tiistai 15. helmikuuta 2011

"Kotiinpaluu" - Juttutuokio Tarmo Koivurannan kanssa...

"Ihan hyväähän tässä kuuluu!" Tare vastaa iloisesti ja katsoo minua hieman otsaansa kurtistaen, aivan kuin kysyen olenko ihan tosissani kysymykseni kanssa. Hyväntuulinen Koivuranta kertoo kevyesti töiden, opiskelun ja jalkapallon täyttämästä elämästään. Aikataulut ovat sitä luokkaa, että hitaampaa heikottaisi mutta Tare tuntuu kertomansa perusteella nauttivansa elämästään juuri tällaisena.



"Kaikki pyörii kuitenkin jalkapallon ympärillä", hän kertoo. Se on kaiken keskipisteessä ja on ollut niin jo pitkään. Muut menot hän ajoittaa jalkapallon mukaan. Kolarissa (1980) syntynyt Koivuranta muutti hyvin pian Joensuuhun, jota pitääkin kotikaupunkinaan. Jalkapallo tuli mukaan kuvioihin jo hyvin nuorena, "isä pelasi pohjoisessa ja Ruotsissa", Tare kertoo.

Koivuranta kertoo pelanneensa aikanaan Tero Tahvaineisen kanssa Ratanoissa ja tuolloin alkanut ystävyys on voimissaan edelleen. Muutto tuli kuitenkin aikanaan Kuopioon urheilulukioon pääsemisen myötä, josta ura jalkapalloonkin otti tuulta alleen. "Jääkiekko oli pitkään mukana, mutta lopulta valinta oli kuitenkin helppo." Koivuranta sanoo.

Virallisesti jalkapalloura alkoi silloin joskus 90-luvun taitteessa Ratanoissa. Sieltä sitten Kupsiin -96, jossa Koivuranta pelasi kunnes siirtyi -99 Valkeakosken Hakaan. Siellä hän oli 5 vuotta, jonka jälkeen pelasi 2004-2006 Torniossa. Meni kaudeksi 2007 Ouluun, josta Kokkolaan kolmeksi vuodeksi, josta on nyt siirtynyt Jippoon.

Takaisin Joensuuhun palaaminen oli helppo valinta. Syiksi Koivuranta mainitsee jatko-opinnot yliopistolla, Jarmo Korhosen ja tietty kotikaupunkiin paluu on merkittävä seikka. Miehen sanoihin tulee painoa kun hän mainitsee Jamon. Kyselen hieman lisää asiasta. "Jamo on valmis lyömään itsensä likoon", kertoo Tare jatkaen, "hän välittää aidosti futiksesta. Jarmo on sytyttäjä. Kun joukkue haluaa voittaa valmentajalle, joku asia on silloin oikein." Jamo saa kiitosta Tarelta myös monesta muusta: päivittäisen työn taso, harjoitusten toteutus ja suunnittelu, "Jamo on yksi parhaita valmentajia, jonka kanssa olen tehnyt töitä" hän summaa.

Tuleva kausi puhuttaa kaikkia, enkä voi olla kysymättä siitä. "Raju kausi", Koivuranta aloittaa, "ihmiset ainakin puhuu paljon. En tiedä, onko paine kuitenkaan sen suurempi kuin yleensä. Lähdön on oltava kuitenkin hyvä." Taren korostaa jälleen päivittäisen työn merkitystä. "Joka joukkueelle tulee vaikea vaihe, se pitäisi pystyä katkaisemaan mahdollisimman nopeasti. Vaikka on vasta helmikuu uskaltaa jo sanoa, että joukkue tulee olemaan fyysisesti hyvässä kunnossa kaudella. Se helpottaa."

Mutta tappioputken katkaiseminen ei kuitenkaan ole helppoa. Kun pelaamisesta tulee väkinäistä ja itseluottamus alkaa rakoilla painottaa Tare vanhojen pitkään joukkueessa pelanneiden pelaajien merkitystä. "Itseluottamus on vain revittävä jostain ja siinä kokeneemmilla pelaajilla on merkittävä rooli. Sijainti futiskartalla on myös meidän etu. Tänne on pitkä matka mistä vaan. Tää on tällänen "Veikkausliigan RoPS", meidän pitää vaan olla niin v:mäisiä, että saadaan tehtyä keskuskentästä sellanen Manala, että pelaajat pelkää tulla tänne. Jipolla on maine nuorena joukkueena, mutta ei se oikein enää pidä paikkaansa. Jippossa on jo monta kokenutta pelaajaa."



Päädymme puhumaan katsojamääristä. Paljon nähnyt Tare kertoo vuosistaan Hakassa. "Ei menestys takaa suuria katsojamääriä. Kun menestystä riitti tulivat kaikki kylläisiksi voittamisesta. Vaikka pelasimme hyvin, ei katsomossa ollut kuin 1500 katsojaa. Vasta Eurocup houkutteli paikalle enemmän väkeä. Toisaalta jos katsomossa on 87 ihmistä ei sekään kyllä tunnelmaa kohota."

Niinpä…. jään pohtimaan…

Mistä tässä suomalaisessa futiskulttuurissa oikein on kyse? Palloliitto tuntuu laittavan kapuloita rattaisiin ja faniryhmät tuntuvat täyttyvän vähintään yhtä kapeanäköisestä ja takakireästä porukasta toiseen suuntaan. Missä on rakkaus lajia kohtaan? Kysynpähän vaan!

Kun tällainen jalkapalloturisti pääsee keskustelemaan elämästään suuren osan jalkapallolle pyhittäneen kilvoittelijan kanssa, niin vääjäämättäkin tapahtuu oppimista vaikka kallo onkin kova. Juttutuokio Taren kanssa saa minut vajoamaan syviin aatoksiin pohtimaan jalkapallon pyhyyttä ja autuutta muiden lajien joukossa, ja miksi emme rakastaisi sitä ylväästi ja jalosti? Sen sijaan että yritämme omistaa ja kahlita sitä?

no jokainen päättäköön kohdallaan, kuten parhaaksi katsoo..

Tarmo harmittelee, että Tinke ja Immo ehtivät häipyä omille teilleen, "olen tietysti iloinen molempien puolesta, että he pääsevät eteenpäin urallaan, mutta olin odottanut että pääsisin pelaamaan heidän kanssaan." Tähän varmasti yhtyvät kaikki. Lopuksi juonimme vielä, että miten saisimme houkuteltua Piden kentällä, sillä olemme molemmat sitä mieltä, että maalitykillä olisi vielä annettavaa meille katsojille kuin koko joukkueelle. Siihen kauniiseen aatokseen onkin hyvä lopettaa tällä erää.

No hieman eksyin aiheesta ja hyvä niin, jääpähän jotain kerrottavaa kausijulkaisuun, johon luvassa lisää juttua Taresta. Ja ensi kerralla blogissa, jos jalkapallon onnetar suo, Korpelan tuumailuja menneestä ja tulevasta. Kysymyksiä otetaan tavanmukaisesti vastaan.

1 kommentti:

  1. Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario, A. H. Saastamoinen ja Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi."

    Suomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.

    lyyxem.freehostia.com/teljo.htm

    Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia.

    Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan.

    - Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori

    lyyxem.freehostia.com/1930.htm

    Vuonna 1905 yleistä äänioikeutta vastusti Huusis-lehti (Hbl). Linkissä Tuulispään pilapiirros.

    Piikkilangalla aidattu koulu Espoossa talvella 1908

    Vähävaraisten torpparien ja muonamiehien ponnistuksilla syntyi Luukkaan eli Luukin kansakoulu vuonna 1906. Jouluna 1907 C.G. Avellan teetti koulurakennuksen ympärille piikkilanka-aidan sekä karkoitti kevätlukukauden alussa kouluun pyrkivät lapset pois.

    http://suomenmaa.bravehost.com/

    VastaaPoista