**********************************************************************************
Aurinko on jo laskenut, kun saavumme Kuopioon. Pelaajat siirtyvät omaan tahtiinsa pukukoppiin. Aiemmin bussin täyttänyt iloinen meteli vaihtuu pukukopissa täydellä volyymillä metallia huutavaan soittimeen. Kaikki alkavat kaivaa varusteita kasseistaan. Hetken kuluttua, kun Mark astuu sisään ja laittaa musiikin pois, on tunnelma muuttunut täysin bussin iloinen jutustelu on vaihtunut hiljaisuuteen. Kaikki tuntuvat keskittyvän tulevaan otteluun.
Mark käy läpi mistä tämän illan ottelussa on kyse. "Tänään teidän tarvitsee itse kantaa vastuusta. Haluan nähdä mitä olette oppineet talven aikana", hän kertoo ja muistuttaa pelaajia tippumasta vastustavan joukkueen tasolle. Aloittava kokoonpano käydään nopeasti läpi, ja kuulen sivu korvalla kuinka kokeneemmat pelaajat sopivat kulmatilanteiden hoitamisesta. Muuten ei juuri keskutelua enää kuulu, kaikki keskittyvät.
Ajatukset katkaisee käsky lämmittelyyn. Pelaajat poistuvat pukukopista ripeään tahtiin kentällä. Ulkona valkeitten kinosten keskellä hohtaa tuore tekonurmi. Näky on kuin satukirjasta, tätä ei etelämmässä uskota, ellei omin silmin nähdä! Kenttä on vielä täynnä useiden seurojen harjoittelijoita. Paikan päällä on niin KuFu, kuin eri ikäisiä palloilijoita pelaamassa, ja Jippolaiset menevät sekaan lämmittelemään.
Lämmittelyn aikana kajahtelee tasaisin väliajoin Tero Tahvanaisen huudot, "10 minuuttia aikaa otteluun." Kellon lähestyessä kahdeksaa kenttä alkaa tyhjentyä, on aika aloittaa. Joukkue kerääntyy keskelle rinkiin ja kajauttaa kannustushuudon, myös Kuopion Futis virittää itseään pelivireeseen. Tuomarit saapuvat ja ottelu alkaa.
Peli on alkuun tunnustelevaa, ehkä Jippon osalta jopa hieman varovaista. Kuopiolaisilla ei ole mitään hävittävää ja he pyrkivätkin käyttämään sitä edukseen. Hallinta on kuitenkin selvästi Jippolla.
Peliin alkaa tulla vauhtia. Jippolla on muutama hyvä hyökkäyksen alku, jotka tyrehtyvät, kun hyökkäyspäässä ei ole ketään, kelle syöttää. Sitten onnistutaan, Immo nousee hienosti laidalta, boksi on täynnä porukkaa, hyvä keskitys mutta, ei! Hieno maalipaikka. Melkein heti perään tulee toinenkin, mutta laukaus menee reilusti ohi.
Sama meno jatkuu, maalipaikkoja syntyy ja Jippolla on monta hyvää hyökkäystä. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen. Kompurointia keskikentällä, ja KuFu saa rakennettua nopean vastahyökkäyksen, maali! Yksi tilaisuus ja yksi maali. Ilmeet kentän laidalta kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
KuFulaiset juhlivat. Peli jatkuu Jippon hallinnalla, mutta tulos jää laihaksi. Ensimmäinen erä päättyy 1-0, ja hiljainen joukkue lähtee pukukoppiin. Kuuluu epäuskoisia tokaisuja, "ei voida hävitä 3. divarin porukalle." Turhautuminen on käsin kosketeltavissa. Mutta valmentaja rauhoittelee joukkuetta. Ei ole syytä huoleen. Takana on vasta ensimmäinen ja epäonninen erä, "Me pystymme voittamaan tämän."
Joukkue palaa kentällä. Tauon aikana on alkanut sataa lunta. Toinen puolikas alkaa Jippon hallinnalla ja tuntuu olevan toisinto ensimmäisestä. Muutama hyvä maalipaikka, mutta tuloksetta. Sitten pamahtaa. KuFu saa toisen tilaisuudeen ja toisen maalin. Alkaa näyttää huonolta. Valmentajat pohdiskelevat, mitä tehdä.
Lumisade kiihtyy, ja tuomari käskee laittaa lisää tehoa kentän lämmitykseen, tai muuten hän joutuu keskeyttämään ottelun. Vahtimestari lähtee tekemään työtä käskettyä. Samaan aikaan Jippo taistelee, ja kentän laidalta näkee, että nyt alkaa veri maistua suussa, kaikki tekevät töitä tosissaan. Toisen puoliskon paras paikka nähdään kun Toni Tahvanainen pääsee yksin läpi, mutta vaikeasta tilanteesta laukaus menee suoraan päin maalivahtia. Jippo vaihtaa miehiä kentälle, mutta tulosta ei vain tule.
Peliä on pelattu noin 75 minuuttia, kun tuomari viheltää pelin poikki, lunta on yksinkertaisesti liikaa kentällä. Märkinä ja päät painuksissa Jippo palaa takaisin pukukoppiin. Ovi käytävään on auki, ja naapurikopista alkaa kuulua voitonlaulua. Joku tokaisee turhautuneena, "laittakaa se ovi nyt kiinni!" Pukukopin ovi suljetaan. Edessä on raskas paluumatka.
Kaikki ovat pettyneitä. Jopa kiven kovan journalistin sydän heltiää, annan kameran olla, ja pistän kirjoitusvälineet taskuun, miksi potkia jo maassa makaavaa? Suihkun kautta joukkue palaa bussiin. Paluumatka alkaa hyvin synkässä tunnelmassa. Alkuun on hiljaista, mutta vähän kerrallaan alkaa ottelun purkaminen. Jokainen käy tappiot läpi tavallaan. Kuka istuu hiljaa ja kuka juttelee. Bussissa alkaa kuulua hieman elon merkkejä ja tutuksi käynyttä keskustelun surinaa.
Palaan bussin takaosaan, jossa käydään läpi ottelua. "Ottaa päähän niin paljon, että ei enää edes ota päähän!" Kuuluu vastaus kysymysten "El Clásico:n": "Miltä nyt tuntuu?" Pettymyksestä voi päätellä, että kaikki ovat todella yrittäneet. Voittaminen on mahtavaa, mutta häviäminen on jalkapallojoukkueen arkea, siihen on vaikea tottua, kun on sydämellä mukana pelissä.
Toni Tahvainen irrottaa jo naurut takapenkkiläisistä itseironisella voivottelullaan, "kuinka voi hukata maalipaikan, jota on koko ottelun etsinyt!?" Nauraminen muistuttaa, että huomenna on päivä uus, ja tämäkin tappio jää unholaan, mutta ei tosin aivan vielä.
On melkein puoliyö, kun bussi kaartaa Areenan pihalle. On nälkä ja väsyttää. Kylmyys tuntuu todella epämiellyttävältä, ja matka omaan sänkyyn todella pitkältä. Jalkapallojoukkueen arki on ensikertalaiselle raskasta, mutta silti sisälläni on hyvä tunne, aivan kuin olisimme tappiosta huolimatta saavuttaneet jotain. Voittaminen on hienoa, mutta tosi kovat jätkät häviää pää pystyssä, jokainen meistä menee nukkumaan kokemusta viisaampana ja tiedän, että nukun ensi yönä todella sikeästi.
**********************************************************************************
Tappiosta huolimatta blogaajan erikoismaininnan saavat Kari "Lanttu" Kuikka, todella asiallisesta ja omistautuvasta keskikentän työstä, sekä joukkueen uusi tulokas Antti Maltsin, jonka taisteluhenki ja laitatyöskentely tekivät vaikutuksen. Molempien otteet lupaavat hyvää tulevalle kaudelle. Myös koko joukkue saa mitä nöyrimmän kiitoksen, kun ottivat minut matkalle mukaan häärimään!
Soundtrack:
Massive Attack: Pray For Rain feat. Tunde Adebimpe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti