maanantai 21. toukokuuta 2018

What a nice day to start again


FC Hertan kymmenvuotisjuhlaottelu pelattiin lauantaina. Vastustajana oli PK-35 Helsingistä. Naisten Ykkösen ottelu päättyi lukemiin 2-3. Pelitapahtumiin nähden realistiset vaihtoehdot olivat vierasvoitto tai tasapeli. FC Hertta olisi hyvinkin voinut tasoittaa lopussa. Paikkoja siihen oli. Kotijoukkueen maalintekijät olivat kaukolaukauksella Kia Voutilainen ja Henni Rinkinen rangaistuspotkusta. Nyt tarvitaan kärsivällisyyttä valmentajalta ja pelaajilta. Joskus niitä hyviä tuloksia taas tulee. On tosiasia, että FC Hertta on kohdannut viime aikoina pikemminkin sarjan kärkipään kuin häntäpään joukkueita. Ottelussa oli paikalla Kaisa Mäkäräinen. Hän lahjoitti FC Hertalle pelipalloja nimikirjoituksella. Haluan onnitella ampumahiihdon kruunattua kuningatarta Kaisa Mäkäräistä maailmancupin voitosta!


Samana päivänä pelattu miesten ottelu Jippo-Gnistan päättyi lopputulokseen 1-2. Varsin tasainen ottelu oli kyseessä. Jipolla oli heti alussa pari paikkaa mennä johtoon. Kymmenen minuutin pelin jälkeen maalin teki kuitenkin Gnistan. Toisella jaksolla Gnistan sai rangaistuspotkun. Olin kaukana tilanteesta toisessa päässä kenttää. Sanoisin kuitenkin, että tuollaisista tilanteista ei yleensä tuomita rankkaria. Kahden maalin tappioasemassa Jippo jaksoi yhä taistella. Sauli Kettunen teki kavennuksen muistaakseni vapaapotkun jälkitilanteesta, ja Jipolla oli vielä jokunen paikka tasoittaakin. Tätä voi sanoa varsin kiihkeäksi kamppailuksi, jossa tunteet kävivät ajoittain kuumana kentällä ja katsomossa. Ratkaisun hetkiä oli kaksi: ottelun alku ja rangaistuspotkutuomio.

Jipolta ei voi mielestäni vaatia juuri tämän enempää. Ainoa asia, joka jäi puuttuumaan oli yksi maali lisää. Se olisi voinut tulla heti alussa tai vaihtoehtoisesti toisen jakson lopussa. Helppo se on tietysti sanoa. Asenteesta ja yrittämisestä tämä ei jäänyt kiinni. Gnistan on tietysti hyvä joukkue. Eihän se muuten johtaisi tätä sarjaa.

Jipon viikon takaisen PKKU-vierastasapelin voi laittaa sarjaohjelman piikkiin. Jipolla oli lauantaina vieraspeli, torstaina kotipeli ja sunnuntaina taas vieraspeli. Kaksi välipäivää ei ole riittävä aika palautumiseen. Tuo on rankka viikko millä tahansa mittarilla. Vieraspelit olivat pitkän matkan päässä. Kakkosen tasolla ei periaatteessa pitäisi olla kahden pelin viikkoja. Okei, joku kahden pelin viikko voi olla, mutta silloin vierasmatkan pitäisi olla lyhin mahdollinen eli Jipon tapauksessa Mikkeli, Lappeenranta tai Vaajakoski. Ymmärrän että sarjaohjelma ei voi aina olla ihanteellinen, mutta kyllä siinä pitää jotain järkeä olla.

Faniryhmän käytös harmittaa vähän. Ei sitä kiroilua tai muuta alatyylistä huutelua loputtomasti jaksa.


perjantai 11. toukokuuta 2018

Friday I´m in love



Jippo voitti auringonpaisteessa Mikkelin Palloilijat 2-0. Tasainen ottelu, jossa avausmaalin merkitys oli iso. Sen teki Teemu Hallikainen. Vastakkain oli kaksi hyvää joukkuetta. Marginaalit olivat pienet. Jipon kannattajana sanon, että Jippo taisteli ja ansaitsi voittaa. MP:n kannattaja voisi sanoa, että MP olisi ansainnut ainakin pisteen. Ei hän olisi siinä mitenkään väärässä.

Ottelun alku oli hieman varovaista ja tarkkailevaa peliä. Jipon johtomaali antoi ottelulle suunnan. Toisella jaksolla MP haki tasoitusta, ja Jippo joutui puolustamaan varsin syvällä omalla alueellaan. Oli muutama tilanne, jossa MP:n maali oli lähellä. Jipon maalivahti ja muu joukkue kuitenkin kestivät. Loppu oli satumainen, kun Miko Mäkirinne puski ylärimasta kimmonneen pallon maaliin. Lisäaikaa oli tällöin pelattu jo monta minuuttia.

Voitto osoitti sen, että Jippo voi uskottavasti taistella sarjan kärkipään tai vähintään ylemmän keskikastin sijoituksista. Kausi on alkanut hyvin. Muutama loukkaantuminen on tosin varjopuolena. Toivotaan että loukkaantuneet eivät ole pitkään sivussa.

Jippo ja MP pelasivat viimeksi samassa sarjassa Ykkösessä vuonna 2010. Se oli sitä aikaa, kun Tuomas Korpela ja Hans Ekroos muodostivat Jipon kovan toppariparin.