keskiviikko 28. toukokuuta 2014

tiistai 27. toukokuuta 2014

Jippo - AC Oulu

En ollut pelissä, joten kysyin toisen jippofanin mielipidettä.

Mitä mieltä olit Jipon esityksestä AC Oulua vastaan?

-Esitys oli Jipon näköinen, taisteleva ja periksiantamaton, suurella Jippo-sydämellä pelattiin.

Tahvis teki kaksi maalia? Kai ne oli hienoja maaleja?

-Maalit tulivat ensimmäisellä jaksolla, mikä tarkoittaa sitä, että ne tulivat kauempana faniryhmästä sijaitsevaan päätyyn. Mutta kyllä erityisesti Byassin poikittaissyötöstä tullut maali oli hienoa katseltavaa. Tahvikselta odotettiin vielä kolmea lisämaalia, mutta hän säästeli niitä tuleviin peleihin.

AC Oulun maali oli vapari jostain todella kaukaa?

-Ainakin 30 metristä. Harvoin Joensuussa moisia kaukovetoja on nähty, hyvä jos kerran kaudessa.

Mika Nurmela pelaa edelleen?

-Pelaa, ja faniryhmämme oli henkisesti Mikan puolella, huudeltiin että Mika antaa/Mika vetää silloinkin kun hän ei ollut vaparia antamassa. Viimeisillä minuuteilla Mikan kunto näytti hiukan pettävän, mutta urhoollisesti hän oli kentällä täydet minuutit.

Mikä oli meininki faniryhmässä ja muuten yleisössä?

-Meininki oli totutun kova, kierimistifoa ei tosin tällä kertaa nähty. Yleisö oli muutenkin haltioissaan Jipon esityksestä.

Sää oli ilmeisesti hyvä?

-Sää oli erinomainen, tosin kuumalla säällä olemme joskus hiukan hyytyneet kannustajina; ongelma on kuitenkin pahempi keskuskentällä, kun aurinko paistaa suoraan faniryhmän päälle.

Miten kesä on alkanut? Töissä, grillaillessa ja kendoa katsellessa?

-Töissähän se, grillaus on jäänyt toistaiseksi vähiin. Kendoa voi katsella silloin tällöin, jos Suomi pärjää.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Syntisen miehen tunnustuksia...





“I am a practicing Baptist and came across this while doing bible research. After listening to this, I was brought into temptation, whereupon I lustily engaged in carnal acts with a local harlot while performing rites of blood majick. Three demons were manifested with names too treacherous for mention. It was a night of diabolica, a night of sin inbridled such as is only know to those kings who have sold their souls to darkness.

***

Olin vain tavallinen tuulipuku-sohvaperuna, kun eräänä päivänä minut raahattiin keskuskentällä katsomaan ykkösen potkupalloa, kuten silloin olisin sanonut. Tuona päivänä elämäni kuitenkin muuttui, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Jippo taisteli.

Siitä alkoi alamäki, sieluani korvensi halu olla mukana yhä enemmän. Kaikki pelit piti nähdä. Laulamaan piti päästä. Tuomarista tuli idioottipuusilmä, “Has he lost his mind? Can he see or is he blind?” (Ne on helppoja rahoja, kun pääsee itse pelejä tuomitsemaan.. ne jotka tietävät, tietävät). Vastustajien pelaajista tehdään henkistä hakkelusta verbaalisista keinoista piittaamatta, voittamisen takaamiseksi.

Minä olin aina pitänyt itseäni näin "alhaista" käytöstä "parempana": kaikkia kunnioittavana ja suvaitsevaisena ihmisenä, mutta odotas kun pääsin kentän laidalle, Jipon peliä katsomaan, mopo vain karkaa. On nöyryyttä kasvattava kokemus huomata alittavansa omat (monesti täysin ylitse paisuneet) odotukset itsestään.

Tahtoisin, että jalkapallo voisi olla katsottavissa kaikille mummosta vaariin, lapsesta hautaan, mutta ainakin nykyään huomaan, että eihän sinne kehtaa muita päästää kuulemaan, mitä sitä suustaan päästää. Eikä kenenkään tarvitsisi pahoittaa mieltään. Vai tarviiko?

Sillä.

Jalkapallo on näytelmä.  

Silloin kun Shakespeare kirjoitti näytelmiään ja teatterissa oli vielä munaa. Ei katsomossa pönötetty puvut päällä kevyesti taputtamassa vaan pahat saivat kuulla kunniansa, tomaatit ja kiroukset lensivät. Eikä suotta, voiko olla parempaa kuin päästä huutamaan näytelmän pahalle sielunsa puhtaaksi. Näytelmässä näyttelijällä on aina roolinsa suoja. Olisi jopa mielenkiintoista kuulla, että kenen vallanpitäjän suunnitelma tämä teatterin hiljentäminen oli? Tehkäähän joku tutkimus siitä, kenen poliittisia intressejä se palveli, että rituaalisuus ristettiin teatterista?



Mutta.

Miksi en saa kirota ja huutaa näissä näytelmissä? En tiedä, korvia kuumottaa kun jälkikäteen ajattelee taas omaa käytöstään. Jos ei intellektuaaliset selitykset riitä, täytynee varmaan turvautua, johonkin “miehiseen” ja “biologiseen” riittikäyttäytymiseen..

Tilanne ei ole niin paha kun katson suuren maailman esityksiä telkkarista. Siinä lavasteista on rakennettu niin näyttävät, että niiden alle hukkuu ja oma merkityksettömyys kasvaa niin suureksi, että oma mitättömyyteni on selvää, eihän tässä voi mihinkään vaikuttaa. Mutta se tunne kun menee piskuisen kentän laidalle. Vastustaja rappaa vihellyksen jälkeen Jipon pelaajaa. Päässä kytkin sanoo *naks* ja antaa tuollaisen käytöksen tekijän kuulla kunniansa, huomatakseen, että katohan se vilkaisi silmäkulmansa alta, taisi tietää tasan tarkkaan mitä teki.

Sitten vielä nämä saksalaisen & itäisen euroopan kannattajakulttuurin fasistiset konnotaatiot. Ei saakeli pitääkö sitä nyt ihmisen olla sellaisessakin epäsuorasti mukana. Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Luojan kiitos, itselläni on vielä selvä ymmärrys ja käsitys siitä, että kentän ulkopuolella tämä näytelmä ei ole todellinen. 

Kuten kaikkeen, tähänkin rituaalin liittyy käyttäytymistä kontrolloivat tekijät. Kohdallani ne ovat seuraavat, ilman epäselvyyksiä:

(1) Näytelmän jäsenten fyysinen koskemattomuus, niin kentällä kuin sen ulkopuolella.
(2) Omia ei haukuta, vaan kannustetaan, tämä on myös muuten tekemisen painopiste.
(3) Pelin ulkopuolella ei sikailla.

Kai tämä kaikki liittyy, jotenkin todella ripeällä tahdilla kasvavaan nuorten miesten pahoinvointiin. Ainakin se on selvä, että aina ihmisessä oleva pahuus kaipaisi lisää yhteiskunnallista huomiota. Meidän tarvitsee saada olla rakentavalla tavalla pahoja. Pahuuden kieltäminen, liittyy siltä silmänsä sulkemiseen. Pahuus on rakenteellinen osa ihmisyyttä. Eikä pahuutta edes ole olemassa sinänsä, sen tapaa yleensä määrittää yhteiskunnallisella tasolla se, mitä pidetään sen polaarisena vastakohtana, oikeana ja hyvänä, ja siten toivottavana käytöksenä.

Toki on tekoja jotka tuottavat valtavia määriä surua ja vääryyttä. Ja niitä maailmassa riittää. Tälläkin hetkellä ihmiset työskentelevät olemattomalla palkalla, olemattomissa olosuhteissa, jotta sinulla ja minulla olisi halvemmat vaatteet ja koneet. Ihmisiä tapetaan, kidutetaan ja myydään valtavissa organisoiduissa koneistoissa, jotka manipuloivat ja käyttävät ihmisä omien etujensa häikäilemättömään takaamiseen. Kuinka paljon häpeän sitä, hädin tuskin?

Ja minulla on paha mieli kun sanoin rumasti jalkapallopelissä, kun joku teki selvästi väärin rakastamaani joukkuetta kohtaan... En tiedä..

JIPPO! TAISTELE!

Ei saakeli.. kai se on vaan lopetettava jalkapallopeleissä käynti?...
Ainiin

Tämän tekstin sinulle sponsoroi:
http://www.jalkapalloveikkaus.com/


P.S.
Onneksi minullakin on toivoa, koska meikä  ajatteli nousta niiku Feenix, nytku meille oudoille linnuille on löytynyt turvapaikka, hyvä Eurooppa, teitsi rulaa kuitenkin!:


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Jippo - FC Jazz


 Jippo hävisi Jazzille 0-1 (0-0). Se ei ollut kovin hyvä peli Jipolta. Sanon silti, että Jippo olisi ansainnut yhden pisteen, koska ottelu oli tasainen. En ala selittelemään. Jazz voitti ja sillä siisti. Vieraiden maali tuli noin 75 minuutilla vapaapotkun jälkeisestä hässäkästä. Jipolla oli lopussa hyvä tsemppi ja pari paikkaa, mutta painostus ei tuonut tulosta.

Johannes Monosen ja Topi Sormusen poissaolo näkyi puolustuksessa. Silti nollapeli oli lähellä. Hyökkäyspäässä Jipolla oli melko vähän tilanteita. Miles Byassin veto jäi mieleen ekalta jaksolta. Maalivahti torjui eteensä ja paluupallo tuli melkein Toni Tahvanaiselle.

Nolla-nolla olisi kelvannut minulle tällaisesta pelistä, mutta turha miettiä sitä. Jazzin mies lensi kahdella keltaisella ulos. Harmi että se ei nyt auttanut meitä.

Hyvä että kauden avausmaali ja avausvoitto saatiin viikko sitten, ettei niitä tarvitse enää odotella.
Porilaiset eivät ole mitään suosikkivastustajiani. Jippo taisi voittaa Popan yhden kerran. En ole koskaan käynyt Porissa. Se on jotenkin liian kaukana.