Live in daylight

Jippo palasi ryminällä Kakkoseen ja voitti sarja-avauksessa LPS:n Helsingistä maalein 4-1. Jippo oli parempi, mutta ei missään nimessä mitenkään murskaavasti. Peli olisi voinut päättyä esimerkiksi 4-2 tai 3-2. Jos LPS olisi tehnyt toisella jaksolla paikoistaan 3-2 kavennuksen, niin peli olisi mennyt jännäksi. Joka tapauksessa Jippo aloitti ottelun erittäin hyvin ja siirtyi nopeasti johtoon. Myös vierailla oli ensimmäisellä jaksolla pari hyvää paikkaa, mutta tauolle mentiin Jipon turvallisen tuntuisessa 3-0 johdossa.

Kun johtaa tauolla 2-0 tai 3-0, niin toinen jakso ei ole välttämättä henkisesti helppo. Mieleen voi hiipiä ajatus siitä, että meidän täytyy hoitaa tämä peli. LPS teki kavennuksen heti toisen jakson alussa, ja Jipon pelaaminen oli hieman väkinäistä. Jipon 4-1 maali tuli aivan lopussa, ja tulos oli sama kuin syksyn viimeisessä pelissä. Sääkin oli samanlainen auringonpaisteinen.

Kokonaisuutena Jipon hyökkäyspelaaminen oli hyvää. Siitä kertoo jo neljä tehtyä maalia. Puolustuspelaamisessa oli pientä turbulenssia. LPS sai turhan monta hyvää paikkaa. Jipon maalivahti oli hyvä. Ottelu oli varsin avointa peliä. Molemmilla oli melko paljon maalintekopaikkoja.

Oli kivaa saada pitkästä aikaa helsinkiläinen joukkue vieraaksi. Heidän näkökulmastaan tänne ei ole tosin kovin mukavaa tulla bussilla. Sellaista jalkapalloilu on tällä tasolla. Siinä joutuu matkustamaan. Jippokin. Miten paljon pitkä matka sitten vaikutti LPS:n avausjakson pelaamiseen? Vaikea sanoa. Saattoihan se jotakin vaikuttaa.

Odotusten mukaisesti Jippo pystyi voittamaan tämän pelin, joten voimme olla tyytyväisiä, vaikka esityksessä on varmasti myös parannettavaa. Jippo on voittanut sarja-avauksensa viimeisen viiden kauden aikana neljä kertaa. Kaikki voitot ovat tulleet Joensuussa.

Saturday is alright

Jippo voitti harjoituspelissä ansaitusti 2-0 PK-37:n Iisalmesta. Kenttäpeli oli alussa melko tasaista, mutta kyllä

Jipolla oli paremmat paikat. Timo Tahvanainen pelasi ensimmäisen kotipelinsä Jipon paidassa moneen vuoteen. Olikohan viime kerta kaudella 2010?

Edellisessä bloggauksessani esittämäni Jorma Karttusen lainaus oli virheellinen. Kauden 2015 kausijulkaisussa ei ole sellaista lausetta. Ei pitäisi luottaa omaan muistiinsa ihan niin paljon. Silloisen strategian mukaan Ykkösessä oli tavoitteena olla jo tällä kaudella 2018. Tavoitteita pitää olla, vaikka niitä ei aina saavutetakaan. Mainitsemani sitaatti on saattanut olla jossakin muualla joskus myöhemmin. En tiedä. Joka tapauksessa paljon onnea Jorma Karttunen 60 vuotta! If you wanna feel groovy give the doctor a call!

Virallinen linja on nykyisin varmaan se, että Kakkonen on Jipolle ihan sopiva sarja, mutta mitään nousukieltoakaan ei ole olemassa. Ihan luottavaisin mielin tässä voi lähteä sarjaan. Mitään kiirettä ei periaatteessa ole. Siinä on monta peliä aikaa tehdä tulosta. Hyvä alku kauteen on tietysti toivottavaa. Ihan jo fiiliksen kannalta.

Voisin kysyä itseltäni: "Montako vuotta aiot vielä kävellä tuonne kentän laidalle?" Mennään peli kerrallaan. Kevät on hyvää aikaa jalkapalloilulle.

Never say never again

Kevät on jo lähellä. Jipon sarja-avaus pelataan lauantaina 28.4. Toivottavasti Mehtimäen kenttä on kunnossa hyvissä ajoin. Viime vuonna kevät oli poikkeuksellisen kylmä, ja kenttä avattiin muistaakseni muutama päivä ennen vappua. Olin siellä vappuaattona FC Hertan pelissä. Lämpötila oli pari astetta plussan puolella.

Hassultahan se tuntuu, että Ykkösestä putoamista pelättiin aikoinaan niin paljon. Oli tietysti hienoa, että Jippo pysyi Ykkösessä kauan. Resursseihinsa nähden Jippo oli siellä ehkä kauden tai pari liian pitkään. Pudotus oli sitten kova. Hassulta tuntuu sekin, että viime kaudella kolmosessa ollessa Ykkönen oli hyvin kaukainen haave. Nyt kun sitä ajattelee, niin voihan se olla lähivuosina mahdollista. Monta asiaa pitää tietysti mennä oikein kentällä ja sen ulkopuolella. Tällä hetkellä näyttää lupaavalta. Jipolla on varmasti kaikki mahdollisuudet pärjätä Kakkosessa. Kun Jippo viimeksi oli Kakkosessa vuonna 2015, seuran tilanne oli kaoottinen ja alkukausi meni pieleen. Lopulta Jippo jäi vain yhden voiton päähän säilymisestä. Nyt lähtökohdat ovat tietysti paljon paremmat. Kakkoseen ei kannata lähteä vain säilymään, vaan sinne lähdetään pärjäämään. Jorma Karttunen kirjoitti vuoden 2015 kausijulkaisussa: "Tavoitteenamme on nousta Ykköseen pitkällä viiden vuoden tähtäimellä." Tuohan on edelleen voimassa. Siinä välissä piti vain käydä kolmosen kautta.

Olin paikalla, kun Jipon nousu varmistui viime syksynä, mutta olin menettänyt ääneni, enkä pystynyt huutamaan mitään. Olin pääkatsomon puolella. Fanikatsomon banderolli näytti hienolta. Olin jonkin aikaa poissa faniryhmän toiminnasta, ja luulin että toiminta olisi hiipunut. Viime kaudella oli hienoa nähdä, että toiminta jatkui edelleen, ja uusiakin ihmisiä oli mukana.

Joskus tuntuu, että olen jo nähnyt tarpeeksi pelejä. Jipolla on nyt mielenkiintoinen joukkue, joten kelpaisihan sitä käydä katsomassa. Joukkueessa on monta pelaajaa, jotka pelasivat täällä jo Ykkösessä. Yhteinen sävel on varmasti helppo löytää. Kentällä ja katsomossa.

I'm back, he's back, a backpack..we are all fucking back!

 

 

Onpas siitä kulunut jo aikaa, kun viimeksi olen päässyt kentän lehtereille seuraamaan Jippon otteita! On hankalaa yrittää laittaa sanoja ruudulla sellaiseen järjestykseen että saan sisälläni vellovat ajatukset välitettyä lukijalle, mutta yritetään.

 

Kuluneelle kesällä harvinaisen kaunis päivä oli kääntymässä iltaan kun, saavuin pojan kanssa Mukkulan tekonurmelle. Etsimme paikkamme noin hieman reilun sadan ihmisen joukosta, jotka olivat ottelua kerääntyneet katsomaan (lippu 5€). Eikä aikaakaan kun ohitsemme marssivat joukkueet. Huolimatta suomalaisesta "ollaan nyt vaan hiljaa ja katsotaan" mentaliteetista annoin sisältäni kumpuavan laulun tulla ulos, sillä niin sitä vain ihminen tottuu laululla itseään ilmaisemaan, kun sitä tarpeeksi tekee. Ja voi pojat, että oli mukavata taas laulaa Jippolle! Mutta vielä parempaa oli tiedossa. Kun alkuvihellys kajahti ja Jippo alkoi taistella sisälläni liikahti lämpimät tunteet ja käsivarsiini kylmät väreet, onpas siitä tosiaan pitkä aika. Ja peli-ilme!... itsevarmaa joukkueena pelaamista. Joka jätkä taistelee loppuun asti.. aitoa pelaamisen iloa... taattua Jippo-laatua. Kyllä tässä on täsmälleen sitä samaa Jippoa johon alunperin rakastuin vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin kuin aina ennenkin. Nyt rakennetaan joukkuetta, ilme on iloinen ja rento, ja ai että kun tuntuu hyvältä! Itse peli oli kääntyi ottelun alkupuolella Lahtelaisille 1-0. Mutta toisella puoliskolla Jippo tuli nälkäisempänä kentällä. Tasoitti puoliskon loppuosiolla 1-1 ja yhden puskun Lahden maalivahti pelasti "notta morjens"-harasoo-torjunnalla. Mutta se Jippon peli-ilme. Ihan tässä alkoi vakavasti harkitsemaan takaisin Joensuuhun muuttoa, että pääsis pelejä kattoon. Lopuksi vielä hieman haastattelua kirjallisestikin.

HaastattelussaPäävalmentaja Mark Dziadulewicz: 

(vapaasti suomeksi käännettynä) 

 

Arska: Moro. Miltä tulos näytti valmentajan näkökulmasta? 

Mark: Tänään tuli tärkeät pisteet. Tulos olisi voinut olla parempikin, mutta mielestäni tämä oli tärkeä peli ja piste siitä oli hyvä tulos, säilytämme eron sarjataulukossa.

Arska: Kauden alussa oli monenlaista, miten joukkue on siitä selvinnyt? 

Mark: Totuus on, että meidän oli alkukaudesta vaikea löytää omaa rytmiä, johtuen siitä että ennen kauden alkua kaikki oli mullin mallin. Meillä meni viisi-kuusi peliä saada kiinni omasta pelistä. Kokeilimme vielä pelaajia eri paikoilla ja muutamien muutoksien ja yhteisen tekemisen kautta peli alkoi toimia. Siinä vaiheessa aloimme päästä tasoihin saada pisteitä ja voittaakin otteluita. 

Arska: Voitko kuvailla missä menette nyt joukkueen kanssa? 

Mark: Pidän siitä miten pelaamme nyt. Menemme koko ajan eteenpäin, esimerkiksi Miko (Mäkirinne), joka pelaa keskikentällä, valittiin juuri U19-maajoukkueleirille ja on pelannut koko kauden hienosti. Mutta mikä on mielestäni erityisen tärkeää ja hienoa on että pidempään pelanneet ja kokeneemmat pelaajat ovat ottaneet nuoremmat todella hienosti "suojelukseensa" ja mukaan osaksi joukkuetta. Se on tärkeää koko joukkueen kasvamisen kannalta. Sillä oikeastaan ainoa asia mitä toivon, on että pelaajat saavat olla luovia ja löytää itsensä pelikentällä. Emme ole vielä valmiita, mutta kun olemme, meillä on helkkarin hyvä joukkue. Meillä on vielä niin monta lahjakasta nuorta penkilläkin. Luulen, että aikalailla kaikki ovat tyytyväisiä siihen miten pelaajat ja joukkue kehittyy juuri nyt, minä ainakin olen. 

Arska: Minun silmääni ainakin näyttää, että itseluottamus on kohdallaan tällä hetkellä? 

Mark: Luulen, että pelaajat tietävät kehittyvänsä ja se näkyy peli-ilona kentällä. Sen huomaa ja se näkyy myös kopissa. Lähdimme voittamaan tänään ja Lahti avasi pelin maalilla. Maalivahti torjui yhden Ronin puskusta, mutta saimme silti tarvitsemamme maalin, ja siten saimme pisteen, mielestäni hyvin tärkeän pisteen. Häviämättömien otteluiden putki jatkuu, mikä sekin on omalla tavallaan tärkeää. Sunnuntain peli on tärkeä. Kotimatka on näin hieman mukavampi (hymyilee). Olen todella tyytyväinen siihen miten pelaajat ovat kehittyneet niin yksilöinä kuin joukkueenakin.