Tässä ajatuksiani (jos sellaisia päässäni liikkuu) ottelun
Jippo - PK-35 jälkeen.
Otetaan muutama positiivinen asia tähän alkuun. Näin
torstaina 9.5. ensimmäisen Jipon pelin seitsemään kuukauteen. Oli kiva nähdä
taas Jippo ja sen vanhat ja uudet pelaajat. Keskuskentän uusi hieno ja massiivinen
katsomo tuli tarpeeseen sadesäässä. Yleisö oli mukana varsin hyvin, vaikka Rednecksien
laulut olivat vielä ruosteessa. Jipon peruspelaaminen oli ihan hyvää, kuten
tavallista. Vajaamiehisenäkin joukkue sai lopussa hyvin painetta vastustajan
päätyyn. Paikkoja oli riittävästi yhteen maaliin. Ei vaan uponnut. En halua
ensimmäisenä valittaa huonoa onnea, mutta voidaan kai sanoa, että pallo ei
pomppinut Jipolle parissa maalinedustan hässäkässä. Vastustaja PK-35 on toki
taitava joukkue. Heillä oli maalinsa lisäksi muutama muu hyvä tilanne, josta he
olisivat voineet lisätä johtoaan.
Täytyy muistaa, että Jippo on monta kertaa noussut toisella
jaksolla tasoihin. Tällaisista tapauksista muistuvat mieleen muiden muassa 2010
kotiavaus Jippo - KPV 1-1 ja 2012 kotiavaus Jippo – SJK 1-1. Ei se aina
onnistu. Se on pakko hyväksyä. Pisteitä ja maaleja tulee vielä. Tappioiden
jälkeen tulee tietysti kritiikkiä. Toivoisin kritiikkiin tietynlaista
kohtuullisuutta. Joukkue tekee parhaansa. Se tarvitsee tukea.
Kyllähän matsi sai taas adrenaliinin jylläämään. Kotia kohti
kävellessä huomasin, että kaduilla ja poluilla oli runsaasti kastematoja.
Millainen ennusmerkki se lienee tähän kauteen ja kesään?
Edellä kirjoitetun jälkeen on pelattu pari matsia lisää.
Jippo pelasi pitkän maalittoman putken. Nihkeä alku ei sinänsä ole mitenkään
epätavallista. Kauden 2010 alussa ei maaleilla juhlittu. Neljän ensimmäisen
pelin tulokset olivat seuraavat: Jippo-KPV 1-1, Kooteepee-Jippo 0-0, Jippo-RoPS
0-2 ja Jippo-TPV 0-0.
Sunnuntaina Jippo avasi tämän kauden maali ja – pistetilinsä
Viikinkejä vastaan 1-1 tuloksella. Maalintekijä oli Santeri Sjöblom. Kirjanpitoni
mukaan se oli hänen uransa toinen täysosuma Ykkösessä.
-jippofani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti