maanantai 29. maaliskuuta 2010

Kannatuslaulukilpailu!

Pallon pinnalta poimittua-blogi ylpeänä esittää,

Jippon kannatuslaulukilpailu
Palkintona viime kaudella kapteenina toimineen ja tuomareidenkin herrasmiespelaajaksi valitseman Tuomas "Korne" Korpelan pelipaita varustettuna tulevan kauden edustusjoukkueen nimikirjoituksilla!



Osallistumisohjeet:

*Tee omat sanat johonkin vanhaan ja tuttuun jalkapallosävelmään, tai tee kokonaan oma laulu, valinta on vapaa, kunhan laulu on tarttuva ja helppo laulaa.

*Lähetä teoksesi, tai linkki siihen, pallonpinnalta@gmail.com osoitteeseen. (Äänitiedostot mieluimmin .mp3 muodossa)

*Kilpailuun voi osallistua videolla, äänellä tai pelkällä sanoituksella, tällöin tulee sanojen liittenä toimittaa myös kappale johon sanat kuuluvat, tai selkeät ohjeet kappaleen tunnistamiseksi ja löytämiseksi. Esimerkkilaulun toimittaminen jossakin muodossa liitteenä on kuitenkin suositeltavaa.

*Kilpailuun osallistuakseen tulee teoksen olla perillä viimeistään 20.4

*Kyseessä ei ole kilpailu, jossa etsittäisiin parasta laulajaa, vaan kilpailun tarkoitus on löytää paras kannatuslaulu, jota kuka tahansa voi laulaa. Joten rohkeasti mukaan!

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Mistä on Jalkapallojoukkueet tehty? - Blogaaja pääsi mukaan Jippon harjoitusottelumatkalle. Osa 1

Kello 16:45, 18.3 2010. Areena on täyttynyt tänään Jippolaisista ja joka paikassa tuntuu pyörivän niin huoltajia, kuin pelaajia joka ikäluokasta. Uudet peliasut ovat löytäneet omistajansa, sillä monen tunnin urakka, kaikkien Jippolaisten kuvaaminen alkaa olla päätöksessään. On aika lähteä kohti Kuopiota, jossa odottaa Jippon harjoitusotteluun kutsunut SC Kuopion Futis-98.



Osa porukasta odottelee jo aulassa, kun viimeiset pelaajat valuvat ulos areenalta. "Ootsä tulossa mukaan?", joku kyselee viime kaudella kentällä loistaneelta Korpelalta. "En, mulla on töitä", kuuluu vastaus ja ehkäpä hieman tuskaisella ilmeellä maustettuna. Kukapa sitä töitä tekee, kun olisi jalkapalloakin tarjolla ja raskas päivä takana?



Pihaan tulee bussi, joka täyttyy pian. Mukaan tulevat pelaajat täyttävät bussin tottuneesti, ja istuvat kuka minnekin. Pelikortit ja suuri kokoinen mankka otetaan esiin. Ennen kuin musiikki alkaa pauhaa, joku huutaa "ei mitään musiikkia, ihmiset haluaa levätä!" Etuosassa tyydytään pelaamaan korttia.





Huoltajana toimiva JP rahaa pallot ja juomapullot kyytiin. Myös valmentajat nousevat kyytiin. Mark sanoo bussiin noustessaan, "Kysy keneltä vaan, ihan mitä vaan", miten ihanat ovatkaan nuo sanat journalistin korvissa. Nopea tarkistus, että kaikki ovat kyydissä, ja matka voi alkaa. Bussin täyttää iloinen hälinä.





Pääsemme moottoritielle ja päätän tehdä työtä käskettyä. Luovin itseni bussin takaosaan. Istun alas, "Millä mielin täällä ollaan lähdössä matkalle?", kuuluu kysymykseni. "Täähän on tällänen huviretki!" Huudahtaa kirjansa takaa Kari "Lanttu" Kuikka, joka on Jippon jo kokeneempia kehäkettuja. "Eihän tässä ehdi edes tunnelmaan päästä", Lanttu jatkaa, ja muut komppaavat. Todelliseen tunnelmaan päästään kuulemma vasta tuntikausien matkan teon jälkeen, kun joukossa alkaa tiivistyä muukin kuin sukkahiki.





Matkat voivat olla todella pitkiä. Kun matka kestää kymmenen tuntia ja takana on tappio, niin matka voi tuntua todella pitkältä, takapenkiltä kerrotaan. Immo Eronen, joka on kunnostautunut niin laiturina kuin hyökkäyspäässä, mutustelee makaroonia muovilaatikosta. "Tulin suoraan töistä", mies toteaa, ja jatkaa hymyillen syömistään. Muut nauravat.




Päätän kiertää pikaisesti bussissa ja kysellä Jippo/2 painotteiselta kokoonpanolta, että ketä kaikkia on mukana. Ennen kuin pääsen edes puoleen väliin hämmenys valtaa mieleni. Suomalaiset jalkapallojoukkueet on tehty todella monenlaisista pelaajista. On opettajia, nuoriso-ohjaajia, historian- ja taloustieteen opiskelijoita, lukiolaisia, hiljaisia, äänekkäitä, iloisia, vakavia, vanhoja ja nuoria. Matkamme kohti Kuopiota on vasta aluillaan ja olen jo oppinut enemmän jalkapallojoukkueesta, kuin koko tähän astisen elämäni aikana. Pää pyörällä palaan takaosaan, jossa maalitekijät ottaa mittaa toisistaan.



Istahdan kokeneen Lantun viereen toivoen, että hän osaisi valottaa millaista on olla Joukkueen jäsen. Päädymme syvälliseen pohdiskeluun siitä, mikä oikeastaan on jalkapallojoukkue. On kerrassaan erikoista, miten monenlaiset ja erilaiset ihmiset tässäkin bussissa, yhdistyvät käsitteen 'joukkue' alle. Mutta mitä tai mikä Joukkue lopulta on? "Kaikki kiteytyy lopulta valmennuksen valintaan, Jippossa ei pelaa varmaan ketään, jolle joukkue ei tulisi ensin”, Lanttu kertoo. Hetken pohdiskeltuamme huomaan, että joukkue ja pelikulttuuri tuntuvat lopulta olevan lähes synonyymeja.



Jippo ei ole ainoastaan joukkue, vaan se on jotain enemmän. Sillä on oma kulttuurinsa, josta jokainen pelaaja, valmentaja, huoltaja ja kannattaja on osana. Se ylittää jokaisen osasensa, mutta ei olisi mitään ilman niitä. Lopulta tuntuu olevan mahdotonta tyhjentävästi sanoilla selittää mistä Jippon pelikulttuurissa on kyse. Sitä voidaan toki eritellä pelityyliin, pelaajien luonteisiin, valmennuksen tapaa valmentaa tai johtoportaan valintoihin, mutta mikään ei ole yksistään riittävä selitys. Pelikulttuuri on vain itse koettava, siitä on tultava osaksi, antaa sen muuttaa sinua ja samalla myös itse muuttaa hieman sitä. Melkoinen vastuu! On se Jalkapallo vaan hieno laji!



Löydän bussin puolivälistä iloisen näköiset nuoret miehet, jotka paljastuvat pian Jippon tuoreimmiksi tulokkaiksi. Samu Pirinen(vasemmalla) ja Antti Maltsin(oikealla) ovat molemmat vastikään muuttaneet Joensuuhun. Samu on tullut opiskelemaan ja siten päätynyt myös Jippoon. Hän on harmillisesti loukkaantumisen takia joutunut penkille melkein heti joukkueeseen tultuaan.

Antti taas löytyi Jippoon tämän vuoden try-outista. Maltsin on aiemmin pelannut JJK:ssa ja nyt mies on muuttanut Joensuuhun, vain päästäkseen pelaamaan Jippossa! On pakko nostaa hattua tälle nuorelle miehelle, rohkea peliliike ja osoitus omistautumisesta lajille, sillä harva suomessa palloa pelaamalla rahoille asti pääsee.



Alamme saapua perille, mutta ennen sitä on aika jututtaa hieman etupäässä istuvaa valmennusta. "Jokaisella matkalla on mietitty tarkoitus", Mark kertoo matkojen osuudesta kauden harjoitusohjelmassa. "Bussissa on hyvä kuulostella pelaajien tunnelmia, jos on aivan hiljaista, niin monesti silloin pelaajat ovat todella keskittyneitä tulevaan peliin. Voi tosin olla, että silloin ajatukset ovat aivan muualla. Pelaajia tulee todella katsella ja kuunnella, jotta pystyy päättämään miten heitä pukukopissa ennen peliä yrittäisi kannustaa hyvään suoritukseen", hän jatkaa.

Tällä kertaa on tavoitteena antaa mahdollisimman paljon vapautta ja vastuuta pelaajille, ja punnita, mitä on talvikaudella opittu. "Kun vastustajana on Kolmosessa pelaava joukkue, tulisi hallinnan olla ehdottomasti meillä, ja voittajina pitää lähteä kotiin." Tero Tahvanainen toteaa. "Kun vastassa on selvästi heikompi joukkue,on vaikea pitää omaa tasoa yllä, eikä tippua pelaamaan toisen joukkueen mukana omaa tasoa selvästi heikompaa peliä", hän jatkaa.



Moottoritie päättyy, ja tulemme perille. Bussi tyhjenee ripeästi ja kaikki suuntaavat kohti pukukoppeja. On aika aloittaa peliin keskittyminen.





*********************************

Tähän päättyy "blogaaja mukana Jippon harjoitusottelu matkalla osa 1". Toinen osa julkaistaan pian.

Mitä kuuntelin kun kirjoitin,
Megadeth: Peace Sells... But Who's Buying?

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Pakkasherran ehdoilla - talvikausi on Suomessa pitkä




Pääsin jututtamaan Tero Tahvanaista pian ilmestyvän kausijulkaisun merkeissä. Muun ohella ehdimme vaihtamaan muutaman sanan siitä mitä kuuluu Jippon talvikauteen, niin yleisesti, kuin juuri tällä kaudella. Aiheesta seuraavassa:

**************************

"Kun kausi syksyllä päättyy, levätään kuukausi - puolitoista, ja oikeasti levätään", Tahvanainen kertoo. Hän painottaa, että "kausi on pitkä ja siksi on tärkeää, että mieli ja kroppa lepää". Kun "pään nollaus" on tehty, niin joskus marraskuun puolessa välissä on aika palata harjoittelemaan.

Tahvanainen kuvailee harjoituskauden alkua loivaksi, "pelataan paljon ja harjoitellaan kevyesti". Alkukuukausien tarkoitus on lähinnä nostaa kuntoa. Kevyttä tahtia pidetään yllä aina tammikuulle asti, jolloin ruuvia aletaan kiristää. "Tammi- ja helmikuu ovat ehdottomasti raskaimmat kuukaudet kalenterivuodesta, mutta ennen kuin huomakaan, niin on taas maaliskuu" Tahvanainen hymyilee.

"Helmikuussa ja maaliskuussa keskitytään jokaisen pelaajan henkilökohtaiseen harjoitteluun, niin fyysiseen kuntoon kuin taitotreeniin." Tätä sanelevat myös olosuhteet. Hallin tilat ovat rajalliset, eikä joukkueen kanssa päästä aina pelaamaan koko kentällä. Kysymykseen, muuttuisiko harjoitusohjelma, jos säät sallisivat ulkotreenit läpi vuoden, Tahvanainen vastaa hetken pohdittuaan, että "olosuhteiden mukaan mennään joka tapauksessa. Voi olla, että jos meillä olisi erilainen ilmasto, vaikuttaisi se myös harjoitteluohjelmaan."

Tahvanainen painottaa, että "Suomen talvikausi on todella pitkä". Puolivuotta sisätreeniä tarkoittaa, että "pitää ottaa huomioon, ettei voi mennä liian kovaa aluksi". Ei voida aloittaa marraskuussa täydellä teholla ja olettaa että kroppa ja pää kestäisivät mukana. Tässä vaikuttavat myös olosuhteet kaikkein selvimmin, ja ollaan olosuhteiden armoilla. Talvi ei ole ainoastaan pitkä, se on myös pimeä ja raskas.

Kun säät lopulta sallivat huhtikuun tienoolla, siirrytään ulkokentälle ja aletaan painottaa joukkueharjoituksia ja taktista puolta. Pitää ottaa huomioon myös se, että kauden aikana harjoittelua on vähemmän, jos kunto nostetaan liian kovaksi juuri ennen kautta, voi tulla jyrkkä pudotus, joka näkyy sitten kentällä.

Kulunut vuosi on sujunut Jippolla hyvin. "Pelaajat on hyvässä kunnossa ja hyvältä näyttää", Tahvanainen toteaa hymyssä suin. "On tullut lupaavia nuoria pelaajia mukaan edustukseen harjoittelemaan", hän lisää. Kysyttäessä, nähdäänkö uusia naamoja kentällä tulevalla kaudella Tahvanainen vastaa, "jos harjoittelee hyvin ja pelit sujuu, niin varmasti saa peliaikaa", nuorien pelaajien nostaminen mahdollisimman haastaviin kuvioihin kuuluu jo lähtökohtaisesti Jippon toimintamalliin.

**************************

Lisää Tero Tahvanaisen aatoksia löytyy lähitulevaisuudessa julkaistavasta kausijulkaisusta.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Blogaajan paluu ja katsaus tulevaisuuteen...

Olen aivan tavattoman häpeissäni, sekä samalla aivan rajattoman ylpeä! Olen nähkääs kuten niin monet muutkin, vain tyytynyt makoilemaan sohvalla ja arvioimaan kriittisesti Jippon mahdollisuuksia tulevalla kaudella. Mutta, auta armias menin käymään Jippo/2:n harjoituksissa tarkoituksenani ottaa kuvia tulevaan Jippon kausijulkaisuun(josta myöhemmin lisää). Sainkin yllätyksekseni ja kuvieni lisäksi jotain joka teki minut aivan rajattoman ylpeäksi!

Vaikka ulkona näyttää vielä tältä:



Sisällä Areenan syövereissä oli täysi tohina päällä, koko talvikauden harjoittelun päämäärä alkaa häämöttää edessä, kun kausi lähestyy. Juttelin pikaisesti päävalmentaja Mark Dziadulewiczin kanssa, hän ei vielä virallisesti lähtenyt kommentoimaan tulevaa kautta, mutta miehen luottavainen olemus paljasti enemmän kuin tuhat sanaa: mitään hätää ei ole! Jippo pärjää tälläkin kaudella kuten ennenkin - hyvin. Pitkän linjan päämäärä, valmentaa paikallisista nuorista korkea tasoisia pelaajia, tuottaa hedelmää.



Josta päästäänkin häpeääni, sillä ilmaiseksi tämä ei tule, toisin kuin minä joka olen vain makaillut sohvallani talvipimeillä ja katsonut mainoskatkolla mitä jääkaapista löytyy, nämä (sallikaa ilmaisuni) arjen sankarit ovat raahautuneet hallille harjoittelemaan silloinkin, kun "ei oikein olis jaksanut.." Jippolaiset ovat tehneet niskalimassa töitä koko talven Jippon eteen. Mahtavaa!

Toisaalta ymmärrän myös sen näkökulman, että kannattajan velvollisuuksiin kuuluu joukkueen kriitinenkin tarkastelu ja keskusteluun osallistuminen, mutta luottakaa sanaani, kun sanon: "Tänään on hyvä päivä olla Jippon kannattaja!"



Kevät näyttää jalkapallon ystävälle varsin herkulliselta. Mestareiden liiga lähenee loppuaan ja panosten kasvaessa ottelut sen kun paranevat. MM-kisalohkot on jo arvottu ja voi jo melkein aistia tulevian kisojen tunnelman. Kevät näyttää myös Pallon Pinnalta Poimittua-blogille oikein hyvältä. Tero Tahvanainen on lupautunut kertomaan millaista on elämä joukkueessa talviharjoituskaudella ja hieman muustakin. Kauden lähestyessä Mark kertoo omasta näkökulmastaa tulevaan kauteen ja millaisena hän näkee Jippon tällä kaudella. Tarkoitukseni on myös mennä käymään harjoitusottelussa ja raportoida siitä lukijoille sekä mahdollisuuksien mukaan tutustua hieman tarkemmin Jippon fanitoimintaan ja uskollisimpiin faneihin. Eli, puuhaa riittää ja mielenkiintoisia ihmisiä sitäkin enemmän.

Tämän viestin myötä on uusi blogikausi auennut ja päivitystahti tulee tihentymään mitä lähemmäs itse Miesten ykkösen kautta päästään. Kauden aikana pyrin pitämään reipasta julkaisutahtia yllä. Tervetuloa mukaan kaudelle 2010-2011!

T.Arska