulu raikasi ja rumpu soi...



Huolimatta sopuisasta elosta eri joukkueiden kannattajien välillä, järjestysmies katsoi parhaaksi tulla puhuttamaan paikallisia Mikkeliläisiä. Lieneekö syynä ollut liian kriittinen suhtautuminen oman joukkueen esityksiin?



Jippo avasi maalitilinsä ja karsinan siat villiintyivät...



Huutosakkimme kovaääninen laulanta näytti tyrmistyttävän Mikkeliläisiä. MP:n huutosakkikin hiljeni toiselle puoliajalle, ja lisää järjestysmiehiä ilmestyi kummastelemaan, että kylläpäs ne Joensuulaiset osaa pitää äläkkää!



Peli päättyi ja ilo oli ylimmillään, Jippolaiset tulivat kiittelemään, ja kaikilla oli hymy herkässä! Näin sitä pitää 0-2! Hyvä Jippo! Tästä pelistä puhutaan vielä ja pitkään.



Voitto alla oli mukava aloittaa kolmen tunnin kotiin paluu. Ensimmäinen sata kilometriä meni kuin siivillä ottelun huippuhetkiä kertaillessa.



Varkauden piiput häämöttivät ennen kuin huomasikaan.



Matka oli kuitenkin pitkä ja viimeisillä kilometreillä Jippo-fanilla alkoi silmät jo sumentua...



Kello kävi jo kahtatoista, kun viimein tuttu kotiristeys oli edessä. Olipa reissu, ja kyllä kannatti, tästä riittää kerrottavaa vielä lapsenlapsillekkin!

Pallon pinnalla tapahtuu: Osa 1 - Sirkuksen takapihalla



Allekirjoittanut eksyi viime viikolla Joensuun Areenalla tapahtuneen European Juggling Conventionin pyörteisiin, ja löysin itseni lopulta illan suussa muutaman ritarilimonaadin jälkeen uhkumasta itsevarmuutta tapaamalleni argentiinalaiselle, että kyllähän me nyt jalkapalloa päästään pelaamaan!





Säännötkin sovittiin: 3 vastaan 3, suoraan syötöstä pikkumaaleihin, seuraavana päivänä keskuskentällä kello 4:ltä, minä tuon kaksi ja hän tuo kaksi. Ja niinhän siinä kävi. Sain houkuteltua paikalle tähän kulttuurien kohtaamiseen kaksi Jippolaista, Samun ja Tinken, ja kuinka ollakaan Suomi-poika otti ja voitti 2-1 argentiinalais-irlantilais-saksalaisen kokoonpanon.





Vaikka voitto olikin makea, erityisesti johtuen vastustajien yllättävän kovasta tasosta ja omasta varsin heikosta pelikunnosta, oli suurin riemun aihe kuitenkin se, että vaikka välimatkaa Joensuu-Buenos Aires onkin 13256 kilometriä, niin kun jalkapallo otettiin esiin, olisimme aivan hyvin voineet olla naapurista. Oli myös todella erikoista kuulla, että suoraan syötöstä oli argentiinalaisen mielestä "the finnish way", heillä kun höntsätään siten, että maalin edessä on alue johon ei pallon kanssa saa mennä, kerrassaan mielenkiintoista, mitä tämä kertookaan paikallisten jalkapallokulttuurien eroista?!



Meidät kutsuttiin myös osallistumaan jongleeraus-jalkapalloon, mutta vaikka kaikki joukkueestamme sattuivatkin olemaan enemmän tai vähemmän kyvykkäitä pitämään pallot ilmassa myös käsin, jäi tämä hupailu tällä kertaa väliin. Tosin saattaa olla, että hyvissä ajoin treeneihin saapunut Mark huomasi blogaajan viimeistely talentin, ja nostaa jongleeraavaan blogimiehen kentälle, mikäli loppukaudesta maalihanat hyytyy... eihän sitä koskaan tiedä? Vai tietääkö....