maanantai 29. heinäkuuta 2013

Juhlatunnelmaa keskuskentällä

Jippo pelasi sunnuntaina sadannen kotiottelunsa Ykkösessä. Se on hyvä saavutus. En ole nähnyt läheskään jokaista peliä. Viime vuosina olen käynyt hyvin tiiviisti. Tällä kaudella olen missannut yhden (SJK).

Jippo - AC Kajaani päättyi dramaattisen lopun jälkeen 1-1 tasapeliin. Jippo haki voittoa, mutta ei sitä saanut. Kajaani olisi ehkä lähtökohtaisesti tyytynyt tasapeliin, mutta voiton menettäminen viime sekunneilla oli heille katkeraa. Kajaanin puolustusvoittoinen taktiikka toimi ihan hyvin.

Jippo hallitsi ensimmäistä puoliaikaa selvästi. Vain maali jäi puuttumaan. Toni Tahvanainen laukoi kaksi kertaa niukasti ohi. Lopussa Lassi Hurskaisen pallonmenetys aiheutti säikähdyksen. Kajaanin kaukolaukaus meni kuitenkin yli tyhjän maalin.

Toisen jakson edetessä Jipon peli alkoi mennä vaikeaksi. Santeri Sjöblom pelasti vaarallisen puskun maaliviivalta. Myös Kajaanin puolustaja selvitti vastaavanlaisen tilanteen toisessa päässä. Viimeisen puolen tunnin aikana Kajaani sai monta hyvää maalintekopaikkaa. Hurskainen torjui muutaman kerran hyvin. Lopulta Michael Nzekwe Kelechi vei vapaasta paikasta vieraat 0-1 johtoon. Se näytti jäävän lopputulokseksi ja hiekka väheni Jipon tiimalasissa. Ottelun viimeisestä tilanteesta syntyi kuitenkin helpottava tasoitus. Tuomas Korpela puski pallon maaliin Teemu Hallikaisen antamasta kulmapotkusta. Lisäaikaa oli pelattu neljä minuuttia. Pallo vietiin keskiympyrään ja peli päättyi siihen. Ehkä Jippo oli tällä kertaa vähän onnekas, kun vielä aivan lopussa avautui yksi mahdollisuus.

Loppujen lopuksi vaaralliset maalipaikat taisivat mennä aika tasan. Siinä mielessä tasapeli oli melko oikeutettu tulos. Pallonhallinta oli kyllä selvästi Jipolla. Mieluummin 1-1 kuin 0-0. Maaliton peli olisi ollut hieman mitäänsanomaton. On positiivista, että Jippo on onnistunut maalinteossa kahdessa peräkkäisessä kotiottelussa.

Perustelen otsikointia vielä sillä, että paikalla oli melko mukavasti yleisöä ja neljän afrikkalaisen miehen rumpu- ja lauluryhmä loi hyvää tunnelmaa. Sää oli mainio. Pelikin oli ihan hyvä ja tapahtumarikas. Yksi vaihtoehtoinen otsikko tähän tekstiin olisi ollut "Sata kertaa Jippo, päivät tulevat ja menevät." Se olisi ehkä ollut liian runollinen. Jalkapallossa on joka tapauksessa hienoa se, että aina tulee uusia pelejä ja kausia. Ei ole mitään lopullista voittoa tai tappiota.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Mahtavaa Jippo!

Juuri tätä tarvittiin. Maaleja, voitto, kolme pistettä. Ne tulivat hyvällä pelillä ja ansaitusti. Hienoa! Ilves kaatui numeroin 2-1. Kauden ensimmäinen kotivoitto ja maalit näkivät päivänvalon kahdeksannessa ottelussa.

Maaliton putki päättyi 29 minuutin kohdalla. Tuomas Korpela teki maalin jalalla maalinedustan hässäkästä Tarmo Koivurannan antaman vapaapotkun jälkeen. Ilveksen pakkeja oli vielä viivalla ja pallo meni juuri ja juuri maaliin. Tunnelma katsomossa oli huikea.

Antti Ojanperä toi kissapedot tasoihin 79 minuutin kohdalla hienolla laukauksella ylänurkkaan. Maali syntyi kulmapotkun jälkitilanteesta. Ilves oli jo jonkin aikaa pystynyt luomaan painetta. Jippo toipui kuitenkin nopeasti. Neljä minuuttia ennen täyttä aikaa Toni Tahvanainen laukoi hienosti oikeaan alakulmaan. Hyvän pystysyötön antoi Petteri Rönkkö. Jippo kesti pitkän lisäajan loppuun saakka eikä enää luopunut johtoasemastaan.

Jippo onnistui luomaan yllättävän paljon maalintekopaikkoja. Osaltaan urakkaa helpotti kuumana käynyt Ilveksen kapteeni Toni Kallio, joka hölmöili itselleen ulosajon toisella jaksolla.

Jipolle kotivoitto oli ensimmäinen sitten viime elokuun. Tuolloin SJK kaatui maalein 2-0. Sarjatilanteen kannalta eilinen voitto on erittäin tärkeä. Vielä on siimaa. Putoamistaistelu elää.
























lauantai 13. heinäkuuta 2013

Dysfunctional

Olen seurannut jalkapalloilua monta vuotta. Tämä Jipon maaliton putki kotikentällä on yksi omituisimmista kokemuksista. Asiasta ei viitsi liikaa jauhaa, koska se on saman levyn pyörittämistä. Etsin nyt kuitenkin joitakin syitä tilanteeseen.

1. Kovan hyökkääjän puuttuminen. Miksi Jippoon ei ole hankittu kovan luokan hyökkääjää? Ehkä taloudellisista syistä. En tiedä. Lienee myös totta, että hyökkääjiä ei ole kovin paljon markkinoilla. Ainakaan Suomessa. Ja ulkomaalaiset ovat arvoitus.
2. Nykyinen materiaali ei ole onnistunut hyökkäyssuuntaan. Vaikea sanoa, mistä se johtuu. Kotiotteluissa on pystytty luomaan kohtalaisesti maalintekopaikkoja. Eilen Viikinkejä vastaan oli muutama hyvä paikka. Vastustajan maalivahti oli vireessä.
3. Huono onni ja muut satunnaiset tekijät. Tolpissa on kolissut monta kertaa.

Yhteenveto: Jos joukkueessa olisi nimekäs hyökkääjä, niin pari maalia olisi syntynyt. Jos olisi ollut vähän tuuria, niin pari maalia olisi syntynyt.

Mielestäni Jippo - Viikingit oli maalivahtien peli. Lassi Hurskainen oli Jipon paras pelaaja. Ulosajetun Mika Johanssonin tilalle tullut Sam Jammeh oli aikamoinen kumiukko ja joukkueensa sankari. Näytti siltä, että Jipolta vietiin ottelussa pilkku. Jipolla oli oikeastaan pakkovoiton paikka, vaikka yleensä en halua puhua pakkovoitoista. Lähiaikoina tarvitaan pari voittoa, jotta Jippo pysyy muiden peesisssä.

Pitäisikö faniryhmän mennä keskiyöllä keskuskentälle munasillaan tanssimaan voodoo-tansseja, että maaleja alkaisi tulla?