Syntisen miehen tunnustuksia...

“I am a practicing Baptist and came across this while doing bible research. After listening to this, I was brought into temptation, whereupon I lustily engaged in carnal acts with a local harlot while performing rites of blood majick. Three demons were manifested with names too treacherous for mention. It was a night of diabolica, a night of sin inbridled such as is only know to those kings who have sold their souls to darkness.”

***

Olin vain tavallinen tuulipuku-sohvaperuna, kun eräänä päivänä minut raahattiin keskuskentällä katsomaan ykkösen potkupalloa, kuten silloin olisin sanonut. Tuona päivänä elämäni kuitenkin muuttui, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Jippo taisteli.

Siitä alkoi alamäki, sieluani korvensi halu olla mukana yhä enemmän. Kaikki pelit piti nähdä. Laulamaan piti päästä. Tuomarista tuli idioottipuusilmä, “Has he lost his mind? Can he see or is he blind?” (Ne on helppoja rahoja, kun pääsee itse pelejä tuomitsemaan.. ne jotka tietävät, tietävät). Vastustajien pelaajista tehdään henkistä hakkelusta verbaalisista keinoista piittaamatta, voittamisen takaamiseksi.

Minä olin aina pitänyt itseäni näin "alhaista" käytöstä "parempana": kaikkia kunnioittavana ja suvaitsevaisena ihmisenä, mutta odotas kun pääsin kentän laidalle, Jipon peliä katsomaan, mopo vain karkaa. On nöyryyttä kasvattava kokemus huomata alittavansa omat (monesti täysin ylitse paisuneet) odotukset itsestään.

Tahtoisin, että jalkapallo voisi olla katsottavissa kaikille mummosta vaariin, lapsesta hautaan, mutta ainakin nykyään huomaan, että eihän sinne kehtaa muita päästää kuulemaan, mitä sitä suustaan päästää. Eikä kenenkään tarvitsisi pahoittaa mieltään. Vai tarviiko?

Sillä.

Jalkapallo on näytelmä.  

Silloin kun Shakespeare kirjoitti näytelmiään ja teatterissa oli vielä munaa. Ei katsomossa pönötetty puvut päällä kevyesti taputtamassa vaan pahat saivat kuulla kunniansa, tomaatit ja kiroukset lensivät. Eikä suotta, voiko olla parempaa kuin päästä huutamaan näytelmän pahalle sielunsa puhtaaksi. Näytelmässä näyttelijällä on aina roolinsa suoja. Olisi jopa mielenkiintoista kuulla, että kenen vallanpitäjän suunnitelma tämä teatterin hiljentäminen oli? Tehkäähän joku tutkimus siitä, kenen poliittisia intressejä se palveli, että rituaalisuus ristettiin teatterista?

Mutta.

Miksi en saa kirota ja huutaa näissä näytelmissä? En tiedä, korvia kuumottaa kun jälkikäteen ajattelee taas omaa käytöstään. Jos ei intellektuaaliset selitykset riitä, täytynee varmaan turvautua, johonkin “miehiseen” ja “biologiseen” riittikäyttäytymiseen..

Tilanne ei ole niin paha kun katson suuren maailman esityksiä telkkarista. Siinä lavasteista on rakennettu niin näyttävät, että niiden alle hukkuu ja oma merkityksettömyys kasvaa niin suureksi, että oma mitättömyyteni on selvää, eihän tässä voi mihinkään vaikuttaa. Mutta se tunne kun menee piskuisen kentän laidalle. Vastustaja rappaa vihellyksen jälkeen Jipon pelaajaa. Päässä kytkin sanoo *naks* ja antaa tuollaisen käytöksen tekijän kuulla kunniansa, huomatakseen, että katohan se vilkaisi silmäkulmansa alta, taisi tietää tasan tarkkaan mitä teki.

Sitten vielä nämä saksalaisen & itäisen euroopan kannattajakulttuurin fasistiset konnotaatiot. Ei saakeli pitääkö sitä nyt ihmisen olla sellaisessakin epäsuorasti mukana. Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Luojan kiitos, itselläni on vielä selvä ymmärrys ja käsitys siitä, että kentän ulkopuolella tämä näytelmä ei ole todellinen. 

Kuten kaikkeen, tähänkin rituaalin liittyy käyttäytymistä kontrolloivat tekijät. Kohdallani ne ovat seuraavat, ilman epäselvyyksiä:

(1) Näytelmän jäsenten fyysinen koskemattomuus, niin kentällä kuin sen ulkopuolella.

(2) Omia ei haukuta, vaan kannustetaan, tämä on myös muuten tekemisen painopiste.

(3) Pelin ulkopuolella ei sikailla.

Kai tämä kaikki liittyy, jotenkin todella ripeällä tahdilla kasvavaan nuorten miesten pahoinvointiin. Ainakin se on selvä, että aina ihmisessä oleva pahuus kaipaisi lisää yhteiskunnallista huomiota. Meidän tarvitsee saada olla rakentavalla tavalla pahoja. Pahuuden kieltäminen, liittyy siltä silmänsä sulkemiseen. Pahuus on rakenteellinen osa ihmisyyttä. Eikä pahuutta edes ole olemassa sinänsä, sen tapaa yleensä määrittää yhteiskunnallisella tasolla se, mitä pidetään sen polaarisena vastakohtana, oikeana ja hyvänä, ja siten toivottavana käytöksenä.

Toki on tekoja jotka tuottavat valtavia määriä surua ja vääryyttä. Ja niitä maailmassa riittää. Tälläkin hetkellä ihmiset työskentelevät olemattomalla palkalla, olemattomissa olosuhteissa, jotta sinulla ja minulla olisi halvemmat vaatteet ja koneet. Ihmisiä tapetaan, kidutetaan ja myydään valtavissa organisoiduissa koneistoissa, jotka manipuloivat ja käyttävät ihmisä omien etujensa häikäilemättömään takaamiseen. Kuinka paljon häpeän sitä, hädin tuskin?

Ja minulla on paha mieli kun sanoin rumasti jalkapallopelissä, kun joku teki selvästi väärin rakastamaani joukkuetta kohtaan... En tiedä..

JIPPO! TAISTELE!

Ei saakeli.. kai se on vaan lopetettava jalkapallopeleissä käynti?...

Ainiin

Tämän tekstin sinulle sponsoroi:

http://www.jalkapalloveikkaus.com/


P.S.
Onneksi minullakin on toivoa, koska meikä  ajatteli nousta niiku Feenix, nytku meille oudoille linnuille on löytynyt turvapaikka, hyvä Eurooppa, teitsi rulaa kuitenkin!:

Jippo - FC Jazz

 Jippo hävisi Jazzille 0-1 (0-0). Se ei ollut kovin hyvä peli Jipolta. Sanon silti, että Jippo olisi ansainnut yhden pisteen, koska ottelu oli tasainen. En ala selittelemään. Jazz voitti ja sillä siisti. Vieraiden maali tuli noin 75 minuutilla vapaapotkun jälkeisestä hässäkästä. Jipolla oli lopussa hyvä tsemppi ja pari paikkaa, mutta painostus ei tuonut tulosta.

Johannes Monosen ja Topi Sormusen poissaolo näkyi puolustuksessa. Silti nollapeli oli lähellä. Hyökkäyspäässä Jipolla oli melko vähän tilanteita. Miles Byassin veto jäi mieleen ekalta jaksolta. Maalivahti torjui eteensä ja paluupallo tuli melkein Toni Tahvanaiselle.

Nolla-nolla olisi kelvannut minulle tällaisesta pelistä, mutta turha miettiä sitä. Jazzin mies lensi kahdella keltaisella ulos. Harmi että se ei nyt auttanut meitä.

Hyvä että kauden avausmaali ja avausvoitto saatiin viikko sitten, ettei niitä tarvitse enää odotella.
Porilaiset eivät ole mitään suosikkivastustajiani. Jippo taisi voittaa Popan yhden kerran. En ole koskaan käynyt Porissa. Se on jotenkin liian kaukana.

Hysteria

 
Jippo voitti sunnuntaina helsinkiläisen FC Viikingit maalein 1-0 (0-0). Voitto oli historiallinen, koska
se oli Jipon ensimmäinen Ykkösen avausottelussa. Tämä on Jipon yhdeksäs kausi Ykkösessä. Minulla on sellainen mielikuva, että Kakkosen vuosina tuli yksi voitto kauden avauksessa.

Sunnuntaina nähtiin tiukka taistelu. Ainoan maalin teki upealla saksipotkulla Miles Byass. Onneksi olkoon Miles! Maali on katsottavissa internetin ihmemaailmassa. Koko joukkue teki upeaa työtä. Antti Åke, Johannes Mononen ja niin edelleen. Voisin luetella kaikki. Nathan Stockie otti todellisen game saverin pari minuuttia johtomaalin jälkeen.

Viikingit on vaikea vastustaja. Viime kaudella pelattiin kolme kertaa tasan. Tälläkin kertaa heillä oli muutama hyvä paikka. Nämä ovat tiukkoja pelejä.

Loppupuolella Jipolla oli vastahyökkäyksissä pari oivallista tilaisuutta toiseen maaliin. Omassa päädyssä ajauduttiin hetkittäin kovaan puolustustaisteluun. Jippo kesti lisäajankin loppuun asti ja kaudelle saatiin loistava startti.

Faniryhmän puolella oli kova meinkinki. Välillä huutelu on raakaa, mutta se on ok niin kauan kun se jää peliin. Mukavaa että myös kauempaa matkustaneet fanit saivat nähdä kotivoiton.

Nahka rullalle ja uuteen nousuun! Kausiennakko part II

Kausiennakko part 1:Ylösnousemuksen makua keskuskentällä....

Pääsiäinen

Nimimerkki ratana kuvasi futisforumilla Jipon perjantaista esitystä laiskaksi. Muotoilisin asian hieman toisin. Jipon peli oli nihkeää. On totta, että toisella jaksolla oli muutama lepsusti pelattu tilanne, joissa Kajaani pääsi laukomaan liian vapaasti. Kokonaisuutena Jippo pelasi kuitenkin yritteliäästi. Siitä olen ratanan kanssa samaa mieltä, että Jipon ja Kajaanin välillä ei ole suurta tasoeroa.

Toisella jaksolla oli pienestä kiinni, että tekeekö Kajaani 1-1 vai iskeekö Jippo jostain vastaiskusta 2-0. Jälkimmäinen toteutui. Se oli hyvä kuvio akselilla Rönkkö-Suoraniemi-Kvist. Molemmat Jipon maalit olivat hyviä laukauksia. Ensimmäisen teki Miles Byass jo kymmenen minuutin kohdalla vasempaan alanurkkaan. Saku Kvist viimeisteli puolestaan maalin oikeaan nurkkaan. Jipon puolustajat onnistuvat pitämään vierasjoukkueen taitavat ulkomaalaiset kurissa ja nolla säilyi omissa.

Kajaani joutui vaihtamaan maalivahtia heti alussa, kun maalivahti törmäsi tolppaan yrittäessään torjua Jipon ensimmäistä maalia. Jipolta joutui vaihtoon Jonni Heikkinen, joka sai tällin nilkkaansa mentyään kovaa tilanteeseen. Ottelussa nähtiin melko kovia otteita ajoittain.

Rednecksien on syytä herätä talviuniltaan, koska kausi alkaa ensi viikon sunnuntaina. Tästä se taas lähtee. Kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Perjantai-ilta Joensuussa

 
Aurinko laski ennen peliä. Alkamisaika 19.30. Nollakeli. Tyyntä.

Jippo voitti kuopiolaisen SC Kufu-98:n maalein 3-0. Edellinen kohtaaminen Kuopiossa päättyi Kufun 4-1 voittoon.

Ottelun alussa Kufu piti enemmän palloa. Jipon ensimmäinen tilanne oli Toni Tahvanaisen kaukolaukaus kahdeksan minuutin kohdalla. Muutama minuutti myöhemmin Jippo siirtyi johtoon. Miles Byass keskitti hyvin oikealta laidalta ja Immo Eronen puski tarkasti varsin vapaasta paikasta. Johtomaalinsa jälkeen kotijoukkue alkoi viedä peliä. Noin 24 minuutin kohdalla Jipon pelaaja (Juuso Aalto?) kampattiin rankkarialueella. Sitä seuranneen pilkun laukoi Petteri Rönkkö vasempaan alakulmaan. Maalivahti aavisti oikein, mutta ei ennättänyt torjua.

Jussi Nevalainen debytoi Jipon maalilla. Kufun yritykset menivät yleensä ohi maalin, eikä Nevalainen joutunut venymään. Toisella jaksolla hän joutui vaihtoon saatuaan iskun yhteentörmäyksessä.

Toinen jakso oli pitkään melko mitäänsanomatonta keskialueen pelaamista. Loppupuolella alkoi taas tapahtua. Toni Tahvanainen pääsi yksi vastaan yksi tilanteeseen pakkia vastaan ja laukoi pallon maaliin estely-yrityksistä huolimatta (noin 70 min). Myös Miles Byassilla oli pari paikkaa. Lopussa Kufun kavennus oli hyvin lähellä. Nathan Stockie torjui. Kufu osui vielä yläristikkoon, joten onnikin oli Jipon puolella.

Jippo pelasi tasapainoisesti ja hyvällä asenteella. Odotin että Kufu saisi luotua enemmän painetta Jipon puolustukselle, mutta ei tällä kertaa.

Ottelua oli seuraamassa Tarmo Koivuranta. Hän kertoi, että ei pelaa enää. Aikoo viihtyä jatkossa katsomon puolella. Hieno pelaajaura päättyi syksyllä 33-vuotiaana.