Pallon pinnalla tapahtuu: Osa 2 - Vieraspelimatka Mikkeliin (kuvareportaasi)

Oli hiostavan kuuma keskiviikko 4.8, ja kello oli noin puoli kolme, kun autollisemme Jippo-faneja lähti matkalle kohti Mikkeliä. Matkaa kertyi noin 200 kilometriä suuntaansa ja tiedossa oli todella lämpimät kolme tuntia, sillä automme ilmastointi oli rikki. Tunnelma ja toiveet olivat kaikesta huolimatta korkealla.



Tie jatkui ja jatkui...




... kunnes lopulta tuttu näkymä toivotti meidät tervetulleeksi Mikkeliin. Nyt tarvittiin kahvia, jotta istumisen uuvuttamat fanit saatiin taas kannatuskuntoon.





Modernin Suomen maisemaa... Thai-hierontaa vanhoissa puutaloissa, mihin tässä vielä päädytäänkään!? Ihmettelee nimim. Huolestunut jalkapallokannattaja...



Muilla autoilla matkaan lähteneet Jippo-fanit olivat rantautuneet stadionin vieressä olevaan puistoon virittämään äänihuulia ja tutustumaan paikalliseen väestöön.



Pian tuli aika siirtyä kentälle.





Kentällä oli varattu narulla ympyröity alue katsomosta kyltillä "vierasjoukkueen kannattajat". Menimme kiltisti karsinaan, Jippo-fanit eivät näin pienestä hätkähdä. Psykologinen peli oli avattu, ja paikalliset tulevat pällistelemään karsinan aidan taakse, että mitäs kummajaisia tänne on pakkautuneena. (Kuvat "karsinasta" otti Juho Hämäläinen)



Peli alkoi ja ainakin "karsinassa" meno villiintyi, laulu raikasi ja rumpu soi...



Huolimatta sopuisasta elosta eri joukkueiden kannattajien välillä, järjestysmies katsoi parhaaksi tulla puhuttamaan paikallisia Mikkeliläisiä. Lieneekö syynä ollut liian kriittinen suhtautuminen oman joukkueen esityksiin?



Jippo avasi maalitilinsä ja karsinan siat villiintyivät...



Huutosakkimme kovaääninen laulanta näytti tyrmistyttävän Mikkeliläisiä. MP:n huutosakkikin hiljeni toiselle puoliajalle, ja lisää järjestysmiehiä ilmestyi kummastelemaan, että kylläpäs ne Joensuulaiset osaa pitää äläkkää!



Peli päättyi ja ilo oli ylimmillään, Jippolaiset tulivat kiittelemään, ja kaikilla oli hymy herkässä! Näin sitä pitää 0-2! Hyvä Jippo! Tästä pelistä puhutaan vielä ja pitkään.



Voitto alla oli mukava aloittaa kolmen tunnin kotiin paluu. Ensimmäinen sata kilometriä meni kuin siivillä ottelun huippuhetkiä kertaillessa.



Varkauden piiput häämöttivät ennen kuin huomasikaan.



Matka oli kuitenkin pitkä ja viimeisillä kilometreillä Jippo-fanilla alkoi silmät jo sumentua...



Kello kävi jo kahtatoista, kun viimein tuttu kotiristeys oli edessä. Olipa reissu, ja kyllä kannatti, tästä riittää kerrottavaa vielä lapsenlapsillekkin!