torstai 6. elokuuta 2015

I'm back, he's back, a backpack..we are all fucking back!



 


 


Onpas siitä kulunut jo aikaa, kun viimeksi olen päässyt kentän lehtereille seuraamaan Jippon otteita! On hankalaa yrittää laittaa sanoja ruudulla sellaiseen järjestykseen että saan sisälläni vellovat ajatukset välitettyä lukijalle, mutta yritetään.


 


Kuluneelle kesällä harvinaisen kaunis päivä oli kääntymässä iltaan kun, saavuin pojan kanssa Mukkulan tekonurmelle. Etsimme paikkamme noin hieman reilun sadan ihmisen joukosta, jotka olivat ottelua kerääntyneet katsomaan (lippu 5€). Eikä aikaakaan kun ohitsemme marssivat joukkueet. Huolimatta suomalaisesta "ollaan nyt vaan hiljaa ja katsotaan" mentaliteetista annoin sisältäni kumpuavan laulun tulla ulos, sillä niin sitä vain ihminen tottuu laululla itseään ilmaisemaan, kun sitä tarpeeksi tekee. Ja voi pojat, että oli mukavata taas laulaa Jippolle! Mutta vielä parempaa oli tiedossa. Kun alkuvihellys kajahti ja Jippo alkoi taistella sisälläni liikahti lämpimät tunteet ja käsivarsiini kylmät väreet, onpas siitä tosiaan pitkä aika. Ja peli-ilme!... itsevarmaa joukkueena pelaamista. Joka jätkä taistelee loppuun asti.. aitoa pelaamisen iloa... taattua Jippo-laatua. Kyllä tässä on täsmälleen sitä samaa Jippoa johon alunperin rakastuin vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin kuin aina ennenkin. Nyt rakennetaan joukkuetta, ilme on iloinen ja rento, ja ai että kun tuntuu hyvältä! Itse peli oli kääntyi ottelun alkupuolella Lahtelaisille 1-0. Mutta toisella puoliskolla Jippo tuli nälkäisempänä kentällä. Tasoitti puoliskon loppuosiolla 1-1 ja yhden puskun Lahden maalivahti pelasti "notta morjens"-harasoo-torjunnalla. Mutta se Jippon peli-ilme. Ihan tässä alkoi vakavasti harkitsemaan takaisin Joensuuhun muuttoa, että pääsis pelejä kattoon. Lopuksi vielä hieman haastattelua kirjallisestikin.



HaastattelussaPäävalmentaja Mark Dziadulewicz: 
(vapaasti suomeksi käännettynä) 


 

Arska: Moro. Miltä tulos näytti valmentajan näkökulmasta? 

Mark: Tänään tuli tärkeät pisteet. Tulos olisi voinut olla parempikin, mutta mielestäni tämä oli tärkeä peli ja piste siitä oli hyvä tulos, säilytämme eron sarjataulukossa.


Arska: Kauden alussa oli monenlaista, miten joukkue on siitä selvinnyt? 

Mark: Totuus on, että meidän oli alkukaudesta vaikea löytää omaa rytmiä, johtuen siitä että ennen kauden alkua kaikki oli mullin mallin. Meillä meni viisi-kuusi peliä saada kiinni omasta pelistä. Kokeilimme vielä pelaajia eri paikoilla ja muutamien muutoksien ja yhteisen tekemisen kautta peli alkoi toimia. Siinä vaiheessa aloimme päästä tasoihin saada pisteitä ja voittaakin otteluita. 


Arska: Voitko kuvailla missä menette nyt joukkueen kanssa? 

Mark: Pidän siitä miten pelaamme nyt. Menemme koko ajan eteenpäin, esimerkiksi Miko (Mäkirinne), joka pelaa keskikentällä, valittiin juuri U19-maajoukkueleirille ja on pelannut koko kauden hienosti. Mutta mikä on mielestäni erityisen tärkeää ja hienoa on että pidempään pelanneet ja kokeneemmat pelaajat ovat ottaneet nuoremmat todella hienosti "suojelukseensa" ja mukaan osaksi joukkuetta. Se on tärkeää koko joukkueen kasvamisen kannalta. Sillä oikeastaan ainoa asia mitä toivon, on että pelaajat saavat olla luovia ja löytää itsensä pelikentällä. Emme ole vielä valmiita, mutta kun olemme, meillä on helkkarin hyvä joukkue. Meillä on vielä niin monta lahjakasta nuorta penkilläkin. Luulen, että aikalailla kaikki ovat tyytyväisiä siihen miten pelaajat ja joukkue kehittyy juuri nyt, minä ainakin olen. 


Arska: Minun silmääni ainakin näyttää, että itseluottamus on kohdallaan tällä hetkellä? 

Mark: Luulen, että pelaajat tietävät kehittyvänsä ja se näkyy peli-ilona kentällä. Sen huomaa ja se näkyy myös kopissa. Lähdimme voittamaan tänään ja Lahti avasi pelin maalilla. Maalivahti torjui yhden Ronin puskusta, mutta saimme silti tarvitsemamme maalin, ja siten saimme pisteen, mielestäni hyvin tärkeän pisteen. Häviämättömien otteluiden putki jatkuu, mikä sekin on omalla tavallaan tärkeää. Sunnuntain peli on tärkeä. Kotimatka on näin hieman mukavampi (hymyilee). Olen todella tyytyväinen siihen miten pelaajat ovat kehittyneet niin yksilöinä kuin joukkueenakin.



sunnuntai 5. lokakuuta 2014

maanantai 29. syyskuuta 2014

Kiitos ja näkemiin

Ensinnäkin kiitos joukkueelle kaudesta. Jätkät tekivät sen mitä pystyivät. Viimeisen kotipelin esitys oli hyvä. Kun katsotaan tehtyjen maalien ja päästettyjen maalien määriä, niin voidaan sanoa, että tämän enempää emme ansainneet. Sarjataulukossa ero Jazziin ei ole kovin suuri. Keskinäisten otteluiden pisteet menivät kuitenkin heille 6-3. Kahdeksas sija oli realistinen tavoite, mutta siihen ei tällä kertaa ylletty. Kun säilymismahdollisuudet ovat useana vuonna peräkkäin suunnilleen 50-50, niin joskus napsahtaa.

En halua suurennella tai vähätellä putoamista. Se on pettymys. Nousut ja putoamiset kuuluvat jalkapalloiluun. Pelaajat, valmentaja ja seurajohto joutuvat kohtaamaan kritiikkiä, kun pudotaan. Sekin kuuluu jalkapalloiluun. Jos olisimme pudonnneet aiempina vuosina, niin pettymys olisi ollut suurempi. Kun faniryhmä perustettiin 2010 tuntui siltä, että Jipon on pakko säilyä. Se oli jopa ahdistavaa. En ole kovin surullinen siitä, että Ykkösessä rimpuileminen nyt loppuu. Aikansa kutakin. Tätä voi verrata pitkään TV-sarjaan, joka tulee vähän väsyneeseen päätökseensä. Me fanitkin olemme vähän väsähtäneet matkan varrella. Viime syksynä saatiin ikään kuin ekstrapallo Ykköseen. Se on
nyt käytetty.

Few words in English for everybody: I´m sorry but the writing was on the wall. We avoided relegation very narrowly last year. After that Tarmo Koivuranta and Tuomas Korpela left the team. And even with these two players on board, there is just no guarantee for success. I wonder if Jarmo Korhonen is laughing in his beard right now. I doubt that. He is still a real Jippo man. There is no reason to hide in the bushes. Jippo will return and play again.

tiistai 12. elokuuta 2014

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Jippo - JJK ja sen jälkeen

Jipolla oli torstai-iltana peli Helsingissä ja heti sunnuntaina kotipeli vastassa JJK. Tämä ei mahdollista kovin hyvää valmistautumista. Miksi Ykkönen on pakattu niin tiiviisti viiteen kuukauteen? Jipon kapea materiaali ei meinaa moista kestää. Johannes Mononen puuttui nyt ja hän on meille tärkeä pelaaja.

JJK voitti 2-3. Ensimmäiseen maaliin johtanut rankkari näytti ainakin livenä melko heppoisesti tuomitulta. Tuskin jaksan tilannetta enää videolta hirveästi kelailla, joten eipä siitä sen enempää. Toni Tahvanaisen tasoitusmaali oli hieno laukaus aivan oikeaan alakulmaan. JJK teki sen jälkeen kaksi maalia. Kieltämättä JJK:lla oli taitoa hyökkäyspäässä. Ehkä Jipolla jo vähän jalka painoi? Petteri Rönkkö kavensi vielä pilkulta tarkalla laukauksella.

Seuraavaksi tulevat vastaan Haka ja KTP. On selvää, että nuo ovat todella vaikeita otteluita. Näiden kahden pelin jälkeen alkaa kauden loppusuora, jossa ratkaisut tapahtuvat. Loppukaudella parilla-kolmella voitolla pysyy ihan hyvin mukana putoamistaistelussa. Mitään mahdottomia ei siis vaadita.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Me Pate, sing in Popeda



Viimeisin tulos: Jippo - Ilves 0-2 (0-0). Ensimmäinen jakso oli puolustustaistelua. Paremmalla viimeistelyllä Ilves olisi tehnyt pari maalia. Jipolta puolestaan Byass laukoi kerran yli ja kerran ohi. Toista jaksoa oli pelattu kymmenen minuuttia, kun Ilves meni johtoon. Jippo ei saanut purettua painetta rankkarialueella, vaan pallo niitattiin maaliin. Vähän ajan kuluttua Ilves tuplasi johtonsa. Maali meni minulta vähän ohi. Video ilmaantuu varmaankin nettiin myöhemmin. Katsokaa siitä. Toni Tahvanaisella ja Petteri Rönköllä oli vielä paikat kavennukseen. Ilves voitti ansaitusti. Jos Jippo olisi saanut avausjaksolla maalin pelitapahtumien vastaisesti, niin sitten olisi ehkä ollut saumat taistella yhdestä pisteestä.

Jippo sai pisteitä kolmesta aiemmasta ottelusta: kaksi voittoa ja tasapeli. Se antaa uskoa siihen, että hyviä tuloksia voi tulla jatkossakin. Mitkä joukkueet ovat syksyllä iskussa, sitä ei tiedä vielä kukaan.

Rednecksien maine junttimaisena faniryhmänä vahvistuu entisestään. Se ei ole välttämättä huono asia.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Game today, gone tomorrow

Jippo hävisi Jyväskylässä JJK:lle luvuin 3-0 (1-0). Ottelu pelattiin Harjun stadionilla aluksi hieman pilvisessä, mutta lopulta aurinkoisessa säässä. Ihan alku mentiin hissukseen, eikä kummallakaan ollut paikkoja. Pian JJK sai otteen. Avausmaali tuli noin vartin kohdalla. JJK voitti kaksinkamppailun keskialueella ja pystysyötön jälkeen Aleksis Lehtonen pääsi yksi vastaan yksi tilanteeseen Jipon puolustajaa vastaan. Lehtonen sijoitti pallon maaliin. Hän on kuulemma vasta 16-vuotias. Ällistyttävää. JJK:lla oli muutama muukin vaarallinen tilanne ja kulmapotkuja.

Pienellä säkällä peli olisi voinut olla ensimmäisen jakson jälkeen 1-1, koska Jipolla oli pari hyvää paikkaa. Joku Jipon pelaaja pääsi laukomaan varsin läheltä, mutta Janne Korhonen nyrkkeili pallon kulmaksi. Se oli hyvä torjunta. Siitä se maali olisi voinut tulla. Miles Byassilla oli lisäksi yksi tilaisuus vastaiskusta. Veto kiersi ohi maalin.

JJK oli tänään parempi. Noin tunnin kohdalla Topi Sormunen kaatui kaksinkamppailussa alimpana miehenä ja Antto Hilska sai vapaasti tehdä 2-0. Pelissä sattui monia kaatumisia. Kenttä oli ilmeisesti sateista johtuen pehmeä, eikä vihreydestään huolimatta vielä kovin hyvässä kunnossa. Tommi Kari lisäsi vielä 80. minuutin kohdalla kotijoukkueen johtoa. Jipon tilanteet olivat vähissä toisella jaksolla. Yksi vapari oli hyvästä paikasta keskeltä. Lopussa saatiin pari kulmaa.

JJK oli jopa yllättävän hyvä. Tiesin kyllä jo ennen peliä, että vieraissa on aina vaikeaa, ja tasapelikin olisi kelpo tulos. Jipon olisi pitänyt saada enemmän painetta JJK:n pakeille.

To Nathan and Miles: It is a hard road, playing football in Finland. I know you will survive.

Ei tässä mitään. Jipolle tsemppiä jatkoon.