torstai 8. huhtikuuta 2010
Kannatuslaulukilpailusta Ylen Pohjois-Karjalan radiossa
Perjantaina kello 9:40 pääsee kuulemaan blogaajaa Ylen Pohjois-Karjalan aamuradiossa. Aiheena on Jippon kannatuslaulukilpailu. Taajuuksille voi virittäytyä joko internetitse, tai klassisesti vastaanottimen välityksellä: Joensuu 106,9 MHz, Koli 99,6 MHz, Kiihtelysvaara 97,2 MHz ja Kerimäki 97,7 MHz.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Jalkapalloilun kova arki - Blogaaja pääsi mukaan Jippon harjoitusottelumatkalle. Osa 2
Hieman viivästyneenä jatkuu kaksiosainen pelimatkareportaasi. Allekirjoittaneen muutto ja pääsiäinen viivästyttivät osaltaan jutun toisen osan ilmestymistä, pahoitteluni siitä. Kevät ehti tällä välin jo tulla, joten luokaa mielessänne kylmä ja talvinen lumimaisema, jotta pääsette alkuperäiseen tunnelmaan... ensimmäinen osa löytyy siis täältä.
**********************************************************************************
Aurinko on jo laskenut, kun saavumme Kuopioon. Pelaajat siirtyvät omaan tahtiinsa pukukoppiin. Aiemmin bussin täyttänyt iloinen meteli vaihtuu pukukopissa täydellä volyymillä metallia huutavaan soittimeen. Kaikki alkavat kaivaa varusteita kasseistaan. Hetken kuluttua, kun Mark astuu sisään ja laittaa musiikin pois, on tunnelma muuttunut täysin bussin iloinen jutustelu on vaihtunut hiljaisuuteen. Kaikki tuntuvat keskittyvän tulevaan otteluun.
Mark käy läpi mistä tämän illan ottelussa on kyse. "Tänään teidän tarvitsee itse kantaa vastuusta. Haluan nähdä mitä olette oppineet talven aikana", hän kertoo ja muistuttaa pelaajia tippumasta vastustavan joukkueen tasolle. Aloittava kokoonpano käydään nopeasti läpi, ja kuulen sivu korvalla kuinka kokeneemmat pelaajat sopivat kulmatilanteiden hoitamisesta. Muuten ei juuri keskutelua enää kuulu, kaikki keskittyvät.
Ajatukset katkaisee käsky lämmittelyyn. Pelaajat poistuvat pukukopista ripeään tahtiin kentällä. Ulkona valkeitten kinosten keskellä hohtaa tuore tekonurmi. Näky on kuin satukirjasta, tätä ei etelämmässä uskota, ellei omin silmin nähdä! Kenttä on vielä täynnä useiden seurojen harjoittelijoita. Paikan päällä on niin KuFu, kuin eri ikäisiä palloilijoita pelaamassa, ja Jippolaiset menevät sekaan lämmittelemään.
Lämmittelyn aikana kajahtelee tasaisin väliajoin Tero Tahvanaisen huudot, "10 minuuttia aikaa otteluun." Kellon lähestyessä kahdeksaa kenttä alkaa tyhjentyä, on aika aloittaa. Joukkue kerääntyy keskelle rinkiin ja kajauttaa kannustushuudon, myös Kuopion Futis virittää itseään pelivireeseen. Tuomarit saapuvat ja ottelu alkaa.
Peli on alkuun tunnustelevaa, ehkä Jippon osalta jopa hieman varovaista. Kuopiolaisilla ei ole mitään hävittävää ja he pyrkivätkin käyttämään sitä edukseen. Hallinta on kuitenkin selvästi Jippolla.
Peliin alkaa tulla vauhtia. Jippolla on muutama hyvä hyökkäyksen alku, jotka tyrehtyvät, kun hyökkäyspäässä ei ole ketään, kelle syöttää. Sitten onnistutaan, Immo nousee hienosti laidalta, boksi on täynnä porukkaa, hyvä keskitys mutta, ei! Hieno maalipaikka. Melkein heti perään tulee toinenkin, mutta laukaus menee reilusti ohi.
Sama meno jatkuu, maalipaikkoja syntyy ja Jippolla on monta hyvää hyökkäystä. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen. Kompurointia keskikentällä, ja KuFu saa rakennettua nopean vastahyökkäyksen, maali! Yksi tilaisuus ja yksi maali. Ilmeet kentän laidalta kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
KuFulaiset juhlivat. Peli jatkuu Jippon hallinnalla, mutta tulos jää laihaksi. Ensimmäinen erä päättyy 1-0, ja hiljainen joukkue lähtee pukukoppiin. Kuuluu epäuskoisia tokaisuja, "ei voida hävitä 3. divarin porukalle." Turhautuminen on käsin kosketeltavissa. Mutta valmentaja rauhoittelee joukkuetta. Ei ole syytä huoleen. Takana on vasta ensimmäinen ja epäonninen erä, "Me pystymme voittamaan tämän."
Joukkue palaa kentällä. Tauon aikana on alkanut sataa lunta. Toinen puolikas alkaa Jippon hallinnalla ja tuntuu olevan toisinto ensimmäisestä. Muutama hyvä maalipaikka, mutta tuloksetta. Sitten pamahtaa. KuFu saa toisen tilaisuudeen ja toisen maalin. Alkaa näyttää huonolta. Valmentajat pohdiskelevat, mitä tehdä.
Lumisade kiihtyy, ja tuomari käskee laittaa lisää tehoa kentän lämmitykseen, tai muuten hän joutuu keskeyttämään ottelun. Vahtimestari lähtee tekemään työtä käskettyä. Samaan aikaan Jippo taistelee, ja kentän laidalta näkee, että nyt alkaa veri maistua suussa, kaikki tekevät töitä tosissaan. Toisen puoliskon paras paikka nähdään kun Toni Tahvanainen pääsee yksin läpi, mutta vaikeasta tilanteesta laukaus menee suoraan päin maalivahtia. Jippo vaihtaa miehiä kentälle, mutta tulosta ei vain tule.
Peliä on pelattu noin 75 minuuttia, kun tuomari viheltää pelin poikki, lunta on yksinkertaisesti liikaa kentällä. Märkinä ja päät painuksissa Jippo palaa takaisin pukukoppiin. Ovi käytävään on auki, ja naapurikopista alkaa kuulua voitonlaulua. Joku tokaisee turhautuneena, "laittakaa se ovi nyt kiinni!" Pukukopin ovi suljetaan. Edessä on raskas paluumatka.
Kaikki ovat pettyneitä. Jopa kiven kovan journalistin sydän heltiää, annan kameran olla, ja pistän kirjoitusvälineet taskuun, miksi potkia jo maassa makaavaa? Suihkun kautta joukkue palaa bussiin. Paluumatka alkaa hyvin synkässä tunnelmassa. Alkuun on hiljaista, mutta vähän kerrallaan alkaa ottelun purkaminen. Jokainen käy tappiot läpi tavallaan. Kuka istuu hiljaa ja kuka juttelee. Bussissa alkaa kuulua hieman elon merkkejä ja tutuksi käynyttä keskustelun surinaa.
Palaan bussin takaosaan, jossa käydään läpi ottelua. "Ottaa päähän niin paljon, että ei enää edes ota päähän!" Kuuluu vastaus kysymysten "El Clásico:n": "Miltä nyt tuntuu?" Pettymyksestä voi päätellä, että kaikki ovat todella yrittäneet. Voittaminen on mahtavaa, mutta häviäminen on jalkapallojoukkueen arkea, siihen on vaikea tottua, kun on sydämellä mukana pelissä.
Toni Tahvainen irrottaa jo naurut takapenkkiläisistä itseironisella voivottelullaan, "kuinka voi hukata maalipaikan, jota on koko ottelun etsinyt!?" Nauraminen muistuttaa, että huomenna on päivä uus, ja tämäkin tappio jää unholaan, mutta ei tosin aivan vielä.
On melkein puoliyö, kun bussi kaartaa Areenan pihalle. On nälkä ja väsyttää. Kylmyys tuntuu todella epämiellyttävältä, ja matka omaan sänkyyn todella pitkältä. Jalkapallojoukkueen arki on ensikertalaiselle raskasta, mutta silti sisälläni on hyvä tunne, aivan kuin olisimme tappiosta huolimatta saavuttaneet jotain. Voittaminen on hienoa, mutta tosi kovat jätkät häviää pää pystyssä, jokainen meistä menee nukkumaan kokemusta viisaampana ja tiedän, että nukun ensi yönä todella sikeästi.
**********************************************************************************
Tappiosta huolimatta blogaajan erikoismaininnan saavat Kari "Lanttu" Kuikka, todella asiallisesta ja omistautuvasta keskikentän työstä, sekä joukkueen uusi tulokas Antti Maltsin, jonka taisteluhenki ja laitatyöskentely tekivät vaikutuksen. Molempien otteet lupaavat hyvää tulevalle kaudelle. Myös koko joukkue saa mitä nöyrimmän kiitoksen, kun ottivat minut matkalle mukaan häärimään!
Soundtrack:
Massive Attack: Pray For Rain feat. Tunde Adebimpe
**********************************************************************************
Aurinko on jo laskenut, kun saavumme Kuopioon. Pelaajat siirtyvät omaan tahtiinsa pukukoppiin. Aiemmin bussin täyttänyt iloinen meteli vaihtuu pukukopissa täydellä volyymillä metallia huutavaan soittimeen. Kaikki alkavat kaivaa varusteita kasseistaan. Hetken kuluttua, kun Mark astuu sisään ja laittaa musiikin pois, on tunnelma muuttunut täysin bussin iloinen jutustelu on vaihtunut hiljaisuuteen. Kaikki tuntuvat keskittyvän tulevaan otteluun.
Mark käy läpi mistä tämän illan ottelussa on kyse. "Tänään teidän tarvitsee itse kantaa vastuusta. Haluan nähdä mitä olette oppineet talven aikana", hän kertoo ja muistuttaa pelaajia tippumasta vastustavan joukkueen tasolle. Aloittava kokoonpano käydään nopeasti läpi, ja kuulen sivu korvalla kuinka kokeneemmat pelaajat sopivat kulmatilanteiden hoitamisesta. Muuten ei juuri keskutelua enää kuulu, kaikki keskittyvät.
Ajatukset katkaisee käsky lämmittelyyn. Pelaajat poistuvat pukukopista ripeään tahtiin kentällä. Ulkona valkeitten kinosten keskellä hohtaa tuore tekonurmi. Näky on kuin satukirjasta, tätä ei etelämmässä uskota, ellei omin silmin nähdä! Kenttä on vielä täynnä useiden seurojen harjoittelijoita. Paikan päällä on niin KuFu, kuin eri ikäisiä palloilijoita pelaamassa, ja Jippolaiset menevät sekaan lämmittelemään.
Lämmittelyn aikana kajahtelee tasaisin väliajoin Tero Tahvanaisen huudot, "10 minuuttia aikaa otteluun." Kellon lähestyessä kahdeksaa kenttä alkaa tyhjentyä, on aika aloittaa. Joukkue kerääntyy keskelle rinkiin ja kajauttaa kannustushuudon, myös Kuopion Futis virittää itseään pelivireeseen. Tuomarit saapuvat ja ottelu alkaa.
Peli on alkuun tunnustelevaa, ehkä Jippon osalta jopa hieman varovaista. Kuopiolaisilla ei ole mitään hävittävää ja he pyrkivätkin käyttämään sitä edukseen. Hallinta on kuitenkin selvästi Jippolla.
Peliin alkaa tulla vauhtia. Jippolla on muutama hyvä hyökkäyksen alku, jotka tyrehtyvät, kun hyökkäyspäässä ei ole ketään, kelle syöttää. Sitten onnistutaan, Immo nousee hienosti laidalta, boksi on täynnä porukkaa, hyvä keskitys mutta, ei! Hieno maalipaikka. Melkein heti perään tulee toinenkin, mutta laukaus menee reilusti ohi.
Sama meno jatkuu, maalipaikkoja syntyy ja Jippolla on monta hyvää hyökkäystä. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen. Kompurointia keskikentällä, ja KuFu saa rakennettua nopean vastahyökkäyksen, maali! Yksi tilaisuus ja yksi maali. Ilmeet kentän laidalta kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
KuFulaiset juhlivat. Peli jatkuu Jippon hallinnalla, mutta tulos jää laihaksi. Ensimmäinen erä päättyy 1-0, ja hiljainen joukkue lähtee pukukoppiin. Kuuluu epäuskoisia tokaisuja, "ei voida hävitä 3. divarin porukalle." Turhautuminen on käsin kosketeltavissa. Mutta valmentaja rauhoittelee joukkuetta. Ei ole syytä huoleen. Takana on vasta ensimmäinen ja epäonninen erä, "Me pystymme voittamaan tämän."
Joukkue palaa kentällä. Tauon aikana on alkanut sataa lunta. Toinen puolikas alkaa Jippon hallinnalla ja tuntuu olevan toisinto ensimmäisestä. Muutama hyvä maalipaikka, mutta tuloksetta. Sitten pamahtaa. KuFu saa toisen tilaisuudeen ja toisen maalin. Alkaa näyttää huonolta. Valmentajat pohdiskelevat, mitä tehdä.
Lumisade kiihtyy, ja tuomari käskee laittaa lisää tehoa kentän lämmitykseen, tai muuten hän joutuu keskeyttämään ottelun. Vahtimestari lähtee tekemään työtä käskettyä. Samaan aikaan Jippo taistelee, ja kentän laidalta näkee, että nyt alkaa veri maistua suussa, kaikki tekevät töitä tosissaan. Toisen puoliskon paras paikka nähdään kun Toni Tahvanainen pääsee yksin läpi, mutta vaikeasta tilanteesta laukaus menee suoraan päin maalivahtia. Jippo vaihtaa miehiä kentälle, mutta tulosta ei vain tule.
Peliä on pelattu noin 75 minuuttia, kun tuomari viheltää pelin poikki, lunta on yksinkertaisesti liikaa kentällä. Märkinä ja päät painuksissa Jippo palaa takaisin pukukoppiin. Ovi käytävään on auki, ja naapurikopista alkaa kuulua voitonlaulua. Joku tokaisee turhautuneena, "laittakaa se ovi nyt kiinni!" Pukukopin ovi suljetaan. Edessä on raskas paluumatka.
Kaikki ovat pettyneitä. Jopa kiven kovan journalistin sydän heltiää, annan kameran olla, ja pistän kirjoitusvälineet taskuun, miksi potkia jo maassa makaavaa? Suihkun kautta joukkue palaa bussiin. Paluumatka alkaa hyvin synkässä tunnelmassa. Alkuun on hiljaista, mutta vähän kerrallaan alkaa ottelun purkaminen. Jokainen käy tappiot läpi tavallaan. Kuka istuu hiljaa ja kuka juttelee. Bussissa alkaa kuulua hieman elon merkkejä ja tutuksi käynyttä keskustelun surinaa.
Palaan bussin takaosaan, jossa käydään läpi ottelua. "Ottaa päähän niin paljon, että ei enää edes ota päähän!" Kuuluu vastaus kysymysten "El Clásico:n": "Miltä nyt tuntuu?" Pettymyksestä voi päätellä, että kaikki ovat todella yrittäneet. Voittaminen on mahtavaa, mutta häviäminen on jalkapallojoukkueen arkea, siihen on vaikea tottua, kun on sydämellä mukana pelissä.
Toni Tahvainen irrottaa jo naurut takapenkkiläisistä itseironisella voivottelullaan, "kuinka voi hukata maalipaikan, jota on koko ottelun etsinyt!?" Nauraminen muistuttaa, että huomenna on päivä uus, ja tämäkin tappio jää unholaan, mutta ei tosin aivan vielä.
On melkein puoliyö, kun bussi kaartaa Areenan pihalle. On nälkä ja väsyttää. Kylmyys tuntuu todella epämiellyttävältä, ja matka omaan sänkyyn todella pitkältä. Jalkapallojoukkueen arki on ensikertalaiselle raskasta, mutta silti sisälläni on hyvä tunne, aivan kuin olisimme tappiosta huolimatta saavuttaneet jotain. Voittaminen on hienoa, mutta tosi kovat jätkät häviää pää pystyssä, jokainen meistä menee nukkumaan kokemusta viisaampana ja tiedän, että nukun ensi yönä todella sikeästi.
**********************************************************************************
Tappiosta huolimatta blogaajan erikoismaininnan saavat Kari "Lanttu" Kuikka, todella asiallisesta ja omistautuvasta keskikentän työstä, sekä joukkueen uusi tulokas Antti Maltsin, jonka taisteluhenki ja laitatyöskentely tekivät vaikutuksen. Molempien otteet lupaavat hyvää tulevalle kaudelle. Myös koko joukkue saa mitä nöyrimmän kiitoksen, kun ottivat minut matkalle mukaan häärimään!
Soundtrack:
Massive Attack: Pray For Rain feat. Tunde Adebimpe
Lemminkäinen Talo Oy Jippon uusi päätukija!
Tähtitornin toimistossa on iloinen tunnelma ja täysi työn touhu käynnissä, kun astelen sisään. Olen tullut paikan päälle jututtamaan asuntotuotannon johtajaa Pentti Mähöstä, joka ottaa minut hyvän tuulisena vastaan. Hän kertoo minulle, että heidät tunnettiin aiemmin Rakennusliike Taskisena ja vaikka nimi on nyt fuusion myötä vaihtunut, on heidän toimintansa säilynyt ennallaan.
Lemminkäinen Talo Oy Itä- ja Pohjois-Suomi on paikallinen toimija jolla monta rautaa tulessa, mitä tulee asuntorakentamiseen ja urakointiin. Kuumimpana kohteena on tällä hetkellä Skilaan nouseva Asunto Oy Joensuun Kielo, jonka kodit on suunnattu pienille perheille. Ajatuksena on tarjota kilpailukykyinen vaihtoehto vuokra-asunnoille, Mähönen kertoo.
"Haluamme panostaa paikalliseen toimintaan. Emmekä halua olla vain kasvoton sponsori joka jakaa rahaa, vaan etsimme aitoa yhteistyötä organisaatioiden välillä." Mähönen kuvailee yhteistyötä Jippon kanssa. "Liikunta on lähellä sydäntä monelle toimistollamme", Mähönen kertoo ja esittelee toimitusjohtajan mitalikaappia. "Meistä on moni innostunut pitkänmatkan juoksusta", Mähönen kertoo ja alkaa luetella, ketkä toimistolta ovatkaan jo osallistuneet maratoniin. Muistan kuulleeni, että pitkänmatkan juoksijat ovat keskimääräistä onnellisempia, enkä olisi lainkaan yllättynyt vaikka näin olisi, sillä niin miellyttävä on vierailuni Lemminkäinen Talo Oy Itä- ja Pohjois-Suomi toimistolla Aittarannan Tähtitornissa.
Pidempi juttu Lemminkäisestä löytyy Jippon kausijulkaisusta. Lisätietoa Kielosta ja muista Lemminkäinen Talo Oy:n projekteista löytyy Lemminkäisen omasta nettiportaalista asunnot.fi.
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Kannatuslaulukilpailu!
Pallon pinnalta poimittua-blogi ylpeänä esittää,
Jippon kannatuslaulukilpailu
Palkintona viime kaudella kapteenina toimineen ja tuomareidenkin herrasmiespelaajaksi valitseman Tuomas "Korne" Korpelan pelipaita varustettuna tulevan kauden edustusjoukkueen nimikirjoituksilla!
Osallistumisohjeet:
*Tee omat sanat johonkin vanhaan ja tuttuun jalkapallosävelmään, tai tee kokonaan oma laulu, valinta on vapaa, kunhan laulu on tarttuva ja helppo laulaa.
*Lähetä teoksesi, tai linkki siihen, pallonpinnalta@gmail.com osoitteeseen. (Äänitiedostot mieluimmin .mp3 muodossa)
*Kilpailuun voi osallistua videolla, äänellä tai pelkällä sanoituksella, tällöin tulee sanojen liittenä toimittaa myös kappale johon sanat kuuluvat, tai selkeät ohjeet kappaleen tunnistamiseksi ja löytämiseksi. Esimerkkilaulun toimittaminen jossakin muodossa liitteenä on kuitenkin suositeltavaa.
*Kilpailuun osallistuakseen tulee teoksen olla perillä viimeistään 20.4
*Kyseessä ei ole kilpailu, jossa etsittäisiin parasta laulajaa, vaan kilpailun tarkoitus on löytää paras kannatuslaulu, jota kuka tahansa voi laulaa. Joten rohkeasti mukaan!
Jippon kannatuslaulukilpailu
Palkintona viime kaudella kapteenina toimineen ja tuomareidenkin herrasmiespelaajaksi valitseman Tuomas "Korne" Korpelan pelipaita varustettuna tulevan kauden edustusjoukkueen nimikirjoituksilla!
Osallistumisohjeet:
*Tee omat sanat johonkin vanhaan ja tuttuun jalkapallosävelmään, tai tee kokonaan oma laulu, valinta on vapaa, kunhan laulu on tarttuva ja helppo laulaa.
*Lähetä teoksesi, tai linkki siihen, pallonpinnalta@gmail.com osoitteeseen. (Äänitiedostot mieluimmin .mp3 muodossa)
*Kilpailuun voi osallistua videolla, äänellä tai pelkällä sanoituksella, tällöin tulee sanojen liittenä toimittaa myös kappale johon sanat kuuluvat, tai selkeät ohjeet kappaleen tunnistamiseksi ja löytämiseksi. Esimerkkilaulun toimittaminen jossakin muodossa liitteenä on kuitenkin suositeltavaa.
*Kilpailuun osallistuakseen tulee teoksen olla perillä viimeistään 20.4
*Kyseessä ei ole kilpailu, jossa etsittäisiin parasta laulajaa, vaan kilpailun tarkoitus on löytää paras kannatuslaulu, jota kuka tahansa voi laulaa. Joten rohkeasti mukaan!
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Mistä on Jalkapallojoukkueet tehty? - Blogaaja pääsi mukaan Jippon harjoitusottelumatkalle. Osa 1
Kello 16:45, 18.3 2010. Areena on täyttynyt tänään Jippolaisista ja joka paikassa tuntuu pyörivän niin huoltajia, kuin pelaajia joka ikäluokasta. Uudet peliasut ovat löytäneet omistajansa, sillä monen tunnin urakka, kaikkien Jippolaisten kuvaaminen alkaa olla päätöksessään. On aika lähteä kohti Kuopiota, jossa odottaa Jippon harjoitusotteluun kutsunut SC Kuopion Futis-98.
Osa porukasta odottelee jo aulassa, kun viimeiset pelaajat valuvat ulos areenalta. "Ootsä tulossa mukaan?", joku kyselee viime kaudella kentällä loistaneelta Korpelalta. "En, mulla on töitä", kuuluu vastaus ja ehkäpä hieman tuskaisella ilmeellä maustettuna. Kukapa sitä töitä tekee, kun olisi jalkapalloakin tarjolla ja raskas päivä takana?
Pihaan tulee bussi, joka täyttyy pian. Mukaan tulevat pelaajat täyttävät bussin tottuneesti, ja istuvat kuka minnekin. Pelikortit ja suuri kokoinen mankka otetaan esiin. Ennen kuin musiikki alkaa pauhaa, joku huutaa "ei mitään musiikkia, ihmiset haluaa levätä!" Etuosassa tyydytään pelaamaan korttia.
Huoltajana toimiva JP rahaa pallot ja juomapullot kyytiin. Myös valmentajat nousevat kyytiin. Mark sanoo bussiin noustessaan, "Kysy keneltä vaan, ihan mitä vaan", miten ihanat ovatkaan nuo sanat journalistin korvissa. Nopea tarkistus, että kaikki ovat kyydissä, ja matka voi alkaa. Bussin täyttää iloinen hälinä.
Pääsemme moottoritielle ja päätän tehdä työtä käskettyä. Luovin itseni bussin takaosaan. Istun alas, "Millä mielin täällä ollaan lähdössä matkalle?", kuuluu kysymykseni. "Täähän on tällänen huviretki!" Huudahtaa kirjansa takaa Kari "Lanttu" Kuikka, joka on Jippon jo kokeneempia kehäkettuja. "Eihän tässä ehdi edes tunnelmaan päästä", Lanttu jatkaa, ja muut komppaavat. Todelliseen tunnelmaan päästään kuulemma vasta tuntikausien matkan teon jälkeen, kun joukossa alkaa tiivistyä muukin kuin sukkahiki.
Matkat voivat olla todella pitkiä. Kun matka kestää kymmenen tuntia ja takana on tappio, niin matka voi tuntua todella pitkältä, takapenkiltä kerrotaan. Immo Eronen, joka on kunnostautunut niin laiturina kuin hyökkäyspäässä, mutustelee makaroonia muovilaatikosta. "Tulin suoraan töistä", mies toteaa, ja jatkaa hymyillen syömistään. Muut nauravat.
Päätän kiertää pikaisesti bussissa ja kysellä Jippo/2 painotteiselta kokoonpanolta, että ketä kaikkia on mukana. Ennen kuin pääsen edes puoleen väliin hämmenys valtaa mieleni. Suomalaiset jalkapallojoukkueet on tehty todella monenlaisista pelaajista. On opettajia, nuoriso-ohjaajia, historian- ja taloustieteen opiskelijoita, lukiolaisia, hiljaisia, äänekkäitä, iloisia, vakavia, vanhoja ja nuoria. Matkamme kohti Kuopiota on vasta aluillaan ja olen jo oppinut enemmän jalkapallojoukkueesta, kuin koko tähän astisen elämäni aikana. Pää pyörällä palaan takaosaan, jossa maalitekijät ottaa mittaa toisistaan.
Istahdan kokeneen Lantun viereen toivoen, että hän osaisi valottaa millaista on olla Joukkueen jäsen. Päädymme syvälliseen pohdiskeluun siitä, mikä oikeastaan on jalkapallojoukkue. On kerrassaan erikoista, miten monenlaiset ja erilaiset ihmiset tässäkin bussissa, yhdistyvät käsitteen 'joukkue' alle. Mutta mitä tai mikä Joukkue lopulta on? "Kaikki kiteytyy lopulta valmennuksen valintaan, Jippossa ei pelaa varmaan ketään, jolle joukkue ei tulisi ensin”, Lanttu kertoo. Hetken pohdiskeltuamme huomaan, että joukkue ja pelikulttuuri tuntuvat lopulta olevan lähes synonyymeja.
Jippo ei ole ainoastaan joukkue, vaan se on jotain enemmän. Sillä on oma kulttuurinsa, josta jokainen pelaaja, valmentaja, huoltaja ja kannattaja on osana. Se ylittää jokaisen osasensa, mutta ei olisi mitään ilman niitä. Lopulta tuntuu olevan mahdotonta tyhjentävästi sanoilla selittää mistä Jippon pelikulttuurissa on kyse. Sitä voidaan toki eritellä pelityyliin, pelaajien luonteisiin, valmennuksen tapaa valmentaa tai johtoportaan valintoihin, mutta mikään ei ole yksistään riittävä selitys. Pelikulttuuri on vain itse koettava, siitä on tultava osaksi, antaa sen muuttaa sinua ja samalla myös itse muuttaa hieman sitä. Melkoinen vastuu! On se Jalkapallo vaan hieno laji!
Löydän bussin puolivälistä iloisen näköiset nuoret miehet, jotka paljastuvat pian Jippon tuoreimmiksi tulokkaiksi. Samu Pirinen(vasemmalla) ja Antti Maltsin(oikealla) ovat molemmat vastikään muuttaneet Joensuuhun. Samu on tullut opiskelemaan ja siten päätynyt myös Jippoon. Hän on harmillisesti loukkaantumisen takia joutunut penkille melkein heti joukkueeseen tultuaan.
Antti taas löytyi Jippoon tämän vuoden try-outista. Maltsin on aiemmin pelannut JJK:ssa ja nyt mies on muuttanut Joensuuhun, vain päästäkseen pelaamaan Jippossa! On pakko nostaa hattua tälle nuorelle miehelle, rohkea peliliike ja osoitus omistautumisesta lajille, sillä harva suomessa palloa pelaamalla rahoille asti pääsee.
Alamme saapua perille, mutta ennen sitä on aika jututtaa hieman etupäässä istuvaa valmennusta. "Jokaisella matkalla on mietitty tarkoitus", Mark kertoo matkojen osuudesta kauden harjoitusohjelmassa. "Bussissa on hyvä kuulostella pelaajien tunnelmia, jos on aivan hiljaista, niin monesti silloin pelaajat ovat todella keskittyneitä tulevaan peliin. Voi tosin olla, että silloin ajatukset ovat aivan muualla. Pelaajia tulee todella katsella ja kuunnella, jotta pystyy päättämään miten heitä pukukopissa ennen peliä yrittäisi kannustaa hyvään suoritukseen", hän jatkaa.
Tällä kertaa on tavoitteena antaa mahdollisimman paljon vapautta ja vastuuta pelaajille, ja punnita, mitä on talvikaudella opittu. "Kun vastustajana on Kolmosessa pelaava joukkue, tulisi hallinnan olla ehdottomasti meillä, ja voittajina pitää lähteä kotiin." Tero Tahvanainen toteaa. "Kun vastassa on selvästi heikompi joukkue,on vaikea pitää omaa tasoa yllä, eikä tippua pelaamaan toisen joukkueen mukana omaa tasoa selvästi heikompaa peliä", hän jatkaa.
Moottoritie päättyy, ja tulemme perille. Bussi tyhjenee ripeästi ja kaikki suuntaavat kohti pukukoppeja. On aika aloittaa peliin keskittyminen.
*********************************
Tähän päättyy "blogaaja mukana Jippon harjoitusottelu matkalla osa 1". Toinen osa julkaistaan pian.
Mitä kuuntelin kun kirjoitin,
Megadeth: Peace Sells... But Who's Buying?
Osa porukasta odottelee jo aulassa, kun viimeiset pelaajat valuvat ulos areenalta. "Ootsä tulossa mukaan?", joku kyselee viime kaudella kentällä loistaneelta Korpelalta. "En, mulla on töitä", kuuluu vastaus ja ehkäpä hieman tuskaisella ilmeellä maustettuna. Kukapa sitä töitä tekee, kun olisi jalkapalloakin tarjolla ja raskas päivä takana?
Pihaan tulee bussi, joka täyttyy pian. Mukaan tulevat pelaajat täyttävät bussin tottuneesti, ja istuvat kuka minnekin. Pelikortit ja suuri kokoinen mankka otetaan esiin. Ennen kuin musiikki alkaa pauhaa, joku huutaa "ei mitään musiikkia, ihmiset haluaa levätä!" Etuosassa tyydytään pelaamaan korttia.
Huoltajana toimiva JP rahaa pallot ja juomapullot kyytiin. Myös valmentajat nousevat kyytiin. Mark sanoo bussiin noustessaan, "Kysy keneltä vaan, ihan mitä vaan", miten ihanat ovatkaan nuo sanat journalistin korvissa. Nopea tarkistus, että kaikki ovat kyydissä, ja matka voi alkaa. Bussin täyttää iloinen hälinä.
Pääsemme moottoritielle ja päätän tehdä työtä käskettyä. Luovin itseni bussin takaosaan. Istun alas, "Millä mielin täällä ollaan lähdössä matkalle?", kuuluu kysymykseni. "Täähän on tällänen huviretki!" Huudahtaa kirjansa takaa Kari "Lanttu" Kuikka, joka on Jippon jo kokeneempia kehäkettuja. "Eihän tässä ehdi edes tunnelmaan päästä", Lanttu jatkaa, ja muut komppaavat. Todelliseen tunnelmaan päästään kuulemma vasta tuntikausien matkan teon jälkeen, kun joukossa alkaa tiivistyä muukin kuin sukkahiki.
Matkat voivat olla todella pitkiä. Kun matka kestää kymmenen tuntia ja takana on tappio, niin matka voi tuntua todella pitkältä, takapenkiltä kerrotaan. Immo Eronen, joka on kunnostautunut niin laiturina kuin hyökkäyspäässä, mutustelee makaroonia muovilaatikosta. "Tulin suoraan töistä", mies toteaa, ja jatkaa hymyillen syömistään. Muut nauravat.
Päätän kiertää pikaisesti bussissa ja kysellä Jippo/2 painotteiselta kokoonpanolta, että ketä kaikkia on mukana. Ennen kuin pääsen edes puoleen väliin hämmenys valtaa mieleni. Suomalaiset jalkapallojoukkueet on tehty todella monenlaisista pelaajista. On opettajia, nuoriso-ohjaajia, historian- ja taloustieteen opiskelijoita, lukiolaisia, hiljaisia, äänekkäitä, iloisia, vakavia, vanhoja ja nuoria. Matkamme kohti Kuopiota on vasta aluillaan ja olen jo oppinut enemmän jalkapallojoukkueesta, kuin koko tähän astisen elämäni aikana. Pää pyörällä palaan takaosaan, jossa maalitekijät ottaa mittaa toisistaan.
Istahdan kokeneen Lantun viereen toivoen, että hän osaisi valottaa millaista on olla Joukkueen jäsen. Päädymme syvälliseen pohdiskeluun siitä, mikä oikeastaan on jalkapallojoukkue. On kerrassaan erikoista, miten monenlaiset ja erilaiset ihmiset tässäkin bussissa, yhdistyvät käsitteen 'joukkue' alle. Mutta mitä tai mikä Joukkue lopulta on? "Kaikki kiteytyy lopulta valmennuksen valintaan, Jippossa ei pelaa varmaan ketään, jolle joukkue ei tulisi ensin”, Lanttu kertoo. Hetken pohdiskeltuamme huomaan, että joukkue ja pelikulttuuri tuntuvat lopulta olevan lähes synonyymeja.
Jippo ei ole ainoastaan joukkue, vaan se on jotain enemmän. Sillä on oma kulttuurinsa, josta jokainen pelaaja, valmentaja, huoltaja ja kannattaja on osana. Se ylittää jokaisen osasensa, mutta ei olisi mitään ilman niitä. Lopulta tuntuu olevan mahdotonta tyhjentävästi sanoilla selittää mistä Jippon pelikulttuurissa on kyse. Sitä voidaan toki eritellä pelityyliin, pelaajien luonteisiin, valmennuksen tapaa valmentaa tai johtoportaan valintoihin, mutta mikään ei ole yksistään riittävä selitys. Pelikulttuuri on vain itse koettava, siitä on tultava osaksi, antaa sen muuttaa sinua ja samalla myös itse muuttaa hieman sitä. Melkoinen vastuu! On se Jalkapallo vaan hieno laji!
Löydän bussin puolivälistä iloisen näköiset nuoret miehet, jotka paljastuvat pian Jippon tuoreimmiksi tulokkaiksi. Samu Pirinen(vasemmalla) ja Antti Maltsin(oikealla) ovat molemmat vastikään muuttaneet Joensuuhun. Samu on tullut opiskelemaan ja siten päätynyt myös Jippoon. Hän on harmillisesti loukkaantumisen takia joutunut penkille melkein heti joukkueeseen tultuaan.
Antti taas löytyi Jippoon tämän vuoden try-outista. Maltsin on aiemmin pelannut JJK:ssa ja nyt mies on muuttanut Joensuuhun, vain päästäkseen pelaamaan Jippossa! On pakko nostaa hattua tälle nuorelle miehelle, rohkea peliliike ja osoitus omistautumisesta lajille, sillä harva suomessa palloa pelaamalla rahoille asti pääsee.
Alamme saapua perille, mutta ennen sitä on aika jututtaa hieman etupäässä istuvaa valmennusta. "Jokaisella matkalla on mietitty tarkoitus", Mark kertoo matkojen osuudesta kauden harjoitusohjelmassa. "Bussissa on hyvä kuulostella pelaajien tunnelmia, jos on aivan hiljaista, niin monesti silloin pelaajat ovat todella keskittyneitä tulevaan peliin. Voi tosin olla, että silloin ajatukset ovat aivan muualla. Pelaajia tulee todella katsella ja kuunnella, jotta pystyy päättämään miten heitä pukukopissa ennen peliä yrittäisi kannustaa hyvään suoritukseen", hän jatkaa.
Tällä kertaa on tavoitteena antaa mahdollisimman paljon vapautta ja vastuuta pelaajille, ja punnita, mitä on talvikaudella opittu. "Kun vastustajana on Kolmosessa pelaava joukkue, tulisi hallinnan olla ehdottomasti meillä, ja voittajina pitää lähteä kotiin." Tero Tahvanainen toteaa. "Kun vastassa on selvästi heikompi joukkue,on vaikea pitää omaa tasoa yllä, eikä tippua pelaamaan toisen joukkueen mukana omaa tasoa selvästi heikompaa peliä", hän jatkaa.
Moottoritie päättyy, ja tulemme perille. Bussi tyhjenee ripeästi ja kaikki suuntaavat kohti pukukoppeja. On aika aloittaa peliin keskittyminen.
*********************************
Tähän päättyy "blogaaja mukana Jippon harjoitusottelu matkalla osa 1". Toinen osa julkaistaan pian.
Mitä kuuntelin kun kirjoitin,
Megadeth: Peace Sells... But Who's Buying?
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Pakkasherran ehdoilla - talvikausi on Suomessa pitkä
Pääsin jututtamaan Tero Tahvanaista pian ilmestyvän kausijulkaisun merkeissä. Muun ohella ehdimme vaihtamaan muutaman sanan siitä mitä kuuluu Jippon talvikauteen, niin yleisesti, kuin juuri tällä kaudella. Aiheesta seuraavassa:
**************************
"Kun kausi syksyllä päättyy, levätään kuukausi - puolitoista, ja oikeasti levätään", Tahvanainen kertoo. Hän painottaa, että "kausi on pitkä ja siksi on tärkeää, että mieli ja kroppa lepää". Kun "pään nollaus" on tehty, niin joskus marraskuun puolessa välissä on aika palata harjoittelemaan.
Tahvanainen kuvailee harjoituskauden alkua loivaksi, "pelataan paljon ja harjoitellaan kevyesti". Alkukuukausien tarkoitus on lähinnä nostaa kuntoa. Kevyttä tahtia pidetään yllä aina tammikuulle asti, jolloin ruuvia aletaan kiristää. "Tammi- ja helmikuu ovat ehdottomasti raskaimmat kuukaudet kalenterivuodesta, mutta ennen kuin huomakaan, niin on taas maaliskuu" Tahvanainen hymyilee.
"Helmikuussa ja maaliskuussa keskitytään jokaisen pelaajan henkilökohtaiseen harjoitteluun, niin fyysiseen kuntoon kuin taitotreeniin." Tätä sanelevat myös olosuhteet. Hallin tilat ovat rajalliset, eikä joukkueen kanssa päästä aina pelaamaan koko kentällä. Kysymykseen, muuttuisiko harjoitusohjelma, jos säät sallisivat ulkotreenit läpi vuoden, Tahvanainen vastaa hetken pohdittuaan, että "olosuhteiden mukaan mennään joka tapauksessa. Voi olla, että jos meillä olisi erilainen ilmasto, vaikuttaisi se myös harjoitteluohjelmaan."
Tahvanainen painottaa, että "Suomen talvikausi on todella pitkä". Puolivuotta sisätreeniä tarkoittaa, että "pitää ottaa huomioon, ettei voi mennä liian kovaa aluksi". Ei voida aloittaa marraskuussa täydellä teholla ja olettaa että kroppa ja pää kestäisivät mukana. Tässä vaikuttavat myös olosuhteet kaikkein selvimmin, ja ollaan olosuhteiden armoilla. Talvi ei ole ainoastaan pitkä, se on myös pimeä ja raskas.
Kun säät lopulta sallivat huhtikuun tienoolla, siirrytään ulkokentälle ja aletaan painottaa joukkueharjoituksia ja taktista puolta. Pitää ottaa huomioon myös se, että kauden aikana harjoittelua on vähemmän, jos kunto nostetaan liian kovaksi juuri ennen kautta, voi tulla jyrkkä pudotus, joka näkyy sitten kentällä.
Kulunut vuosi on sujunut Jippolla hyvin. "Pelaajat on hyvässä kunnossa ja hyvältä näyttää", Tahvanainen toteaa hymyssä suin. "On tullut lupaavia nuoria pelaajia mukaan edustukseen harjoittelemaan", hän lisää. Kysyttäessä, nähdäänkö uusia naamoja kentällä tulevalla kaudella Tahvanainen vastaa, "jos harjoittelee hyvin ja pelit sujuu, niin varmasti saa peliaikaa", nuorien pelaajien nostaminen mahdollisimman haastaviin kuvioihin kuuluu jo lähtökohtaisesti Jippon toimintamalliin.
**************************
Lisää Tero Tahvanaisen aatoksia löytyy lähitulevaisuudessa julkaistavasta kausijulkaisusta.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Blogaajan paluu ja katsaus tulevaisuuteen...
Olen aivan tavattoman häpeissäni, sekä samalla aivan rajattoman ylpeä! Olen nähkääs kuten niin monet muutkin, vain tyytynyt makoilemaan sohvalla ja arvioimaan kriittisesti Jippon mahdollisuuksia tulevalla kaudella. Mutta, auta armias menin käymään Jippo/2:n harjoituksissa tarkoituksenani ottaa kuvia tulevaan Jippon kausijulkaisuun(josta myöhemmin lisää). Sainkin yllätyksekseni ja kuvieni lisäksi jotain joka teki minut aivan rajattoman ylpeäksi!
Vaikka ulkona näyttää vielä tältä:
Sisällä Areenan syövereissä oli täysi tohina päällä, koko talvikauden harjoittelun päämäärä alkaa häämöttää edessä, kun kausi lähestyy. Juttelin pikaisesti päävalmentaja Mark Dziadulewiczin kanssa, hän ei vielä virallisesti lähtenyt kommentoimaan tulevaa kautta, mutta miehen luottavainen olemus paljasti enemmän kuin tuhat sanaa: mitään hätää ei ole! Jippo pärjää tälläkin kaudella kuten ennenkin - hyvin. Pitkän linjan päämäärä, valmentaa paikallisista nuorista korkea tasoisia pelaajia, tuottaa hedelmää.
Josta päästäänkin häpeääni, sillä ilmaiseksi tämä ei tule, toisin kuin minä joka olen vain makaillut sohvallani talvipimeillä ja katsonut mainoskatkolla mitä jääkaapista löytyy, nämä (sallikaa ilmaisuni) arjen sankarit ovat raahautuneet hallille harjoittelemaan silloinkin, kun "ei oikein olis jaksanut.." Jippolaiset ovat tehneet niskalimassa töitä koko talven Jippon eteen. Mahtavaa!
Toisaalta ymmärrän myös sen näkökulman, että kannattajan velvollisuuksiin kuuluu joukkueen kriitinenkin tarkastelu ja keskusteluun osallistuminen, mutta luottakaa sanaani, kun sanon: "Tänään on hyvä päivä olla Jippon kannattaja!"
Kevät näyttää jalkapallon ystävälle varsin herkulliselta. Mestareiden liiga lähenee loppuaan ja panosten kasvaessa ottelut sen kun paranevat. MM-kisalohkot on jo arvottu ja voi jo melkein aistia tulevian kisojen tunnelman. Kevät näyttää myös Pallon Pinnalta Poimittua-blogille oikein hyvältä. Tero Tahvanainen on lupautunut kertomaan millaista on elämä joukkueessa talviharjoituskaudella ja hieman muustakin. Kauden lähestyessä Mark kertoo omasta näkökulmastaa tulevaan kauteen ja millaisena hän näkee Jippon tällä kaudella. Tarkoitukseni on myös mennä käymään harjoitusottelussa ja raportoida siitä lukijoille sekä mahdollisuuksien mukaan tutustua hieman tarkemmin Jippon fanitoimintaan ja uskollisimpiin faneihin. Eli, puuhaa riittää ja mielenkiintoisia ihmisiä sitäkin enemmän.
Tämän viestin myötä on uusi blogikausi auennut ja päivitystahti tulee tihentymään mitä lähemmäs itse Miesten ykkösen kautta päästään. Kauden aikana pyrin pitämään reipasta julkaisutahtia yllä. Tervetuloa mukaan kaudelle 2010-2011!
T.Arska
Vaikka ulkona näyttää vielä tältä:
Sisällä Areenan syövereissä oli täysi tohina päällä, koko talvikauden harjoittelun päämäärä alkaa häämöttää edessä, kun kausi lähestyy. Juttelin pikaisesti päävalmentaja Mark Dziadulewiczin kanssa, hän ei vielä virallisesti lähtenyt kommentoimaan tulevaa kautta, mutta miehen luottavainen olemus paljasti enemmän kuin tuhat sanaa: mitään hätää ei ole! Jippo pärjää tälläkin kaudella kuten ennenkin - hyvin. Pitkän linjan päämäärä, valmentaa paikallisista nuorista korkea tasoisia pelaajia, tuottaa hedelmää.
Josta päästäänkin häpeääni, sillä ilmaiseksi tämä ei tule, toisin kuin minä joka olen vain makaillut sohvallani talvipimeillä ja katsonut mainoskatkolla mitä jääkaapista löytyy, nämä (sallikaa ilmaisuni) arjen sankarit ovat raahautuneet hallille harjoittelemaan silloinkin, kun "ei oikein olis jaksanut.." Jippolaiset ovat tehneet niskalimassa töitä koko talven Jippon eteen. Mahtavaa!
Toisaalta ymmärrän myös sen näkökulman, että kannattajan velvollisuuksiin kuuluu joukkueen kriitinenkin tarkastelu ja keskusteluun osallistuminen, mutta luottakaa sanaani, kun sanon: "Tänään on hyvä päivä olla Jippon kannattaja!"
Kevät näyttää jalkapallon ystävälle varsin herkulliselta. Mestareiden liiga lähenee loppuaan ja panosten kasvaessa ottelut sen kun paranevat. MM-kisalohkot on jo arvottu ja voi jo melkein aistia tulevian kisojen tunnelman. Kevät näyttää myös Pallon Pinnalta Poimittua-blogille oikein hyvältä. Tero Tahvanainen on lupautunut kertomaan millaista on elämä joukkueessa talviharjoituskaudella ja hieman muustakin. Kauden lähestyessä Mark kertoo omasta näkökulmastaa tulevaan kauteen ja millaisena hän näkee Jippon tällä kaudella. Tarkoitukseni on myös mennä käymään harjoitusottelussa ja raportoida siitä lukijoille sekä mahdollisuuksien mukaan tutustua hieman tarkemmin Jippon fanitoimintaan ja uskollisimpiin faneihin. Eli, puuhaa riittää ja mielenkiintoisia ihmisiä sitäkin enemmän.
Tämän viestin myötä on uusi blogikausi auennut ja päivitystahti tulee tihentymään mitä lähemmäs itse Miesten ykkösen kautta päästään. Kauden aikana pyrin pitämään reipasta julkaisutahtia yllä. Tervetuloa mukaan kaudelle 2010-2011!
T.Arska
Tilaa:
Kommentit (Atom)
