torstai 19. elokuuta 2010

Valokuvaaja Jipon jäätelökioskilla

Vähänpä tiesi blogaaja, kuinka oli Jipon nettitoimituksen suurkalifi Juha Purmonen viisaudessaan suuri, kun usutti allekirjoittaneen tekemään juttua Studio Korennon Harri Mäenpäästä. Pitkällisen viivytyksen jälkeen tapasin Harrin Joensuun torin laidalla ja mies osoittautui enemmän kuin miellyttäväksi juttuseuraksi.



Harri Mäenpää on mies Studio Korennon takana. Hän on myös vastuussa kaikkien jippolaisten kuvaamisesta, eikä suotta. On vaikea löytää todella ammattitaitoista valokuvaajaa, joka rakastaa yhtä paljon jalkapalloa kuin Harri Mäenpää. Ja hänen kohdallaan ammattitaitoinen todella myös tarkoittaa sitä. Kertoillessaan hieman menneisyydestään, kiireisessä etelä-suomen mainosmaailmassa, isoja nimiä tippuu, aina suurista panimoista, makkaravalmistajiin, lentoyhtiöihin ja suklaaseen. Nyttemmin kuvaan ovat astuneet iltapäivälehdet, paikallislehdet ja valtakunnallinen media.

Blogaajana ei voi kuin ihmetellä, että mikä tässä Jipossa oikein on, kun organisaatioon mahtuu toinen toistaan mukavampia ihmisiä! Tarina kuinka Lohjalta kotoisin oleva Harri päätyi jippolaiseksi, muistuttaa kovasti omaani. Kun muutama vuosi sitten talorakennusprojekti Käsämässä oli valmis, ja Harri vaimoineen oli asettunut taloksi Itä-Suomeen, eksyi hän jalkapallon ystävänä Jipon kotisivuille, ja totesi, että haluaa kantaa kortensa kekoon miten osaa, ottamalla kuvia Jipolle. Ennen kuin huomasikaan oli hänet ohjattu Purmosen juttusille ja näin kaunis yhteistyö sai alkunsa ja on itse asiassa poikinut jo monenlaisia muitakin yhteistyökuvioita, Harri kertoo.



Studio Korento on Harrin oma, yhden miehen yritys, joka tekee kuvausta laidasta laitaan, aina torikauppiaista pörssiyrityksiin. Miehen silmissä paistaa hillitty ylpeys kun hän puhuu töistään, ja selvästi näkee, että kuvamaaninen on verissä ja töiden tekeminen on Harrille ilon aihe. Erityisen lämpimästi hän muistelee, kun Ilta-Sanomat pyysi häntä kuvaamaan Lauri Dalla-Vallea, kuvat päätyivätkin Ilta-sanomien lisäksi niin Veikkaajaan, kuin Helsingin sanomiin.

En voi olla ihailematta Harrin pelotonta tarttumista töihin, kun hän kertoo aloittaneensa tekemään pohjoiskarjalaista ruokakirjaa, huomattuaan, että sellaista ei vielä ole! Hyvää ruokaa ja jalkapalloa, mikäs sen parempaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti