Showtime

Kukaan ei olisi uskonut, että Joensuussa on toukokuun alussa täysi talvi. Jippo joutui siirtämään kauden avausottelunsa halliin. Siitä on jo monta vuotta, kun kauden avaus pelattiin areenassa.

Jippo - VJS päättyi tasaisen pelin jälkeen 0-0. Jipon esitys ei ollut mitenkään liian hyvä. Ei se ollut missään nimessä huonokaan. Tarvittavat paikat maalintekoon pystyttiin luomaan. Näistä paikoista olisi pitänyt tehdä maali. Se on selvää. Vastustajan maalivahti oli yksi heidän parhaista pelaajistaan. Vierasjoukkueella oli muutama hyvä paikka. Ensimmäisellä jaksolla Aapi Helvelahti pelasti yhden pallon maaliviivalta. Tämä oli kaikkien mahdollisuuksien ottelu. Olisi voitu voittaa, mutta olisi voitu hävitäkin. Vastustaja oli ihan hyvä joukkue, joka pelasi pallollista peliä.

Jipon parhaat paikat taisivat olla Aleksi Nissisellä. Antti Åke puski kulmapotkusta sivuverkkoon. Ei paikkoja älyttömästi ollut, mutta kuitenkin riittävästi. Maali jäi tällä kertaa tekemättä. Vähämaalinen tasapeli oli jollain tavalla jatkoa viime kaudelle. Tämän tyyppisiä pelejä oli silloin aika monta. Loppukaudesta ne alkoivat kääntyä voitoiksi.

Jipon peli-ilme ja taistelu olivat hyvää. Valmentaja vaihtui, mutta sama Jippo-meininki jatkuu. Uusi valmentaja tuo tietysti uusiakin asioita. Se jää nähtäväksi. Vielä sitä on vaikea sanoa. Joukkue tietää varmasti enemmän kuin kentän laidalta seuraaja.

Oliko ensi-ilta hyvä? Kyllä ja ei. Ensimmäinen peli on harvoin kauden paras esitys. Pientä hermoilua oli kenties ajoittain näkyvissä. Asenne oli kunnossa. Jollakin tavalla tulokseen voi olla tyytyväinen. Ehkä pieni pettymys, että ei voitettu. Kauden avaus kotona on hyvä voittaa, mutta sitä ei saisi missään nimessä hävitä. Toisaalta se on vain yksi peli. Kliimaksia maalin muodossa ei koettu. Antikliimaksiakaan ei tullut. Pelissä oli tunnetta. Se on tärkeintä. Ilman tunnetta ei ole oikein mitään.