maanantai 29. syyskuuta 2014

Kiitos ja näkemiin

Ensinnäkin kiitos joukkueelle kaudesta. Jätkät tekivät sen mitä pystyivät. Viimeisen kotipelin esitys oli hyvä. Kun katsotaan tehtyjen maalien ja päästettyjen maalien määriä, niin voidaan sanoa, että tämän enempää emme ansainneet. Sarjataulukossa ero Jazziin ei ole kovin suuri. Keskinäisten otteluiden pisteet menivät kuitenkin heille 6-3. Kahdeksas sija oli realistinen tavoite, mutta siihen ei tällä kertaa ylletty. Kun säilymismahdollisuudet ovat useana vuonna peräkkäin suunnilleen 50-50, niin joskus napsahtaa.

En halua suurennella tai vähätellä putoamista. Se on pettymys. Nousut ja putoamiset kuuluvat jalkapalloiluun. Pelaajat, valmentaja ja seurajohto joutuvat kohtaamaan kritiikkiä, kun pudotaan. Sekin kuuluu jalkapalloiluun. Jos olisimme pudonnneet aiempina vuosina, niin pettymys olisi ollut suurempi. Kun faniryhmä perustettiin 2010 tuntui siltä, että Jipon on pakko säilyä. Se oli jopa ahdistavaa. En ole kovin surullinen siitä, että Ykkösessä rimpuileminen nyt loppuu. Aikansa kutakin. Tätä voi verrata pitkään TV-sarjaan, joka tulee vähän väsyneeseen päätökseensä. Me fanitkin olemme vähän väsähtäneet matkan varrella. Viime syksynä saatiin ikään kuin ekstrapallo Ykköseen. Se on
nyt käytetty.

Few words in English for everybody: I´m sorry but the writing was on the wall. We avoided relegation very narrowly last year. After that Tarmo Koivuranta and Tuomas Korpela left the team. And even with these two players on board, there is just no guarantee for success. I wonder if Jarmo Korhonen is laughing in his beard right now. I doubt that. He is still a real Jippo man. There is no reason to hide in the bushes. Jippo will return and play again.