Juhlatunnelmaa keskuskentällä

Jippo pelasi sunnuntaina sadannen kotiottelunsa Ykkösessä. Se on hyvä saavutus. En ole nähnyt läheskään jokaista peliä. Viime vuosina olen käynyt hyvin tiiviisti. Tällä kaudella olen missannut yhden (SJK).

Jippo - AC Kajaani päättyi dramaattisen lopun jälkeen 1-1 tasapeliin. Jippo haki voittoa, mutta ei sitä saanut. Kajaani olisi ehkä lähtökohtaisesti tyytynyt tasapeliin, mutta voiton menettäminen viime sekunneilla oli heille katkeraa. Kajaanin puolustusvoittoinen taktiikka toimi ihan hyvin.

Jippo hallitsi ensimmäistä puoliaikaa selvästi. Vain maali jäi puuttumaan. Toni Tahvanainen laukoi kaksi kertaa niukasti ohi. Lopussa Lassi Hurskaisen pallonmenetys aiheutti säikähdyksen. Kajaanin kaukolaukaus meni kuitenkin yli tyhjän maalin.

Toisen jakson edetessä Jipon peli alkoi mennä vaikeaksi. Santeri Sjöblom pelasti vaarallisen puskun maaliviivalta. Myös Kajaanin puolustaja selvitti vastaavanlaisen tilanteen toisessa päässä. Viimeisen puolen tunnin aikana Kajaani sai monta hyvää maalintekopaikkaa. Hurskainen torjui muutaman kerran hyvin. Lopulta Michael Nzekwe Kelechi vei vapaasta paikasta vieraat 0-1 johtoon. Se näytti jäävän lopputulokseksi ja hiekka väheni Jipon tiimalasissa. Ottelun viimeisestä tilanteesta syntyi kuitenkin helpottava tasoitus. Tuomas Korpela puski pallon maaliin Teemu Hallikaisen antamasta kulmapotkusta. Lisäaikaa oli pelattu neljä minuuttia. Pallo vietiin keskiympyrään ja peli päättyi siihen. Ehkä Jippo oli tällä kertaa vähän onnekas, kun vielä aivan lopussa avautui yksi mahdollisuus.

Loppujen lopuksi vaaralliset maalipaikat taisivat mennä aika tasan. Siinä mielessä tasapeli oli melko oikeutettu tulos. Pallonhallinta oli kyllä selvästi Jipolla. Mieluummin 1-1 kuin 0-0. Maaliton peli olisi ollut hieman mitäänsanomaton. On positiivista, että Jippo on onnistunut maalinteossa kahdessa peräkkäisessä kotiottelussa.

Perustelen otsikointia vielä sillä, että paikalla oli melko mukavasti yleisöä ja neljän afrikkalaisen miehen rumpu- ja lauluryhmä loi hyvää tunnelmaa. Sää oli mainio. Pelikin oli ihan hyvä ja tapahtumarikas. Yksi vaihtoehtoinen otsikko tähän tekstiin olisi ollut "Sata kertaa Jippo, päivät tulevat ja menevät." Se olisi ehkä ollut liian runollinen. Jalkapallossa on joka tapauksessa hienoa se, että aina tulee uusia pelejä ja kausia. Ei ole mitään lopullista voittoa tai tappiota.

Mahtavaa Jippo!

Juuri tätä tarvittiin. Maaleja, voitto, kolme pistettä. Ne tulivat hyvällä pelillä ja ansaitusti. Hienoa! Ilves kaatui numeroin 2-1. Kauden ensimmäinen kotivoitto ja maalit näkivät päivänvalon kahdeksannessa ottelussa.

Maaliton putki päättyi 29 minuutin kohdalla. Tuomas Korpela teki maalin jalalla maalinedustan hässäkästä Tarmo Koivurannan antaman vapaapotkun jälkeen. Ilveksen pakkeja oli vielä viivalla ja pallo meni juuri ja juuri maaliin. Tunnelma katsomossa oli huikea.

Antti Ojanperä toi kissapedot tasoihin 79 minuutin kohdalla hienolla laukauksella ylänurkkaan. Maali syntyi kulmapotkun jälkitilanteesta. Ilves oli jo jonkin aikaa pystynyt luomaan painetta. Jippo toipui kuitenkin nopeasti. Neljä minuuttia ennen täyttä aikaa Toni Tahvanainen laukoi hienosti oikeaan alakulmaan. Hyvän pystysyötön antoi Petteri Rönkkö. Jippo kesti pitkän lisäajan loppuun saakka eikä enää luopunut johtoasemastaan.

Jippo onnistui luomaan yllättävän paljon maalintekopaikkoja. Osaltaan urakkaa helpotti kuumana käynyt Ilveksen kapteeni Toni Kallio, joka hölmöili itselleen ulosajon toisella jaksolla.

Jipolle kotivoitto oli ensimmäinen sitten viime elokuun. Tuolloin SJK kaatui maalein 2-0. Sarjatilanteen kannalta eilinen voitto on erittäin tärkeä. Vielä on siimaa. Putoamistaistelu elää.

Dysfunctional

Olen seurannut jalkapalloilua monta vuotta. Tämä Jipon maaliton putki kotikentällä on yksi omituisimmista kokemuksista. Asiasta ei viitsi liikaa jauhaa, koska se on saman levyn pyörittämistä. Etsin nyt kuitenkin joitakin syitä tilanteeseen.

1. Kovan hyökkääjän puuttuminen. Miksi Jippoon ei ole hankittu kovan luokan hyökkääjää? Ehkä taloudellisista syistä. En tiedä. Lienee myös totta, että hyökkääjiä ei ole kovin paljon markkinoilla. Ainakaan Suomessa. Ja ulkomaalaiset ovat arvoitus.
2. Nykyinen materiaali ei ole onnistunut hyökkäyssuuntaan. Vaikea sanoa, mistä se johtuu. Kotiotteluissa on pystytty luomaan kohtalaisesti maalintekopaikkoja. Eilen Viikinkejä vastaan oli muutama hyvä paikka. Vastustajan maalivahti oli vireessä.
3. Huono onni ja muut satunnaiset tekijät. Tolpissa on kolissut monta kertaa.

Yhteenveto: Jos joukkueessa olisi nimekäs hyökkääjä, niin pari maalia olisi syntynyt. Jos olisi ollut vähän tuuria, niin pari maalia olisi syntynyt.

Mielestäni Jippo - Viikingit oli maalivahtien peli. Lassi Hurskainen oli Jipon paras pelaaja. Ulosajetun Mika Johanssonin tilalle tullut Sam Jammeh oli aikamoinen kumiukko ja joukkueensa sankari. Näytti siltä, että Jipolta vietiin ottelussa pilkku. Jipolla oli oikeastaan pakkovoiton paikka, vaikka yleensä en halua puhua pakkovoitoista. Lähiaikoina tarvitaan pari voittoa, jotta Jippo pysyy muiden peesisssä.

Pitäisikö faniryhmän mennä keskiyöllä keskuskentälle munasillaan tanssimaan voodoo-tansseja, että maaleja alkaisi tulla?

Kadonnutta maalia etsimässä

Jippo hävisi Kooteepeelle 0-1 sinänsä hyvästä yrityksestä huolimatta. Ensimmäisellä jaksolla Teemu Hallikainen laukoi ylärimaan ja muutama minuutti ennen ottelun päättymistä Samu Suoraniemi laukoi vaparista ylärimaan. Alkupuolella Santeri Sjöblomin veto oli lähellä mennä maaliin, mutta pakki sai viime hetkellä peitettyä. Näytti siltä, että maalivahti oli jo lähdössä toiseen suuntaan. Paikkoja siis oli. Jonkinlainen apina tuntuu olevan selässä varsinkin kotikentällä. Kooteepeen maali tuli Camaran unelmavedolla kaukaa vasempaan alakulmaan. Tuollaisia maaleja ei kovin usein näe. Lisäksi vierasjoukkueella oli yksi tolppa ja yksi niukka ohilaukaus. Pitkään vajaalla pelannut Kootepee ei ymmärrettävästi saanut kovin monta tilannetta, varsinkaan toisella jaksolla. Jipollakin avauspuoliaika oli pirteämpi kuin toinen, jollon peli meni junnaavaksi.

Jipon pelaajat ovat tietääkseni siviilissä ihan rentoja tyyppejä. En usko, että he jäävät tappioita pitkäksi aikaa murehtimaan. Ei pidäkään jäädä. Juha Malinen kommentoi iltapäivälehdessä viime viikolla: "Sarjataulukot ovat amatöörejä ja faneja varten. Ammattilaiset keskittyvät aina seuraavaan otteluun." Siinäpä ohjetta Jipollekin. :)

Faniryhmä oli harvalukuinen ja vaisu. Ei pelejä juhannuksen jälkeiselle maanantaille, kiitos.

Mennään minne vaan

Jippo otti Kajaanissa kauden ensimmäisen voittonsa. Se oli myös ensimmäinen vierasvoitto pitkästä aikaa. Jippo voitti AC Kajaanin 0-1 (0-0). Kajaanin tekonurmikenttä sijaitsee aikamoisessa liikenteen solmukohdassa. Toisessa päädyssä menee tie, josta pääsee esim. Joensuun suuntaan. Pääkatsomon takana on rautatie, jossa kulki juna ottelun aikana. Sää vaihteli auringonpaisteesta pieneen sateeseen.

Ensimmäinen jakso meni lievästi kotijoukkueen hallinnan merkeissä. Kulmapotkuja heillä oli muistaakseni neljä, kun taas Jipolla ei yhtään. Mitään suurempaa hätää Jipolla ei kuitenkaan ollut. Paketti pysyi hyvin kasassa. Puolustusvoittoinen taktiikka toimi. Jipon omat hyökkäykset päättyivät monta kertaa niukkaan paitsioon.

Toisen jakson alkupuoli oli Jipolta hyvää peliä. Noin 50 minuutin kohdalla Tarmo Koivuranta antoi kulmapotkun ja maalinedustan hässäkästä Valtteri Nykänen pommitti pallon maaliin. Maalintekijäksi kuulutettiin Johannes Mononen ja tämän tiedon varassa olin seuraavaan päivään saakka. Oli hienoa nähdä Jipon tekemä maali pitkästä aikaa. Kauden avausmaalia Helsingissä en ollut näkemässä. Maalinteon ongelmaa on ollut. Toisaalta pitää muistaa, että jalkapallo nyt on vaan sellaista, että maaleja tulee paljon harvemmin kuin monessa muussa lajissa. :)

Pelin loppupuolella AC Kajaani painosti jonkin verran. Se on luonnollista, koska heidän oli pakko hakea maalia. Muutama erikoistilanne oli vaarallisen oloinen. Maalivahti Lassi Hurskainen ja kenttäpelaajat kestivät loppuun saakka. Jippo pääsi muutaman kerran iskemään hyvin vastaan. Immo Eronen oli irti ja eteni vapaaseen paikkaan, mutta laukaus meni niukasti vasemman alakulman ohi.

Voitto tuli tärkeään paikkaan. Kiitos joukkueelle taistelusta.

Uuh Haka Haka!

Taistelupeli. Ei mitään hienouksia. Ei armoa. Jippo osui tolppaan. Jalkapallojumalat eivät olleet sillä hetkellä puolellamme. Jipon koko joukkueen puolustuspeli oli hyvää. Ylöspäin pelaamisessa on petrattavaa. Ensimmäisellä jaksolla oli muutama potentiaalisen vaarallinen hyökkäys. Haka sai katkottua ne päädystä ulos. Toisella jaksolla Haka painosti ja varsinkin lopussa haki kovasti voittomaalia. Jippo kesti. Oma pää pysyi puhtaana ensimmäisen kerran tällä kaudella Ykkösessä. Piste tyydyttää, maalittomuus ei. Siinä kaikki. 

I ´m out.

Mietteitä sarja-avauksesta

Tässä ajatuksiani (jos sellaisia päässäni liikkuu) ottelun Jippo - PK-35 jälkeen.

Otetaan muutama positiivinen asia tähän alkuun. Näin torstaina 9.5. ensimmäisen Jipon pelin seitsemään kuukauteen. Oli kiva nähdä taas Jippo ja sen vanhat ja uudet pelaajat. Keskuskentän uusi hieno ja massiivinen katsomo tuli tarpeeseen sadesäässä. Yleisö oli mukana varsin hyvin, vaikka Rednecksien laulut olivat vielä ruosteessa. Jipon peruspelaaminen oli ihan hyvää, kuten tavallista. Vajaamiehisenäkin joukkue sai lopussa hyvin painetta vastustajan päätyyn. Paikkoja oli riittävästi yhteen maaliin. Ei vaan uponnut. En halua ensimmäisenä valittaa huonoa onnea, mutta voidaan kai sanoa, että pallo ei pomppinut Jipolle parissa maalinedustan hässäkässä. Vastustaja PK-35 on toki taitava joukkue. Heillä oli maalinsa lisäksi muutama muu hyvä tilanne, josta he olisivat voineet lisätä johtoaan.

Täytyy muistaa, että Jippo on monta kertaa noussut toisella jaksolla tasoihin. Tällaisista tapauksista muistuvat mieleen muiden muassa 2010 kotiavaus Jippo - KPV 1-1 ja 2012 kotiavaus Jippo – SJK 1-1. Ei se aina onnistu. Se on pakko hyväksyä. Pisteitä ja maaleja tulee vielä. Tappioiden jälkeen tulee tietysti kritiikkiä. Toivoisin kritiikkiin tietynlaista kohtuullisuutta. Joukkue tekee parhaansa. Se tarvitsee tukea.

Kyllähän matsi sai taas adrenaliinin jylläämään. Kotia kohti kävellessä huomasin, että kaduilla ja poluilla oli runsaasti kastematoja. Millainen ennusmerkki se lienee tähän kauteen ja kesään?

Edellä kirjoitetun jälkeen on pelattu pari matsia lisää. Jippo pelasi pitkän maalittoman putken. Nihkeä alku ei sinänsä ole mitenkään epätavallista. Kauden 2010 alussa ei maaleilla juhlittu. Neljän ensimmäisen pelin tulokset olivat seuraavat: Jippo-KPV 1-1, Kooteepee-Jippo 0-0, Jippo-RoPS 0-2 ja Jippo-TPV 0-0.

Sunnuntaina Jippo avasi tämän kauden maali ja – pistetilinsä Viikinkejä vastaan 1-1 tuloksella. Maalintekijä oli Santeri Sjöblom. Kirjanpitoni mukaan se oli hänen uransa toinen täysosuma Ykkösessä.

-jippofani