sunnuntai 18. lokakuuta 2026

Kun raja tulee vastaan

 Jippo päätti kauden 2-1 voittoon Hakasta. Lauri Sahimaa teki Jipon molemmat maalit. En ollut paikalla ottelussa. Joskus on tuntunut siltä että on pakko mennä peliin. Tällä kertaa en sitten mennyt. Olen kokenut pelien jännittämisen joskus raskaaksi. Olisin tietysti voinut mennä tähän peliin. En viitsinyt väkisin mennä kun tuntuu että nyt ei oikein lähde. Ensi kaudella taas uudella innolla. En ollut missannut Jipon virallista kotiottelua kolmeen vuoteen.

Jippo pelasi jälleen hyvän kauden ja sijoittui sarjassa neljänneksi. Kolmas sija meni maalierolla. Liigakarsintaan pääsy oli täysin mahdollista. Se jäi parin voiton päähän. Jippo pärjäsi vieraissa erinomaisesti. Oli lähellä että Jippo olisi hävinnyt vain Valkeakoskella. Kotona olisi pitänyt voittaa vähän enemmän. Jippo pelasi kotona viisi tasapeliä ja siinä on pari liikaa. Maalinteon vaikeus näkyi joissakin kotipeleissä. Kentän kunnosta on ollut puhetta. Kenttä on huonossa kunnossa ja se ei mahdollista ihan sellaista pelaamista kun haluttaisiin. Sen taakse ei tietenkään voi täysin mennä. Kaiken kaikkiaan kautta voi pitää varsin onnistuneena. Ykkösliigacup olisi ollut mahdollista voittaa keväällä. Jippo hävisi välierän niukasti kotikentällä. Jipolla olisi ollut myös sarjassa potentiaalia hieman parempaan.

Meillä on hieno joukkue. Taistelusta ei ainakaan jäänyt missään vaiheessa kiinni. Kannattajat ja joukkue elivät ja kokivat tämän kauden yhdessä. Voiton ja pettymyksen hetkellä. Rednecks palkitsi kauden parhaana pelaajana hyökkääjä Miro Turusen. Blogi saattaa päivittyä ensi vuonna hieman harvemmin. Sitä mukaa kun käyn peleissä. Tai silloin kun tuntuu että on sanottavaa. Käyn peleissä paljon tai sitten vähemmän. Se jää nähtäväksi.

Kiitos Jippo!