maanantai 18. kesäkuuta 2018

Back in Mikkeli





Palasin Mikkeliin kahdeksan vuoden jälkeen. Jippo - MiPK päättyi lukemiin 1-1. Jippo haki voittoa, mutta ei sitä saanut. Lopussa meinasi yksikin piste mennä. Tämä olisi voinut päättyä ihan miten tahansa. Tauolla tappiotilanteessa ajattelin, että ihme jos täältä jotakin saadaan. Mutta eihän se mikään ihme ollut. Jippo hallitsi toista jaksoa. Tasoituksen jälkeen Jipolla oli paikkoja johtomaaliin. Viimeisillä minuuteilla iski jonkinlainen paniikki. Johtuiko se siitä, että Sauli Kettunen ei ollut enää kentällä? MiPK:n painostusjakso alkoi siitä, kun se sai hieman helposti vapaapotkun keskikentällä. Pelaaja kaatui ehkä enemmän väsymystään. MiPK sai lopussa muutaman kulman. Jipon tasapelin menetys oli hiuskarvan varassa.

Jippo aloitti ottelun vahvasti ja rynnisti hyökkäyksiin. Kähkosellä ja Tahvanaisella oli paikat ensimmäisellä jaksolla, ja Mäkirinteen edessä olisi ollut tyhjä maali, mutta hän ei aivan ehtinyt keskitykseen. MiPK:n johtomaali syntyi jo kymmenen minuutin kohdalla, kun Jipon keskikenttä aukesi hieman helposti, mikä johti vapaaseen vetopaikkaan rankkarialueen rajan tuntumasta. Pallo meni alanurkkaan. MiPK:lla oli ensimmäisellä jaksolla paikkoja toiseenkin maaliin. Ensimmäisen jakson lasken melko tasaiseksi. Toinen jakso oli Jipon viimeisiä minuutteja lukuun ottamatta.

Tahvanainen teki Jipon tasoituksen toisen jakson alussa. MiPK:lla oli rajaheitto puolustusalueellaan, ja he menettivät sen jälkeen pallon. Yhtäkkiä Tinke oli maalintekopaikassa rankkarialueella, eikä hän erehtynyt. Ainakin Mäkirinteellä ja Hallikaisella oli sen jälkeen paikat. Oli pari tilannetta, joista Jipon pelaaja vaati rankkaria. Jipolla oli ottelussa kymmenkunta kulmapotkua, kun taas MiPK:lla niitä ei ollut ennen loppuminuutteja juuri lainkaan. Siinä mielessä Jipon voi sanoa hallinneen ottelua, mutta se on vain osatotuus. Jippo pyrki pelaamaan pallollista peliään ja se haki aktiivisesti voittoa. Hieman tehottomaksi se kai sitten jäi. Ei voitto varmaan kaukana ollut. Jos ei tappiokaan. Sellaista se on. Tasainen sarja tämä on.

En alkanut yksinäni huutelemaan mitään. Ottelutapahtuma oli leppoisa ja lämmintä oli. Brasilian lippu katsomossa. MiPK punaisessa paidassa ja Jippo mustassa.



maanantai 11. kesäkuuta 2018

Jippo palasi voittojen tielle



Jippo voitti FC Vaajakosken maalein 2-1. Jipon maalintekijät olivat Sauli Kettunen ja Timo Tahvanainen. Ottelu oli jälleen tasainen, ja molemmilla joukkueilla oli omat paikkansa. Jipon alku oli vähän nihkeä. Vaajakoski vei monia kaksinkamppailuita. Ensimmäisen jakson loppupuolella Jipon peli parani. Hyvä vire säilyi enimmäkseen koko toisen jakson ajan. 2-0 maalin jälkeen Jipon voitto ei ollut suuresti uhattuna, vaikka vastustaja painosti jonkin verran.

Ottelu sai hieman erikoisen loppukaneetin. Lisäaikaa oli pelattu monta minuuttia, kun Vaajakosken laukaus painui tolpan kautta maaliin. Jotkut katsojat olivat epätietoisia siitä, oliko peli vihelletty jo poikki, mutta eihän se sitä ollut. Vasta maalin jälkeen tuomari vihelsi pelin päättyneeksi. Palloa ei enää viety keskiympyrään. Toivon että tuomari olisi päättänyt pelin jo muutaman kymmenen sekuntia aiemmin. Ei ole kovin mukavaa, kun peli päättyy vastustajan tekemään maaliin. Toisaalta eihän sillä ole mitään väliä, päättyykö peli 2-0 vai 2-1. Kolme pistettä tulee joka tapauksessa. Nollapeli olisi ollut tavallaan bonusta. Maalivahdille ja muillekin olisin sen suonut.

Voitto oli Jipolle tärkeä. Voitottomia pelejä oli jo neljä peräkkäin. Tästä on nyt hyvä jatkaa. Luotan että Jippo on loppukauden aikana kova kotonaan, ja voittaa vieraissakin silloin tällöin. Tällä tavalla sijoitus sarjassa tulee olemaan hyvä.

Sanon muutaman sanan naisten Ykkösen ottelusta FC Hertta - TuWe (Turku), joka pelattiin samana päivänä Mehtimäellä. Lopputulos 0-1. Ottelu oli tasainen, kuten luvut kertovat. Toisella jaksolla Hertta oli parempi joukkue. Paikkoja oli, mutta maali jäi tekemättä. Kun 90 minuuttia oli pelattu, TuWe sai vapaapotkun kaukaa ja keskeltä, ja siitä helähti. Lisäaikaa pelattiin sen jälkeen muutama minuutti, mutta kunnollista paikkaa tasoitukseen ei saatu. Jalkapalloilu on joskus karua. Hertan kausi näyttää vaikealta, mutta mahdollisuuksia on vielä varmasti. Tämä oli nyt viimeinen kerta, kun kirjoitin FC Hertasta vähään aikaan, koska blogissa on tarkoitus keskittyä Jippoon. Tsemppiä peleihin!