maanantai 4. maaliskuuta 2019

Another day


 
Tasan eivät käy onnen lahjat. Näin voi todellakin sanoa. Jippo - Gnistan päättyi jälleen lukemiin 1-2. Se oli tasainen ottelu, jossa ei ollut hirveästi maalintekopaikkoja. Molemmilla oli muutama hyvä paikka. Jipon olisi pitänyt johtaa ensimmäisen jakson jälkeen. Parhaassa tapauksessa Jippo olisi voinut johtaa jopa kahdella maalilla, koska pian Risto Kahelinin puskeman avausmaalin jälkeen pallo oli aivan Gnistanin tyhjän maalin edessä, mutta Jipon pelaaja ei aivan yltänyt kurottaa jalkaansa matalaan keskitykseen. Gnistanin tasoitus tuli harmittavasti Jipon oman virheen seurauksena. Jirko Sorsa oli juuri torjunut vaarallisen vapaapotkun. Hän avasi laitaan, jossa Jippo menetti pallon. Sieltä tuli keskitys maalin eteen, josta puskumaali. Se oli ihan hyvin viimeistelty osuma. Ensimmäisen jakson viimeisillä minuuteilla Jipolla oli pieniä vaikeuksia Gnistanin pitäessä palloa.

Eka jakso oli Jipolta kohtalaisen hyvää peliä. Toinen jakso ei ollut yhtä hyvä. Ote siirtyi enemmän vierasjoukkueelle. Jirko otti pari hyvää torjuntaa. Lopulta kävi niin kuin kävi. Gnistanille tuomittiin rangaistuspotku. En olisi osannut live-tilanteen perusteella sanoa, että tapahtuiko rike rankkarialueen sisällä. Istuin matalalla kentän toisella laidalla. Muutama vieressäni ollut ihminen sanoi heti, että rike tapahtui alueen ulkopuolella. Videolta asia näkyy kuulemma selvästi. Se oli metrin tai pari ulkopuolella. Okei, vaparistakin olisi voinut tulla maali. Emme voi tietää. Jipon loppukiri jäi hieman vajaaksi. Oli yksi kulmapotku, Tinken pitkä sivurajaheitto ja yksi ihan hyvä veto, joka meni jonkin verran yli.

Gnistanin voitto ei ollut mikään vääryys ottelutapahtumien perusteella. Kumpi tahansa olisi voinut voittaa. Lopussa Jippo kärsi vääryyttä. Se on ihan selvä asia. Gnistan voitti nyt toisen kerran peräkkäin Joensuussa kyseenalaisella rankkarimaalilla. Se ei kovin hyvältä tunnu. Viime kauden kotipelit ja tämä peli mukaan ottaen, tämä oli laskujeni mukaan viides peräkkäinen vierasjoukkueen saama rankkari, jonka olen nähnyt. Samassa ajassa en ole nähnyt Jipon saavan yhtään rankkaria. Viime kaudella Jippo sai vieraissa pari rankkaria, joista yhden juuri Gnistania vastaan.

Tuomari tuomitsi ottelun muuten melko hyvin. Lopussa tuli sitten tällainen. Tämä menee valitettavasti kategoriaan "tuomarin ratkaisemat ottelut", vaikka jalkapallo-ottelu ei periaatteessa ratkea yhteen tilanteeseen. Mitä pitemmälle ottelu eteni, sitä epätodennäköisemmältä Jipon voitto alkoi näyttää. Jatkoajalla Gnistanin voitto olisi ollut hieman todennäköisempi kuin Jipon voitto. Peli oli muuttunut vähän siihen suuntaan. Jatkoajan alkaessa mahdollisuudet olisivat tietysti olleet lähes 50-50. Kumpi joukkue olisi jaksanut paremmin, sitä en voi tietää. Jatkoaika olisi hyvinkin voinut jäädä maalittomaksi. Rankkarikisaa en olisi varsinaisesti halunnut nähdä. Olisiko se tuntunut jotenkin paremmalta, jos Jippo olisi hävinnyt tämän pelin rankkareilla? Suoraan sanottuna olisi ottanut voimille jännittää tätä peliä vielä puoli tuntia lisää. Nyt päästiin siinä mielessä vähän helpommalla.

Pelkäsin vähän että tuon huonoa onnea tähän peliin. Vaikeata se on sanoa. Vaikeata tietysti olla menemättä peliin. Yllättävän moni asia voi olla vaikeata. Joskus voi tulla helpostikin. Mistä sen tietää. Tästä oli varmaan ihan hyvä aloittaa, vaikka pelin jälkeen vähän apealta tuntuikin. Rantakylän kirkon kellot soivat kuuden maissa komeasti.

Kausi alkaa toukokuun alussa mukavasti kotiottelulla. Harmi vaan että uudessa nousukarsintasystemissä ei taida olla kovin paljon järkeä. Kaksinkertaisen sarjan päälle ei todellakaan tarvita mitään yksinkertaista karsintasarjaa. Lokakuun ensimmäisen viikonlopun jälkeen ei Suomessa kannata pelata juuri mitään jalkapalloa. Veikkausliiga on tästä jonkinlainen poikkeus, mutta sitäkään ei pitäisi jatkaa lokakuun loppuun asti. Sanotaan vielä että Kakkosen kausi alkaa nyt juuri oikeaan aikaan kuten viime vuonnakin, eli vapun tienoilla.


sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Visio 2020




Taas on miekkailtava yhden vuoden läpi. Jippo jaksaa varmasti painaa. Siitä ei ole epäilystäkään. Kohta mennään taas. Talvesta kevääseen.

En näe että olisi mikään pakko nousta juuri tänä vuonna. Seuraavan parin vuoden aikana olisi kuitenkin otollinen aika nousta. Joukkueen runko on sen verran hyvä. Uudelle valmentajalle Jussi Leppälahdelle annetaan reilu mahdollisuus. Hän taitaa olla Jipon nuorin päävalmentaja koskaan. Mika Lähderinne oli suunnilleen samanikäinen silloin kun hän valmensi Jippoa.

Katsoin talvikauden ohjelmaa. Mikkelissä on ilmeisesti tarkoitus pelata ulkona. Suhtaudun hyvin skeptisesti ulkona pelaamiseen talvella. Se ei ole kovin mukavaa kenenkään kannalta. Sääolosuhteista riippuu tietysti paljon. Jos on 20 asteen pakkanen, niin ottelua ei varmaankaan pelata. Joensuussa ei onneksi tarvitse palella ulkona uuden jalkapallohallin ansiosta.

Rednecks täyttää ensi vuonna kymmenen vuotta. Alkava kausi on kymmenes, mutta kymppi perustamisesta tulee täyteen keväällä 2020, joten eiköhän juhlat ole silloin.

Joillekin faniryhmän jäsenille suosittelen alkoholinkäytön vähentämistä. Esimerkiksi nyt tammikuussa voi olla juomatta.

Tammikuun ja helmikuun peleistä ei tule raportteja tähän blogiin. Pidän sen verran talvitaukoa.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Avoin kirje Elina Utriaiselle


Kukaan ei ole tullut sanomaan, että tässä blogissa ei saisi kirjoittaa FC Hertasta. Jossain tätä luovaa kirjoittamista on harjoiteltava. Tehdäänkö samanlainen blogi Hertan sivuille? Jos FC Hertta tarvitsee vahvistusta mediatiimiinsä, niin saatan olla käytettävissä.

Hertan saldo neljästä ensimmäisestä pelistä oli voitto, tasapeli ja kaksi tappiota. Se on sarjanousijalle ihan ok ja tyypillinen suoritus. Ensimmäinen voitto oli hieno. Se otettiin kotikentällä sarjan parasta joukkuetta IK Myrania vastaan. Seuraavan reilun kuukauden aikana ei tullut yhtään pistettä. Sen sijaan tuli muutama niukka tappio. Monessa pelissä oli vastassa sarjan kärkipään joukkue. Kesäkuussa Hertta haki kaksi tärkeätä vierasvoittoa (TPV ja Kufu). Ne olivat varmasti tarpeen itseluottamuksen ja pelihuumorin kannalta. Heinäkuussa Hertta voitti kotonaan vaasalaisen FC Sport-j:n maalein 4-2. Ottelun päättyessä alkoi sataa kaatamalla. Joukkue kävi sateessa kiittämässä yleisöä. Se oli hieno hetki. Sen jälkeen pidin vähän taukoa Hertan peleistä. Loppujen lopuksi näin hieman yli puolet kotipeleistä (6/11). Loppukauden aikana Hertta otti muutaman tärkeän voiton ja varmisti sarjapaikkansa toiseksi viimeisellä kierroksella. Tilanne näytti varsin hyvältä jo ennen tuota kierrosta, kun putoamisviivan alla olevaan joukkueeseen oli eroa viisi pistettä ja viivan päällä oli vielä toinenkin joukkue neljän pisteen päässä. Kauden viimeisessä ottelussa FC Hertta voitti kotonaan TPV:n maalein 4-0. Maalintekijät olivat Henni Rinkinen, Ronja Uimi, Aino Kaltiainen (suoraan kulmapotkusta) ja Venla Penttilä. Hertta päätti kauden kolmeen voittoon.

Kausi meni ihan hyvin. Tavoitteena ollut sarjapaikan säilyttäminen saavutettiin. Tytöt voivat olla tyytyväisiä. En menisi kuitenkaan sanomaan Ringa Nenosta tytöksi. Olisi kausi voinut mennä paremminkin. Tästä olet Elina varmasti ihan samaa mieltä. Ainakin yksi voitto ja pari tasapeliä enemmän oli lähellä. Alkukausi oli vähän vaikea ja pisteitä tuli hitaasti. Jotkut joukkueet pyörittivät palloa keskikentällä tavalla, johon Hertta ei vielä pystynyt. Toisaalta Henni Rinkinen ja Kia Voutilainen tekivät joskus hyökkäyksessä asioita, joihin kaikki muut joukkueet eivät pysty. FC Hertan pelityyli oli rohkea. Lyhyitä avauksia suosittiin. Tyyli kehittää varmasti pelaajien taitoa, mutta se altistaa myös riskeille puolustuspäässä.

Sarjan joukkueet joutuvat matkustamaan todella paljon. Naisten Ykkösessä on esimerkiksi sellaisia paikkakuntia kuin Helsinki, Turku, Vaasa ja Rovaniemi. Ehkä pitäisi olla kahdessa lohkossa, kuten se on joskus aiemmin ollut. Etelään voitaisiin muodostaa oma lohkonsa ja sitten olisi muu Suomi. Toiseen lohkoon jäisi edelleen pitkät matkat, mutta sieltä jäisi kuitenkin etelän reissut pois. Kausi alkoi huhtikuun puolivälissä ja loppui lokakuun puolivälin jälkeen. Lokakuun 20. päivä on todella myöhäinen ajankohta pelata jalkapalloa Joensuussa. Voisi olla lunta maassa, vaikka pysyvää lunta ei tähän aikaan olekaan. Kausi pitäisi saada pelattua loppuun lokakuun alkuun mennessä. Keväällä voitaisiin pelata Suomen cupin ensimmäiset kierrokset ja aloittaa sarja hiukan myöhemmin. Naisten liiga on viime vuosina alkanut maaliskuussa. Onkohan siinä oikeastaan mitään järkeä?

Realistisesti ajatellen Hertan tärkein tavoite ensi kaudellakin on sarjapaikan säilyttäminen. En tiedä ketä tulee ja ketä lähtee. Sijoitusta on mahdollista parantaa jonkin verran. Voisin kuvitella, että Hertta taistelee lähivuosina Ykkösen keskikastissa. Mitä liigaunelmiin tulee, näen vaikeana yhtälöna että Joensuussa ja Kuopiossa olisi liigajoukkueet. Riittääkö liigatason pelaajia molempiin? Kuopion Pallokissat putosivat ensi kaudeksi Ykköseen ja siellä haetaan varmasti nousua. Ehkä tulevaisuudessa Kuopiossa liigajoukkue ja Joensuussa Ykkösen joukkue, ja hyvä yhteistyö niiden välillä. Jos täältä joskus noustaan omilla junnuilla liigaan, niin ei minulla ole mitään sitä vastaan.

Loppukevennys:

Näin Jennin talvella kaupungilla. Näin Hennin Jipon pelissä. Ja Laineen Kiian joskus. Joku ajoi alkukesällä kävelykadulla pyörällä Hertan takki päällä. Taisi olla Aino. Näin sinut Elina S-Marketissa samana päivänä kun oli ollut Jipon ja Hertan pelit.