Vuvuzeloja nyt saatavilla myös Suomesta!

Mahtavia uutisia!

Vuvuzelat ovat viimein rantautuneet myös Suomeen. Osta omasi täältä, ja tule häiritsemään katsojia kentän laidalle!

P.S. Pallon pinnalta poimittua-blogi, tukee kaikenlaisen kannutusäänen muodostumista kentän laidalla.

Kannatuslaulu-kilpailun voittaja on selvillä!

Kannatuslaulu-kilpailu on päättynyt. Tulisen ja tiukan kilpailun voittajana maaliin selvisi hyvällä loppukirillä Sauli Suomalainen teoksella: Jippo. Onnittelut voittajalle! Korpelan pelipaita toimitetaan voittajalla mahdollisimman pikaisesti.

Kilpailu on yllättänyt järjestävän tahon, niin ehdokkaiden lukumäärällä, kuin ihmisten äänestysinnokkuudella. Tunteet ovat olleet pinnassa, kuten jalkapalloilussa kuuluukin. Jopa protesti on tullut, johtuen teknisistä vaikeuksista. Ja molempien ehdokkaiden joukosta on epäilty hakkereiden osallisuutta kilpailuun.

Vaikka on mahtava huomata, että Jippo on sydämen asia niin monelle, koen tarpeelliseksi muistuttaa kaikkia, että kyseessä oli kuitenkin leikkimielinen kilpailu, jonka ensisijaisena tarkoituksena oli herätellä ihmisiä osallistumaan aktiivisesti suomalaiseen jalkapallokulttuuriin.

Kilpailun tarkoituksena ei ollut löytää tuotetta, joka "ylhäältä käsin" annettuna tulisi ottaa sellaisenaan vastaan, sillä se ei edes liene mahdollista. Jalkapallokulttuuri on tekijöidensä summa, eikä sitä kukaan yksittäinen taho voi yksinoikeudella hallita. Jippo on meidän kaikkien joukkue, ja sen "todellinen" kannatuslaulu löytyy lopulta niiden ihmisten huulilta, jotka kentän laidalla veisaavat, ja niiden ihmisten sydämistä, jotka lauluun yhtyvät.

Haluan vielä kiittää kaikkia osallistujia, ja toivottaa kaikki tervetulleeksi laulamaan keskuskentän lehtereille, ja kannustamaan Jippo voittoon!

Tulokset:

Ehdokas 1: Jippo, Jippo, Jippo! - Pertti Nissinen, 144 ääntä (45%)

Ehdokas 2: Jippo - Sauli Suomalainen, 172 ääntä (54%)


Ääniä Yhteensä: 316

Kannatuslaulukilpailun Finaali!

Pitkällisen pohdinnan ja työn jälkeen esikarsintaraati päätyi kahteen tasaväkiseen ehdokkaaseen, joista voittaja ratkotaan viimeisimmän muodin mukaisesti kansanäänestyksellä.

Ehdokkaat ovat:

Ehdokas 1: Jippo, Jippo, Jippo! - Pertti Nissinen



Ehdokas 2: Jippo - Sauli Suomalainen



Äänestää voi 20.6 saakka. Äänestysvalikko löytyy sivun oikeasta laidasta Jippo-logon alta.

Dancing with Mr. D!

Olen tavoilleni uskollisesti hieman myöhässä ja Jippon päävalmentaja Mark Dziadulewicz on odotellessaan tilannut teetä. Rantautuessani pöytäämme hän nostaa nauraen pöydälleni laittamat aurinkolasit ja laittaa lasit silmille. Otan kuvan. Mahtavaa, juttu on jo puoliksi tehty ennen kuin haastattelu on edes alkanut.

Kausi on alkanut ja muutama ottelu on takana. "Teemme aivan liikaa turhaa työtä", Mark pohtii. "Puolustamalla syvältä ja muuttamalla hieman keskikenttää, saamme koko joukkueen liikkumaan yhtenäisemmin, näin säästymme paljolta turhalta juoksemiselta, joka parantaa osaltaan myös pelin toisen jakson syöttötarkkuutta", hän jatkaa, kuinka ongelma korjataan. Tarkemmin hän ei vielä suostu paljastamaan kuinka nämä korjaustoimet toteutetaan.

Siirrymme pohtimaan tulevaa, kysyn: "millaisena näet Jippon tulevaisuuden?"

"Lyhyellä tähtäimellä - Meidän on varmistettava asema ykkösessä, ja saatava mahdollisimman paljon peliaikaa ja kokemusta nuorille pelaajille.

Keskipitkällä tähtäimellä - Tarvitsemme kiinteämpää yhteistyötä niin junioritasolla, kuin edustuksen ja Jippo/2:n kanssa, jotta pelaajien olisi mahdollisimman helppo siirtyä tasolta toiselle. Tarvittaisiin myös lisää sponsorituloja, jotta toimintaa voitaisiin kasvattaa.

Pitkällä tähtäimellä - Veikkausliigaan. Johtokunta on kasvattanut joukkuetta maltillisesti. Nouseminen ei ole ajankohtaista, siihen Jippo on vielä liian nuori joukkue, jonka tarvitsee kasvattaa resurssejaan niin taloudellisesti kuin muutenkin. Mutta muutamassa vuodessa nouseminen on jo ihan toinen juttu." Päävalmentaja Mark tuumailee.



Mark painottaa, että "tulee olla realisti. Tällä hetkellä meillä on resursseja riittävästi että pärjäämme. Mutta suuremman luokan pelaajaostoihin ei ole varaa. Näillä tullaan toimeen mitä on. Mutta se mitä meillä on riittää hyvin. Pelaajillamme on riittävästi potentiaalia, taitoa, tekniikkaa ja kykyä. Ennen kaikkea heillä on todella kova taistelutahto. Uusien pelaajien hankinnassa onkin ensimmäinen kysymys, onko tässä Jippo-tyyppinen pelaaja?"

Dziadulewicz intoutuu muistelemaan aikaa, jolloin Petteri "Pepe" Rönkkö oli tulossa joukkueeseen. "Pyysin Pepen pukukoppiin harjoitusten jälkeen juttelemaan ja olin todella kahden vaiheilla. Toisaalta hänellä oli hurja potentiaali, mutta olin huolissani hänen koostaan, riittäisikö se Ykköseen. Vakavana katsoin häntä silmiin ja kysyin pystyisikö hän selviämään? Kyynelet olivat miehen silmissä, mutta täysin tyynen rauhallisesti hän vastasi - pystyn. Ja nyt hän pelaa KuPsissa!" Mark tokaisee silmin nähden ylpeänä. "Kukaan pelaajista, ei pelkää taistella koko sydämestään!"



Henkilökohtaisesti valmentajana, Markille on todella tärkeää pelaajien menestys, mutta miten hän näkee Jippon joukkueena ja työpaikkana? Mitkä ovat hyviä ja huonoja puolia?

"Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen", hän kertoo. "On todella vaikea löytää Jippossa työskentelemisestä huonoja puolia. Jalkapallo on elämäni ja viihdyn todella hyvin, niin Pohjois-Karjalassa kuin Jippossakin, en voisi olla onnellisempi. Joensuulaiset ovat avoimia ja iloisia ihmisiä täällä on hyvä olla. Saan työskennellä vapaasti ja kantaa vastuuta joukkueesta. Olen aina avoin pohtimaan uusia tapoja tehdä ja toteuttaa työtäni ja se on mahdollista Jippossa. On etuoikeus työskennellä näin mahtavien ihmisten kanssa, sitä on vaikea oikeastaan sanoa edes työksi, sillä se on todella ilo! Toivon että saan olla mukana rakentamassa joukkuetta, josta kaupunki voi olla ylpeä." Mark kuvailee Jippoa työpaikkana.

Joukkueena hän näkee, että Jippon ehdottomasti paras puoli on se sisu ja sydän, jolla kaikki ovat mukana. "Se on jotain, jonka kanssa valmentajan on helppo tehdä työnsä", hän kertoo. "Kun kaikki haluavat voittaa ja ovat valmiita tekemään töitä sen eteen. Kukaan ei valita pitkistä bussimatkoista, ja kaikki treenaavat tosissaan, se on oikeastaan valmentajana itsestä kiinni siitä eteenpäin. Oppiminen on osa Jippon kulttuuria, kaikki haluavat oppia. Jos kerron miten ja miksi jokin tehdään juuri näin, kaikki kuuntelevat! Olemme myös ylpeitä siitä, että meitä pidetään altavastaajina, sillä se antaa mahdollisuuden näyttää, että olemme valmiita taistelemaan. Jippossa on myös monipuolisia pelaajia, älykkäitä ja lahjakkaita ihmisiä, jotka ovat parhaimpia työkavereitani koskaan.

Kehittämisen varaa Mark löytää erityisesti itsetunnosta. "Se tuntuu olevan suomalainen ongelma, ei osata arvostaa ja uskoa omaan tekemiseen. Itseluottamus on keskeinen osa jalkapallon henkistä puolta. On uskottava siihen mitä tekee. Itseensä luottava pelaaja pelaa myös paremmin kuin hieman epävarma. Tuntuu että se on myös osa suomalaista jalkapallokulttuuria. En voi kerta kaikkiaan käsittää miksi joku valmentaja huutaa junnuille. Kun juuri silloin tulisi rohkaista rakastamaan palloa ja tekemään paljon virheitä ja kokeilemaan omia rajoja, eikä pelkäämään virheitä. Meille tulee myös joukkueena liikaa tyhmiä vapaapotkuja, niistä on päästävä eroon." Yhtenä heikkoutena hän näkee myös talviset harjoitteluolosuhteet, "Areena on hyvä harjoittelupaikka, mutta se on todella harvoin kokonaan meidän käytössä. Suurin osa talven harjoituksista mennään puolikkaalla kentällä." Hän tuskailee.

KAUSI 2010

"Voimme voittaa!" Mark Dziadulewicz vastaa hetkeäkään epäröimättä, kun kysyn miltä kausi näyttää. "Mutta se vaatii meiltä tasaista suoritusta, ensimmäiset kaksi peliä olivat ihan ok. Enkä ole niihin lainkaan pettynyt, niiden varaan on hyvä rakentaa. Meidän vahvuutemme on, että me haluamme voittaa. Kausi on pitkä ja raskas, ja jos loukkaantumisilta vältytään, se on todella paljon meistä itsestämme kiinni miten käy." Mark kiteyttää, "Tärkeintä on kuitenkin kasvaa ja ottaa kaikki se oppi irti mikä annetaan, Albert Einstein on sanonut, että hulluuden määritelmä, on se, kun joku toistaa toimintansa uudestaan ja uudestaan, odottaen eri lopputulosta. Siitä oppimisessa on mielestäni kyse."




LUKIJAKYSYMYKSIÄ

1. Mitkä ovat parhaat muistot Jippo-vuosilta?

On todella monia hyviä hetkiä. Eräs on, kun saavuin ensimmäisen kerran harjoituksiin ja huomasin, tästähän voi ihan oikeasti tulla jotain! Sijoituimme 5:si, mikä oli hyvä saavutus, mutta myös siksi, että huomasimme, että olisimme voineet voittaa.

On ollut myös mahtava seurata kuinka katsojat ovat kasvaneet kanssamme, ja kuinka myös katsomossa on tapahtunut kehitystä. Viime kauden 5-1 PS Kemiä vastaan oli todella hieno ottelu.

Myös ensimmäinen Ilosaari-Rock on jäänyt mieleen, hän kertoo hymyillen.

2. Mitkä ovat henkilökohtaiset tavoitteesi valmentajana? Kuinka työskentelysi Jippossa voi edistää tavoitteistasi?

Haluan jatkaa oppimista valmentajana. Ja valmentajaksi voi oppia vain valmentamalla. Valmentajana tavoitteeni on viedä Jippo niin pitkälle kuin vain pystyn.

3. Olet työskennellyt Joensuussa ja tiedät paljon juniori-työstä, joten sinulla on varmasti hyvä kuva paikallisesta tilanteesta. Onko mielestäsi mahdollista, että Jippo voisi nojata kokonaan paikallisiin junnuihin ja pelata Ykkösen tasoista jalkapalloa lähitulevaisuudessa. Vaikuttaisi siltä, että Joensuuhun on vaikea houkutella pelaajia muualta?

Kaikki riippuu siitä yhteistyöstä, jonka pystymme rakentamaan. Ilman toimivaa verkostoa on mahdotonta löytää ja kasvattaa lupaavia uusia pelaajia. Mutta hyvän valmennuksen lisäksi tarvitaan halua edustaa omaa joukkuetta. Mutta uusien lupaavien pelaajien saattaminen maailmalle tulisi olla koko alueen tärkein prioriteetti, vain siten voimme mennä eteenpäin myös Jippossa, paljon yhteistyötä tarvitaan.

Uskon, että kun joukkue kasvaa ajan myötä, niin myös sen houkuttelevuus kasvaa pelaajille kuin sponsoreillekin. Meillä on tälläkin hetkellä muutama nuori, joiden kanssa olisin valmis sopimaan 10-vuotisen sopimuksen. Tarvitaan kaikkien valmentajien yhteistyötä ja yhteinen näkemys tulevaisuudesta, jotta pelaajia voidaan kasvattaa, kuten heitä pitäisi. Vain siten saamme hiottua timantteja näistä löydöistä.

4. Millaista jalkapalloa haluaisit joukkueesi pelaavan? Peluuttaisitko puollustavaa "anti-jalkapalloa" jos se takasi 10 lisäpistettä ja pelastaisi joukkueen karsinnoilta tällä kaudella?

Jos se todella takaisi, että säilyisimme sarjassa, niin totta kai! Vain hullu sanoisi ei. Mutta kysymys on hyvä, olisinko valmis uhraamaan ideologiani varmistaakseni voiton?

Olen kauniin jalkapallon ystävä, ja haluan myös valmentaa sellaista. Ei riitä, että ainoastaan selviämme, vaan haluamme jotain vielä enemmän. Haluamme kasvaa pelaajina ja valmentajina, ja vielä sitäkin enemmän haluamme voittaa! Siihen ei riitä, että tyytyy vain selviämään.

5. Ari Hjelm (TamU) on puhunut, että heillä on suunnitelma joka vuodelle, joka edistää joukkuetta kokonaisuutena. Onko sinulla "teema" mielessä tällä kaudelle? Ja mihin suuntaan Jippon pelityylin tulisi mennä mielestäsi?

Emme ole aivan vielä siellä missä tahtoisin meidän olevan. Haluaisin, että voisimme vaivattomasti pitää palloa pidempiä aikoja, mikä antaisi enemmän mahdollisuuksia joukkueen liikkumisen paremmin yhdessä. Yritämme tällä kaudella pelata hyvää liikkuvaa palloa, hyvällä ennakoivalla puolustamisella. Sillä materiaalilla mitä meillä on ja kehittää sitä eteenpäin.

Mutta, jotta päästään todella viemään taktista osaamista eteenpäin, tarvitaan tietty tekninen osaamisen taso, siihen taas tarvitaan paljon harjoittelua ja harjoittelua ja taas harjoittelua, mutta tuloksena on myös parempaa ja parempaa jalkapalloa.

6. Ketkä ovat joukkueen nousevia tähtiä, joita voisi pitää silmällä tulevaa kautta ajatellen?

Meillä on monta hyvää pelaajaa. Samu Pirinen on loistava tekninen pelaaja, mutta hän on valitettavasti loukkaantunut, joten toivotaan, että hänet saadaan mahdollisimman pian takaisin kentälle. Mutta kuten sanoin, on meillä useita hyviä pelaajia Leo, Ville ja Antti ovat kaikki todella lupaavia pelaajia.

On vaikea sanoa nuorista pelaajista, heidän kohdallaan on erityisen paljon kiinni omasta kunnianhimosta. Täytyy haluta pelata ja täytyy haluta voittaa. Kukaan joka on kentällä, ei ole siellä turhaan. Joka ikinen, joka kentällä pääsee. on sen ansainnut. Odotan paljon pelaajilta, mutta myös ne jotka tekevät töitä palkitaan ja loppu on heistä itsestään kiinni. Esimerkiksi Sande on pelannut niin hyvin, etten kerta kaikkiaan voinut edes harkita, että jättäisin hänet pois kokoonpanosta.

Katsaus tulevaan

Blogi on ollut hetkellisesti vaipuneena hiljaisuuteen, vaikka kausi onkin alkanut ja vielä mahtavissa merkeissä, 1-1 KPV:tä vastaan tuntui ainakin kentän laidalla hienolta saavutukselta! On syynä vähäiseen aktiviteettiin olleet allekirjoittaneen opiskelukiireet.

Kiireiden alkaessa helpottaa, on aika katsoa hieman mitä on tulossa. Jos kaikki sujuu kuten pitäisi, saamme pian julistaa kannatuslaulu-kilpailun voittajan. Raati työskentelee tällä hetkellä kuumeisesti 7 kappaleen kanssa, jotka kisaan osallistuivat, jotta paremmuusjärjestys saadaan kuntoon.

Tiedossa on myös jutustelutuokio päävalmentaja Mark Dziadulewicz kanssa. Aikomus on tarkastella hieman tarkemmin tulevaa kautta. Mikäli lukijoilla on kysymyksiä esitettäväksi Mr. D:lle, otetaan niitä mielellään vastaan. Kysymyksiä voi lähettää joko pallonpinnalta@gmail.com, tai liitää kommentteina tämän julkaisun yhteyteen.

Luvassa on toki myös paljon muuta mielenkiintoista, joten kannattaa pysyä kanavalla...

T: Arska

P.S. Kausijulkaisu on viimein ilmestynyt!

Vielä ehtii mukaan!

Kannatuslaulukilpailuun..

Hyväntuulinen Jippo valmiina koitokseen

Utran tekonurmella oli keskiviikkona koolla hyväntuulinen mutta selvästi keskittynyt joukkue. Tänään torstaina on edessä koitos, jossa vastaan asettuu toinen paikallinen joukkue SC Riverball ja panokset ovat korkeat - Joensuun herruus. Kello 18:00 alkavassa Suomen Cupin ottelussa ratkeaa kuka kukin on.

Vielä koleassa mutta aurinkoisessa kevät säässä on Utran tekonurmi kovassa käytössä, ja ennen Edustuksen harjoittelua vuoroa on kenttä kovassa käytössä, kun paikalliset junnut ottavat mittaa toisistaan.






Pelaajat valmistautuvat tulevaan harjoitteluun. Uudet pelipaidat ja pallot ovat käytössä ja kaikki on valmista uuteen kauteen. Mutta vanhoja nappiksia ei tohdi noin vain vaihtaa uusiin kun ne kerran on saatu jalkaan istuviksi....






Päävalmentaja Mark Dziadulewicz kertaa vielä huomista peliä. "Muistakaa nauttia pelistä. On paljon mukavampi pelata lennokasta syöttöpeliä, kuin juosta vastustajan perässä? Tänään harjoitellaan kevyttä fyysistä treeniä, mutta keskittykää huolellisesti. Haluamme olla henkisesti latautuneita huomiseen otteluun", hän summaa päivän harjoittelua. Ja kun pelaajat ovat lähteneet kentällä, joukkueestaan ylpeänä Mark innostuu vielä poseeraamaan kameralle.






Harjoitukset sujuvat rutiinilla, ensin lämmitellään kentän ympäri ja sitten "Pide" huutelee ohjeet, mitä tehdään ja missä. Harjoittelua on kevyttä, hieman liikkumista, syöttelyä, sitten harjoitellaan laukomista ja keskityksiä. Tarkoitus on saada tuntumaa palloon huomista varten. Todellinen työ, jonka tuleva kausi punnitsee, on tehty pitkän talven aikana. Samalla kun kentällä harjoitellaan, vastaillaan pukukopissa radiohaastattelun. Kausi on todella alkanut.






Harjoittelut on takana, ja koko joukkue kerääntyy vielä pukukoppiin käymään läpi huomisen ottelun tarkempia yksityiskohtia. Ovi suljetaan, pelisuunnitelmat eivät ole tarkoitettu kaikkien korville. Kun ovi jälleen aukeaa on harjoitukset ohi. On aika lähteä kotiin. Itselläni on tunnelma sen verran korkealla, että tuskin maltan huomiseen asti odottaa!