keskiviikko 27. lokakuuta 2021

Never surrender

 En ollut kovin kiinnostunut loppusarjasta. Minulle riittää että olen nähnyt tietyn otteluparin kertaalleen kauden aikana. Tietysti sen voi joskus nähdä uudestaan vieraskentällä mutta se on eri asia. Kaksinkertainen sarja olisi mielestäni ollut riittävä. Varsinkin näin korona-aikana. Kolminkertainen sarja ei ole ikinä hyvä ja se on maailmalla jokseenkin tuntematon käsite. Nythän sarja oli osittain kolminkertainen.

Jippo hävisi runkosarjan kolme viimeistä otteluaan ja siihen se melkein ratkesi. Niistä peleistä olisi tarvittu yksi voitto. Loppusarjan kahdesta ensimmäisestä pelistä olisi myös pitänyt voittaa yksi. Jippo pelasi kolme vierasottelua peräkkäin mikä oli vähän erikoista. Parhaimmillaan Jippo olisi voinut taistella sarjapaikasta viimeiselle kierrokselle asti.

Runkosarja oli ihan ok. Jipon materiaali oli juuri ja juuri riittävä Ykköseen. Siis se oli riittävä siinä mielessä että pystyttiin pelaamaan monia tasaisia pelejä. Suurempaan pistemäärään oli mahdollisuuksia. Tasapelejä olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tulla enemmän. Hyökkäysvoiman puute oli yksi merkittävä este paremmalle menestykselle.

Todennäköisesti Jippo ei ensi kaudella nouse eikä putoa. Edessä on varmaankin osittainen joukkueen uudelleen rakentaminen. Ylempi keskikasti on hyvä tavoite. Varsinkin kotona on syytä pelata hyvin. Fanien tukea tarvitaan. Joillekin pelaajille tämä kausi saattoi olla etappi kohti Veikkausliigaa. Kiitos kaikille pelaajille.

Kiitos Jussi Leppälahti. Veit Jippoa eteenpäin.

Lataan akut ja olen ensi kaudella taas mukana.