sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Avoin kirje Elina Utriaiselle


Kukaan ei ole tullut sanomaan, että tässä blogissa ei saisi kirjoittaa FC Hertasta. Jossain tätä luovaa kirjoittamista on harjoiteltava. Tehdäänkö samanlainen blogi Hertan sivuille? Jos FC Hertta tarvitsee vahvistusta mediatiimiinsä, niin saatan olla käytettävissä.

Hertan saldo neljästä ensimmäisestä pelistä oli voitto, tasapeli ja kaksi tappiota. Se on sarjanousijalle ihan ok ja tyypillinen suoritus. Ensimmäinen voitto oli hieno. Se otettiin kotikentällä sarjan parasta joukkuetta IK Myrania vastaan. Seuraavan reilun kuukauden aikana ei tullut yhtään pistettä. Sen sijaan tuli muutama niukka tappio. Monessa pelissä oli vastassa sarjan kärkipään joukkue. Kesäkuussa Hertta haki kaksi tärkeätä vierasvoittoa (TPV ja Kufu). Ne olivat varmasti tarpeen itseluottamuksen ja pelihuumorin kannalta. Heinäkuussa Hertta voitti kotonaan vaasalaisen FC Sport-j:n maalein 4-2. Ottelun päättyessä alkoi sataa kaatamalla. Joukkue kävi sateessa kiittämässä yleisöä. Se oli hieno hetki. Sen jälkeen pidin vähän taukoa Hertan peleistä. Loppujen lopuksi näin hieman yli puolet kotipeleistä (6/11). Loppukauden aikana Hertta otti muutaman tärkeän voiton ja varmisti sarjapaikkansa toiseksi viimeisellä kierroksella. Tilanne näytti varsin hyvältä jo ennen tuota kierrosta, kun putoamisviivan alla olevaan joukkueeseen oli eroa viisi pistettä ja viivan päällä oli vielä toinenkin joukkue neljän pisteen päässä. Kauden viimeisessä ottelussa FC Hertta voitti kotonaan TPV:n maalein 4-0. Maalintekijät olivat Henni Rinkinen, Ronja Uimi, Aino Kaltiainen (suoraan kulmapotkusta) ja Venla Penttilä. Hertta päätti kauden kolmeen voittoon.

Kausi meni ihan hyvin. Tavoitteena ollut sarjapaikan säilyttäminen saavutettiin. Tytöt voivat olla tyytyväisiä. En menisi kuitenkaan sanomaan Ringa Nenosta tytöksi. Olisi kausi voinut mennä paremminkin. Tästä olet Elina varmasti ihan samaa mieltä. Ainakin yksi voitto ja pari tasapeliä enemmän oli lähellä. Alkukausi oli vähän vaikea ja pisteitä tuli hitaasti. Jotkut joukkueet pyörittivät palloa keskikentällä tavalla, johon Hertta ei vielä pystynyt. Toisaalta Henni Rinkinen ja Kia Voutilainen tekivät joskus hyökkäyksessä asioita, joihin kaikki muut joukkueet eivät pysty. FC Hertan pelityyli oli rohkea. Lyhyitä avauksia suosittiin. Tyyli kehittää varmasti pelaajien taitoa, mutta se altistaa myös riskeille puolustuspäässä.

Sarjan joukkueet joutuvat matkustamaan todella paljon. Naisten Ykkösessä on esimerkiksi sellaisia paikkakuntia kuin Helsinki, Turku, Vaasa ja Rovaniemi. Ehkä pitäisi olla kahdessa lohkossa, kuten se on joskus aiemmin ollut. Etelään voitaisiin muodostaa oma lohkonsa ja sitten olisi muu Suomi. Toiseen lohkoon jäisi edelleen pitkät matkat, mutta sieltä jäisi kuitenkin etelän reissut pois. Kausi alkoi huhtikuun puolivälissä ja loppui lokakuun puolivälin jälkeen. Lokakuun 20. päivä on todella myöhäinen ajankohta pelata jalkapalloa Joensuussa. Voisi olla lunta maassa, vaikka pysyvää lunta ei tähän aikaan olekaan. Kausi pitäisi saada pelattua loppuun lokakuun alkuun mennessä. Keväällä voitaisiin pelata Suomen cupin ensimmäiset kierrokset ja aloittaa sarja hiukan myöhemmin. Naisten liiga on viime vuosina alkanut maaliskuussa. Onkohan siinä oikeastaan mitään järkeä?

Realistisesti ajatellen Hertan tärkein tavoite ensi kaudellakin on sarjapaikan säilyttäminen. En tiedä ketä tulee ja ketä lähtee. Sijoitusta on mahdollista parantaa jonkin verran. Voisin kuvitella, että Hertta taistelee lähivuosina Ykkösen keskikastissa. Mitä liigaunelmiin tulee, näen vaikeana yhtälöna että Joensuussa ja Kuopiossa olisi liigajoukkueet. Riittääkö liigatason pelaajia molempiin? Kuopion Pallokissat putosivat ensi kaudeksi Ykköseen ja siellä haetaan varmasti nousua. Ehkä tulevaisuudessa Kuopiossa liigajoukkue ja Joensuussa Ykkösen joukkue, ja hyvä yhteistyö niiden välillä. Jos täältä joskus noustaan omilla junnuilla liigaan, niin ei minulla ole mitään sitä vastaan.

Loppukevennys:

Näin Jennin talvella kaupungilla. Näin Hennin Jipon pelissä. Ja Laineen Kiian joskus. Joku ajoi alkukesällä kävelykadulla pyörällä Hertan takki päällä. Taisi olla Aino. Näin sinut Elina S-Marketissa samana päivänä kun oli ollut Jipon ja Hertan pelit.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Älä mieletön enää kapinoi


Terveiset tuuliselta keskuskentältä. Mennään minne tuuli kuljettaa. Olin valitettavasti poissa edellisestä kotipelistä, jossa Jippo voitti MIPK:n maalein 3-0. Se oli kuulemma hyvä peli Jipolta. Mainitaan vielä maalintekijät: Miika Vainikainen, Timo Tahvanainen ja Markus Swahne.

Viimeisessä kotipelissä Jippo voitti Viikingit 1-0. Maalin teki hienolla laukauksella Aleksi Ikonen. Maali syntyi jo ottelun alussa. Sen jälkeen peli oli varsin tasaista. Kumpi tekee seuraavan maalin? Se jäi lopulta tekemättä. Viikingeillä ei ollut juurikaan selkeitä maalintekopaikkoja, mutta heillä oli joitakin kulmapotkuja ja vapareita. Jipolla oli muutama sellainen paikka, josta ottelun olisi voinut ratkaista. Jännitys säilyi loppuun asti. Jippo oli niukasti parempi, mutta pienellä huonolla tuurilla peli olisi voinut päättyä tasan. Kyseessä oli Jipon neljäs peräkkäinen voitto, mikä on hyvin harvinaista. Jo kolme voittoa peräkkäin on melko harvinaista.

Tätä kirjoitettaessa Jipolla on vielä teoreettinen mahdollisuus voittaa sarja. Joka tapauksessa sijoitus tulee olemaan paljon parempi kuin mitä vielä vähän aikaa sitten näytti. Jirko Sorsa sanoi kuukausi sitten Bar Playssä, että Jippo tähtää yhä kolmen parhaan joukkoon. Ajattelin silloin että se on mahdotonta, mutta nythän se on hyvinkin mahdollista.

Jouni Lehtimäkeä on kritisoitu osittain turhaan. Loukkaantumiset eivät olleet Jonen syytä. Sekään ei ollut Jonen syytä, että Jippo ei joissakin peleissä tehnyt paikoista maaleja. Tietysti joistakin taktisista tai yksittäisistä peluutusratkaisuista voi olla eri mieltä jos haluaa. Jorma Karttunen sanoi, että Jone tekee valmennustyötä pienellä korvauksella. Sitä kannattaa myös arvostaa. Totta kai kritisoida saa, mutta jokin kohtuus siinäkin pitää olla.

Jippo aloitti kauden hyvin. Neljästä ensimmäisestä pelistä kaksi voittoa ja kaksi tasapeliä. Toukokuun Gnistan kohtaaminen oli käänne huonompaan. Pelillisesti siinä ei ollut mitään vikaa. Se oli ensimmäinen tappio ja Abahassine loukkaantui. Seuraavan kahden ja puolen kuukauden aikana Jippo voitti vain kaksi kertaa. Maalinteon ongelmat ja tasapelitauti vaivasivat. Heinä-elokuun kolmesta kotipelistä Jippo sai vain yhden pisteen. Olisi pitänyt tulla ainakin neljä. Osittain menee tietysti loukkaantumisten piikkiin tämäkin. JäPS-ottelun jälkeen oli vain kolme pistettä eroa putoamisviivaan. Sitten alkoi tulla taas voittoja, kun niitä todella tarvittiin. Jippo kulki kauden aikana voitoista vaikeuksiin ja lopulta vaikeuksista voittoihin.

Jippo I can´t thank you enough for this season. It was a real roller coaster. If this was my last season, it was good enough. Anyway I hope to see you next year. Let´s say we are not any weaker then, maybe even stronger.


maanantai 20. elokuuta 2018

Something happened


Bar playn jälkipelien virallisessa ja epävirallisessa osuudessa kuultua ja nähtyä:

-Jipon pelaajista paikalla Jirko Sorsa ja Aleksi Ikonen
-kukaan ei tiennyt mistä rankkari tuli
-Jirko sanoi että ikävä peli maalivahdille kun torjuntoja ei juuri tullut mutta vastustaja teki kaksi maalia
-Aleksi harmitteli vetoaan joka kimposi tolpan sisäreunasta ulos
-todettiin että Jipolla oli paikkoja ja tällaiset pelit pitäisi hoitaa
-Jirko sanoi että Gnistan ja PePo tykkäsivät pitää palloa mutta JäPS ei niinkään
-Aleksi kertoi että Saksassa tuli mutkia matkaan ja kun siirtorajan umpeutumiseen oli kaksi päivää aikaa piti nopeasti löytää uusi seura ja hän päätyi Jippoon
-Jirko otti viime kauden jälkeen ensin yhteyttä Antti Åkeen ja sitten Jouni Lehtimäkeen. Talvella oli testijakso ja sopimus tehtiin. Jatkaminen Jipossa kiinnostaa.
-Sarjapaikan varmistaminen on tärkeintä mutta ylemmän keskikastin sijoitus on edelleen tavoitteena koska se on vielä mahdollista.
-Aleksi Ikonen ja Jorma Karttunen tapasivat nyt ensimmäisen kerran. Aleksin mukaan vastaanotto Jipon joukkueessa on ollut hyvä mutta hän ei ymmärrä Pohjois-Karjalaista huumoria
-yksi fani kritisoi Lehtimäkeä jota Karttunen puolusti
-kuulinkohan oikein Karttusen puheesta että Sirbi saattaa olla palaamassa. Sen kuulin että Abahassine ei palaa vieläkään.
-Karttunen sanoi että nyt meitä harmittaa mutta sellaista on jalkapallo.

Jippo tuhlasi paikkansa ja Jäpsillä niitä ei kovin monta ollut. Ehkä 0-0 olisi ollut sopiva lopputulos.