maanantai 28. toukokuuta 2018

Back where we belong



Jippo - PePo 1-1. Kauden ensimmäinen peli keskuskentällä. Mehtimäen tekonurmi on ihan kiva paikka sään suosiessa, ja Jippo pärjäsi siellä hyvin. Kuitenkin oli hienoa päästä oikealle kotikentälle jo tässä ottelussa. Ihan ok peli ja ihan ok tulos. Loukkaantumistilanteeseen nähden tasapeli on tyydyttävä tulos. Timo Tahvanaisen loukkaantuminen ensimmäisen jakson lopulla harmitti, mutta muut pelaajat pystyivät paikkaamaan riittävällä tavalla. Jipon maalin teki Miko Mäkirinne.

Toinen jakso oli kieltämättä pitkä. Jipolla oli yksi hyvä kulmapotku ja pari vaparia, joista olisi pienellä tuurilla voinut tulla maali. Muutoin jakso meni paljolti puolustustaisteluksi. PePo tasoitti kulmapotkusta 73 minuutin kohdalla, joten voidaan sanoa, että Jipon voitto ei ollut kovin kaukana. Toisaalta otan maalin mieluummin tuossa vaiheessa kuin 90. minuutilla.

Viime kaudella ensimmäinen keskuskentän peli FC Vaajakoskea vastaan päättyi samoihin lukemiin 1-1. Jollain tavalla saman tyyppinen peli kuin tämä. Kun ajatellaan kaikkia näitä vuosia, niin tämä oli melko tyypillinen Jipon peli. Tasainen ja vähämaalinen. Kolmosessa maaleja tuli toki yleensä enemmän.

Kuuden kierroksen jälkeen Jipolla on kaksi voittoa, kolme tasapeliä ja yksi tappio. Sarjanousijalle saldo on oikein hyvä. Totta kai Jipolla voisi olla yksi voitto enemmän. Loukkaantumiset ovat osaltaan vaikeuttaneet alkukautta. Ennen juhannusta olisi hyvä saada pari voittoa, mutta ei siitä kannata suuria paineita ottaa.

Jippo on nyt tehnyt kolmessa ottelussa peräkkäin yhden maalin. Hyvä puoli siinä on se, että ei olla jääty nollille, mutta huonoa se, että toista maalia ei ole saatu tehtyä. PePoa vastaan sivussa oli kolme hyökkääjää. Joka tapauksessa Jippo on tehnyt vähintään yhden maalin kaikissa kuudessa ottelussa.

Faniryhmä oli nyt vähän totuttua hiljaisempi. Etelässä asuvien kannattajien puuttuminen riveistä vaikutti varmasti osaltaan tähän. Joskus kannustamisen voi ottaa vähän rauhallisemmin. Tästä voi olla tietysti eri mieltä. Käytös oli parempaa kuin viimeksi.

maanantai 21. toukokuuta 2018

What a nice day to start again


FC Hertan kymmenvuotisjuhlaottelu pelattiin lauantaina. Vastustajana oli PK-35 Helsingistä. Naisten Ykkösen ottelu päättyi lukemiin 2-3. Pelitapahtumiin nähden realistiset vaihtoehdot olivat vierasvoitto tai tasapeli. FC Hertta olisi hyvinkin voinut tasoittaa lopussa. Paikkoja siihen oli. Kotijoukkueen maalintekijät olivat kaukolaukauksella Kia Voutilainen ja Henni Rinkinen rangaistuspotkusta. Nyt tarvitaan kärsivällisyyttä valmentajalta ja pelaajilta. Joskus niitä hyviä tuloksia taas tulee. On tosiasia, että FC Hertta on kohdannut viime aikoina pikemminkin sarjan kärkipään kuin häntäpään joukkueita. Ottelussa oli paikalla Kaisa Mäkäräinen. Hän lahjoitti FC Hertalle pelipalloja nimikirjoituksella. Haluan onnitella ampumahiihdon kruunattua kuningatarta Kaisa Mäkäräistä maailmancupin voitosta!


Samana päivänä pelattu miesten ottelu Jippo-Gnistan päättyi lopputulokseen 1-2. Varsin tasainen ottelu oli kyseessä. Jipolla oli heti alussa pari paikkaa mennä johtoon. Kymmenen minuutin pelin jälkeen maalin teki kuitenkin Gnistan. Toisella jaksolla Gnistan sai rangaistuspotkun. Olin kaukana tilanteesta toisessa päässä kenttää. Sanoisin kuitenkin, että tuollaisista tilanteista ei yleensä tuomita rankkaria. Kahden maalin tappioasemassa Jippo jaksoi yhä taistella. Sauli Kettunen teki kavennuksen muistaakseni vapaapotkun jälkitilanteesta, ja Jipolla oli vielä jokunen paikka tasoittaakin. Tätä voi sanoa varsin kiihkeäksi kamppailuksi, jossa tunteet kävivät ajoittain kuumana kentällä ja katsomossa. Ratkaisun hetkiä oli kaksi: ottelun alku ja rangaistuspotkutuomio.

Jipolta ei voi mielestäni vaatia juuri tämän enempää. Ainoa asia, joka jäi puuttuumaan oli yksi maali lisää. Se olisi voinut tulla heti alussa tai vaihtoehtoisesti toisen jakson lopussa. Helppo se on tietysti sanoa. Asenteesta ja yrittämisestä tämä ei jäänyt kiinni. Gnistan on tietysti hyvä joukkue. Eihän se muuten johtaisi tätä sarjaa.

Jipon viikon takaisen PKKU-vierastasapelin voi laittaa sarjaohjelman piikkiin. Jipolla oli lauantaina vieraspeli, torstaina kotipeli ja sunnuntaina taas vieraspeli. Kaksi välipäivää ei ole riittävä aika palautumiseen. Tuo on rankka viikko millä tahansa mittarilla. Vieraspelit olivat pitkän matkan päässä. Kakkosen tasolla ei periaatteessa pitäisi olla kahden pelin viikkoja. Okei, joku kahden pelin viikko voi olla, mutta silloin vierasmatkan pitäisi olla lyhin mahdollinen eli Jipon tapauksessa Mikkeli, Lappeenranta tai Vaajakoski. Ymmärrän että sarjaohjelma ei voi aina olla ihanteellinen, mutta kyllä siinä pitää jotain järkeä olla.

Faniryhmän käytös harmittaa vähän. Ei sitä kiroilua tai muuta alatyylistä huutelua loputtomasti jaksa.