Pallon Pinnalta Poimittua

Tilannekatsaus

2011-08-16T20:55:00.002+03:00

Tervehdys arvoisat ja laiminlyödyt lukijani.

Blogi on ollut liiankin vaiti jo pitkään, vaikka hyviä aiheita on ollut enemmänkin tarjolla. Sadat ottelut paukkuu ja 10v. tuli täyteen.

Syy hiljaisuuteen löytyy työmarkkinoilta. Allekirjoittanut sai töitä ja joutui tästä syystä muuttamaan nyt kuluneen kuun vaiheteessa Lahteen! Tosin sydän sykkii sitäkin innokkaamin Jipolle, vaikka kateudella katsonkin FC Lahden lippuja, jotka liehuvat keskustassa pelipäivinä, koska Joensuussa!?! Hitto kun saataisiin edes nurmikko kentällä kuntoon.

No. Oli miten oli. Blogi ei suinkaan kuole tähän. Parhaillaan käydään keskusteluja uusien kirjoittajien palkkaamisesta ja mahdollisista vierailuista pelaajien puolelta, joten älkää huoliko, eiköhän tänne vielä jotain elämää saada.

terveisiä maanpaosta!

Jaakko "Jasu" Reponen 100 ottelua!

2011-05-22T13:52:00.003+03:00

Reportaasi suoraan kentän laidalta. Kokeellinen äänihaastattelu. Tälläistä lisää? Äänestä sivupalkista. >

Vihdoinkin!

2011-05-20T10:26:00.006+03:00

Ensimmäinen kotiottelu on edessä. Itse jaksan hädin tuskin odottaa huomiseen. Blogi on elellyt hiljaiseloa tässä jo hetken aikaa, mutta nyt on aika herätä taasen hieman aktiiviseksi. Mutta teloillaan ei blogaaja ole maannut tässä hieman makupaloja:

Jippo piti kauden avajaisten kunniaksi lehdistötilaisuuden, jonka hedelmiä on nähtävissä muun muassa täällä -> Korpelan haastattelu

Blogaajaan korvaan tuosta tilaisuudesta tarttui eritoten ongelmat keskuskentän pelikuntoon saamiseksi. Yhteistyössä on mitä ilmeisimmin ongelmia. Hittolainen sentään! Ei se aina kaunista ole, mutta on se sentään Ykköstä! Kyllä tässä katson syyttävästi kaupungin suuntaan, olosuhteet kuntoon jalkapallolle! nyt. heti.

Hyvänä uutisena on se, että Santeri "Sande", joka muuten (niille jotka eivät ole vielä kuulleet?) valittiin alle 20v. mm-leirille, on pääsemässä vihdoinkin takaisin pelikuntoon ja vaivat näyttävät siirtyvän muistojen osastolle. Mahtavaa!

Kolmesta ensimmäisestä pelistä vieraissa on nyt kolme tasuria ja kolme pistettä kasassa. Takaa on noustu viimeisillä minuuteilla, legendaarista. Valmentaja Korhosen voiton tahdosta palavista silmistä olen näkevinäni ennusmerkkejä, kuinka vastustaja murskataan kunhan päästään kotikentälle ja peli saadaan käyntiin.

Kausijulkaisu, jonka tekemisessä omat näppinikin ovat olleet mukana sähläämässä, on painosta ulkona ja on näillä näkymin saatavissa ainakin lauantain pelissä. Toki sitä myös koteihin jaetaan, kun jaetaan.

Lopuksi hieman makua tämän kesän kuumimmista hiteistä. Todella hieno uutinen on se, että FM2000:n sällit ovat armeliaisuudessaan katsoneet hyväksi antaa Jipolle käyttöön kappaleensa "Mestaruus" kentällemarssi biisiksi, josta on muuten vaikea pistää paremmaksi. Tällä kelpaa kentälle marssia! Pistetään tähän vielä muutama hitti edellä mainitun lisäksi, joita kentän laidoilla tullaan kuulemaan. Huomenna nähdään!

FM2000 - Mestaruus

Neil Young - Drive Back

Die Antwoord - Enter The Ninja

Ukkosmaine: Pyyhe kenttään...not!

Jippo ja Punaniskat kohtasivat

2011-03-22T09:16:00.008+02:00

Viime lauantaina tapahtui jotain merkittävää jalkapallon saralla, ainakin näin Joensuun mittakaavalla, kun Jippo-organisaatio ja faniryhmä kohtasivat Jet Setissä. Paikalla olivat ainakin Jussi Väisänen, Jouni Lehtimäki, Jamo, Tero Tahvanainen sekä läjä pelaajia ja faneja.

Hieman tunnustelevan alun jälkeen keskustelu polveili Jussi Harisen paluusta ja Keisterin sopimuksesta, molemmin puoleisin kiitollisuuden osoitusten kautta aina suunnitelmiin faniryhmän bussikuljetuksista vieraspeleihin.

Nyt kun jää on murrettu, on mukava katsoa mihin tälläinen yhteistyö ja ymmärrys johtaakaan? Ja tuskin kukaan voi kiistää, että hyvään tuleen antoi oman lisänsä loistava taistelu takaa-ajoasemasta jatkopaikan varmistamiseen viime torstain cup-ottelusta Kufua vastaan.

"Kotiinpaluu" - Juttutuokio Tarmo Koivurannan kanssa...

2011-02-15T15:12:00.010+02:00

"Ihan hyväähän tässä kuuluu!" Tare vastaa iloisesti ja katsoo minua hieman otsaansa kurtistaen, aivan kuin kysyen olenko ihan tosissani kysymykseni kanssa. Hyväntuulinen Koivuranta kertoo kevyesti töiden, opiskelun ja jalkapallon täyttämästä elämästään. Aikataulut ovat sitä luokkaa, että hitaampaa heikottaisi mutta Tare tuntuu kertomansa perusteella nauttivansa elämästään juuri tällaisena.

"Kaikki pyörii kuitenkin jalkapallon ympärillä", hän kertoo. Se on kaiken keskipisteessä ja on ollut niin jo pitkään. Muut menot hän ajoittaa jalkapallon mukaan. Kolarissa (1980) syntynyt Koivuranta muutti hyvin pian Joensuuhun, jota pitääkin kotikaupunkinaan. Jalkapallo tuli mukaan kuvioihin jo hyvin nuorena, "isä pelasi pohjoisessa ja Ruotsissa", Tare kertoo.

Koivuranta kertoo pelanneensa aikanaan Tero Tahvaineisen kanssa Ratanoissa ja tuolloin alkanut ystävyys on voimissaan edelleen. Muutto tuli kuitenkin aikanaan Kuopioon urheilulukioon pääsemisen myötä, josta ura jalkapalloonkin otti tuulta alleen. "Jääkiekko oli pitkään mukana, mutta lopulta valinta oli kuitenkin helppo." Koivuranta sanoo.

Virallisesti jalkapalloura alkoi silloin joskus 90-luvun taitteessa Ratanoissa. Sieltä sitten Kupsiin -96, jossa Koivuranta pelasi kunnes siirtyi -99 Valkeakosken Hakaan. Siellä hän oli 5 vuotta, jonka jälkeen pelasi 2004-2006 Torniossa. Meni kaudeksi 2007 Ouluun, josta Kokkolaan kolmeksi vuodeksi, josta on nyt siirtynyt Jippoon.

Takaisin Joensuuhun palaaminen oli helppo valinta. Syiksi Koivuranta mainitsee jatko-opinnot yliopistolla, Jarmo Korhosen ja tietty kotikaupunkiin paluu on merkittävä seikka. Miehen sanoihin tulee painoa kun hän mainitsee Jamon. Kyselen hieman lisää asiasta. "Jamo on valmis lyömään itsensä likoon", kertoo Tare jatkaen, "hän välittää aidosti futiksesta. Jarmo on sytyttäjä. Kun joukkue haluaa voittaa valmentajalle, joku asia on silloin oikein." Jamo saa kiitosta Tarelta myös monesta muusta: päivittäisen työn taso, harjoitusten toteutus ja suunnittelu, "Jamo on yksi parhaita valmentajia, jonka kanssa olen tehnyt töitä" hän summaa.

Tuleva kausi puhuttaa kaikkia, enkä voi olla kysymättä siitä. "Raju kausi", Koivuranta aloittaa, "ihmiset ainakin puhuu paljon. En tiedä, onko paine kuitenkaan sen suurempi kuin yleensä. Lähdön on oltava kuitenkin hyvä." Taren korostaa jälleen päivittäisen työn merkitystä. "Joka joukkueelle tulee vaikea vaihe, se pitäisi pystyä katkaisemaan mahdollisimman nopeasti. Vaikka on vasta helmikuu uskaltaa jo sanoa, että joukkue tulee olemaan fyysisesti hyvässä kunnossa kaudella. Se helpottaa."

Mutta tappioputken katkaiseminen ei kuitenkaan ole helppoa. Kun pelaamisesta tulee väkinäistä ja itseluottamus alkaa rakoilla painottaa Tare vanhojen pitkään joukkueessa pelanneiden pelaajien merkitystä. "Itseluottamus on vain revittävä jostain ja siinä kokeneemmilla pelaajilla on merkittävä rooli. Sijainti futiskartalla on myös meidän etu. Tänne on pitkä matka mistä vaan. Tää on tällänen "Veikkausliigan RoPS", meidän pitää vaan olla niin v:mäisiä, että saadaan tehtyä keskuskentästä sellanen Manala, että pelaajat pelkää tulla tänne. Jipolla on maine nuorena joukkueena, mutta ei se oikein enää pidä paikkaansa. Jippossa on jo monta kokenutta pelaajaa."

Päädymme puhumaan katsojamääristä. Paljon nähnyt Tare kertoo vuosistaan Hakassa. "Ei menestys takaa suuria katsojamääriä. Kun menestystä riitti tulivat kaikki kylläisiksi voittamisesta. Vaikka pelasimme hyvin, ei katsomossa ollut kuin 1500 katsojaa. Vasta Eurocup houkutteli paikalle enemmän väkeä. Toisaalta jos katsomossa on 87 ihmistä ei sekään kyllä tunnelmaa kohota."

Niinpä…. jään pohtimaan…

Mistä tässä suomalaisessa futiskulttuurissa oikein on kyse? Palloliitto tuntuu laittavan kapuloita rattaisiin ja faniryhmät tuntuvat täyttyvän vähintään yhtä kapeanäköisestä ja takakireästä porukasta toiseen suuntaan. Missä on rakkaus lajia kohtaan? Kysynpähän vaan!

Kun tällainen jalkapalloturisti pääsee keskustelemaan elämästään suuren osan jalkapallolle pyhittäneen kilvoittelijan kanssa, niin vääjäämättäkin tapahtuu oppimista vaikka kallo onkin kova. Juttutuokio Taren kanssa saa minut vajoamaan syviin aatoksiin pohtimaan jalkapallon pyhyyttä ja autuutta muiden lajien joukossa, ja miksi emme rakastaisi sitä ylväästi ja jalosti? Sen sijaan että yritämme omistaa ja kahlita sitä?

no jokainen päättäköön kohdallaan, kuten parhaaksi katsoo..

Tarmo harmittelee, että Tinke ja Immo ehtivät häipyä omille teilleen, "olen tietysti iloinen molempien puolesta, että he pääsevät eteenpäin urallaan, mutta olin odottanut että pääsisin pelaamaan heidän kanssaan." Tähän varmasti yhtyvät kaikki. Lopuksi juonimme vielä, että miten saisimme houkuteltua Piden kentällä, sillä olemme molemmat sitä mieltä, että maalitykillä olisi vielä annettavaa meille katsojille kuin koko joukkueelle. Siihen kauniiseen aatokseen onkin hyvä lopettaa tällä erää.

No hieman eksyin aiheesta ja hyvä niin, jääpähän jotain kerrottavaa kausijulkaisuun, johon luvassa lisää juttua Taresta. Ja ensi kerralla blogissa, jos jalkapallon onnetar suo, Korpelan tuumailuja menneestä ja tulevasta. Kysymyksiä otetaan tavanmukaisesti vastaan.

Liekin sytyttäjä

2011-02-05T12:05:00.024+02:00

Kun eräänä kauniina aamuna aurinko pilkotti pilven takaa, oli blogisti vielä syvällä talviunessa. Auringon lämpö sai sen harvat viiksikarvat väräjämään ja kutittamaan sitä vienosti nenän alta. Hieman nenäänsä nyrpistellen se raotti silmiään ja kun auringon kirkkaat säteet loistivat sen luomien välistä, iski tuhannen voltin salama: kausihan on käytännössä jo alkanut! Niinpä se pinkaisi ylös, keräsi kameransa ja lähti kiireen vilkkaan kohti Areenaa.

Tervetuloa kauteen 2011!

*******************

Harjoituskausi on olleet jo hyvän aikaa täydessä vauhdissa ja sen huomaa. Tunnelma on todella sähäkkä kun saavun Areenan kentän laidalle. Tasaisesti kaikuvat Jipon uuden perämiehen Jarmo "Jamo" Korhosen käskyt hallin seinistä. Vauhti on kova.

Silmään tarttuu heti viime kaudelta tuttuja, mutta myös allekirjoittaneelle aivan tuntemattomia kasvoja. Tunnelma on sähköinen ja huomaan, että alan todella odottaa tulevaa kautta. Jipon ilme, ainakin näin harjoituksista päätellen, antaa odottaa paljon tulevalta kaudelta. Toukokuu tuntuu olevan jo aivan nurkan takana.

Seurailen rauhassa harjoitusten kulkua, kun Jamo käskyttää napakalla otteellaan kaikki kuuntelemaan, myös minä kuuntelen. Hän selittää hyvällä vauhdilla seuraavan harjoituksen kulkua: kuinka punaisilta tötsiltä syötetään millekin keltaiselle ja kuinka pelaajat kiertävät kentällä harjoituksen edetessä. Tipahdan kärryiltä heti ja hämmästyneenä seuraan kuinka joukkueellinen pelaajia alkaa toimia alueella.. lyhyitä syöttöjä alkuun, keskitys toiselle laidalle, sieltä lyhyt kuljetus ja keskitys maalialueelle, jossa maalintekijät odottavat innokkaasti palloja. Homma kulkee, pelaajat kiertää ja tasaisesti ympäri kenttää lentävät pallot täyttävät ilman.

Etsiydyn maalitolpan juurelle ottamaan kuvia. Muutaman ensi vedon jälkeen huomaan, että pojathan on ihan tosissaan. Vedot ovat kovia ja muutaman kerran pallon mennessä aivan vierestä huomaan, että tulipa sitten taas paikka valittua. Tunnelma on käsin kosketeltavissa. Harjoituksiin ei todella tulla laiskottelemaan vaan täällä painetaan ihan täysillä tai ei ollenkaan.

Tarkoitukseni ei suinkaan ole ollut tulla ainoastaan katselemaan harjoituksia vaan jututtamaan Jamoa. Istumme alas treenien jälkeen ja tiukkaa kuria kentällä pitänyt Jamo katsoo minua hymyillen. Hänen olemuksensa on rentoutunut ja karhumaisella lempeydellä hän sulattaa kaikki epäilykseni tulevasta kaudesta. Kuinka onkaan mahdollista sytyttää jo palava liekki uudelleen, ihmettelen?

Kaikki joilta olen Jamosta kysynyt, ovat vastanneet lähes samoin "saat juuri sitä mitä näet." Jarmo Korhonen on kuulemma mies, joka on sitä mitä antaa ymmärtää olevansa ilman mitään kepulikonsteja. Nostan aiheen esiin ja Jamo nauraa väitteelle todeten, "Mä en voi olla muuta kun Jarmo Korhonen" hän kuittaa hymyillen. Itse hän kuvailee itseään intohimoiseksi futisihmiseksi. "Kun tahdon jotain teen sen eteen kaikkeni. Olen sellainen on-off ihminen siinä mielessä", hän kertoo ja painottaa intohimon merkitystä, "jalkapalloa pelataan sydämellä."

Tulevasta kaudesta Jamolla on hyvin yksiselitteinen vastaus: "niin hyvin pelataan, kuin ollaan harjoiteltu. Mitä enemmän töitä on tehty nyt talvella sen paremmin ottelut menee". Ja sen todella tunsi harjoituksissa, siellä joka jätkä vetää ihan tosissaan. "Jippo on taas muiden puolesta tuomittu putoamaan, mutta se on meille hyvä asia. Altavastaajan asemasta on todella hyvä lähteä nousemaan. Se sopii meille suomalaisille, me ammentaan voimaa siitä ja silloin laitetaan kaikki peliin." Korhonen kuittaa.

"Johtuen sarjajärjestelmän muutoksista kausi on luonteeltaan erilainen kuin aiemmat. Ykkösen taso on ollut jo aiemminkin kova, mutta nyt ei ole varaa heikkoihin suorituksiin. Pelejä on niin vähän, että vähintään tasuri vieraista ja kotona pitäisi saada voitto", Jamo summaa tulevan kauden tiukat tavoitteet. "Jos tässä sarjauudistuksessa jotain hyvää on, niin ainakin tästä tulee kasvattava kausi", hän hymyilee leveästi.

Korhosen ura valmentajana alkoi jo oikeastaan hänen vielä pelatessa itse Savon Pallossa vuosina 80-87. "Kirjasin silloin ylös aina kun meillä oli mielestäni hyvät harjoitukset, että mitä me tehtiin. En silloin erityisesti edes ajatellut ryhtyväni valmentajaksi. Kai se oli sellaista alitajuista vielä silloin." Jamo pohtii. Ensimmäinen varsinainen valmentajan pesti oli vuonna -91 Suomussalmen Palloseurassa.

Kysyttäessä uran hienoimmista hetkistä Jamo toteaa muistelevansa erityisen suurella lämmöllä Jipon nousua Kakkosesta Ykköseen. Muistot ovat selvästi vielä hyvin tuoreet, niin koskettavasti hän kuvailee tunnelmaa kentällä, kuinka katsomo eli mukana koko ottelun. "Se oli työllä saavutettu voitto", hän kertoo. Tuolloin oli vielä käytössä karsintapelit sarjosta nousemiseen. Toisena muistona hän nostaa esiin KPV-JJK liigakarsinnan. "Ajattelin, että nyt pelataan futista! Kun paikalle saapui tuhatpäinen vihreisiin peruukkeihin pukeutunut fanilauma ja laulut alkoivat jo tuntia ennen ottelua!"

"Tällä hetkellä joukkue näyttää erittäin hyvältä", Jamo toteaa ja jatkaa "erityisesti kun ottaa huomioon Jipon resurssit." Suurimpana kompastuskivenä hän näkeekin tulevalle kaudelle juuri resurssien vähyydet. "Vaikka joukkue onkin hyvä ja iskukykyinen, on rinki kuitenkin melko kapea. Loukkaantumisia tulee, niille ei voida mitään. Ja niistä tiettyyn rajaan asti selviämme hyvin. Mutta rahalla kun ei voi ostaa menestystä eikä intohimoa." Korhonen toteaa Ykkösen keskimääräisten budjettien suhteesta Jipon omaan.

"Tavoitteena on, että kaudella 2012 Joensuussa pelataan vähintään Ykkösen tasoista jalkapalloa. Mikäli tähän halutaan päästä tarkoittaa se sitä, että tulevalla kaudella me olemme mukana pelaamassa sarjan kärkisijoista ja nousemisesta Veikkausliigaan. Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen joukkueeseen. Ne resurssit, joita on, näyttävät todella hyviltä. Kolme lappua on vailla nimeä ja muutama testimies on mukana. Ennen kaikkea ilme harjoituksissa on hyvä." Korhonen kertoo tulevasta kaudesta.

Faniryhmän syntyminen saa erityistä kiitosta Jamolta. "On hienoa, että Jipolle on muodostunut kannattajakuntaa Joensuussa, sellainen on erittäin tärkeää pelaajille", hän toteaa. Mutta erityisesti minun sydäntäni lämmittää, että Jamo kertoo, että tahtoo ajaa faniryhmän asiaa myös seuran hallituksen suuntaan. Kaikesta näkee, että Jippo on miehelle enemmän kuin vain yksi joukkue muiden joukossa. "Jippo on tärkeä," hän sanoo. Hän muistelee lämmöllä aikaansa KPV:ssä, mutta on mukava tulla takaisin. Kolme vuotta Kokkolan ja Joensuun väliä rampanneena Jamo toteaa leveä hymy kasvoillaan "ainakin saa herätä vaimon vierestä töihin!"

On tullut aika lähteä kotiin. Jamo hyppää pyöränsä selkään ja ajaa kotia kohden. Itse jään tallustelemaan hiljakseen, enkä voi olla tuntematta ylpeyttä joukkueestamme. Voi kun toukokuu tulisi pian!

***********************************

Harjoituksista blogistin erityismaininnan saavat: John Keister ja Jan Berg, jotka selvästi halusivat joukkueeseen.

Loppuun vielä tällainen leikkimielinen arvaa kuka?!

Muistakaa myös vierailla faniryhmän uutukaisilla sivuilla, mikäli ette ole vielä niin tehneet. Sisältöä on toistaiseksi niukasti, mutta kirjanmerkit on hyvä laittaa jo näin alkukaudesta kuntoon ja ainakin foorumi löytyy. Joensuu-Rednecks

P.S. Myös kysymyksiä Tarmo "Tare" Koivurannalle otetaan vastaan, jos vaikka jututtamaan pääsisin.

Nyt kun juhlista on toivuttu, niin on aika kiittää...

2010-11-01T23:55:00.004+02:00

Nyt se on sitten kausi takana! Ja… ”O Jippo On! O Jippo On! O Jippo on niin ihanaa…!” Kausi oli juuri niin pitkä ja täyteläinen kuin odottaa saattaa. Oli hienoja menestyksen hetkiä ja karvaita tappioita. Mutta nyt kun kaikki on ohi, täyttää tyytyväisyys mieleni. Toki moni asia olisi voinut mennä paremminkin, mutta en voi olla tuntematta hyvää ja tyytyväista mieltä, siitä miten kaikki lopulta meni. Ja viimeinen peli menikin jo sitten ihan vaan laulaessa...

Kauden aikana nähtiin myös Rednecks Joensuu:n nousu, joten meteliä ja kyseenalaista huumoria näyttäisi olevan luvassa kentän laidalla myös jatkossa. Rednecks taisi hitsautua kauden kuluessa kaatosateessa ja paisteessa sanojensa mittaiseksi joukoksi, joka seuraa tulevalla kaudella "aurinkokatsomosta" satoi taikka pastoi. Ja mikä tärkeintä kivikkoisesta tiestä huolimatta Jippo säilytti paikkansa Miesten Ykkösessä, mahtavaa! Ja ensi kaudella se vasta näyttääkin mihin tässä oikein pystytään. Joten rummut vireeseen...

Tämä tulos ei olisi ollut mahdollinen ilman lukuisten ihmisten uhrauksia ja onnistumisia. Niitä joita tulisi kiittää, on enemmän kuin allekirjoittaneella on aikaa kirjata ylös, joten tahdon esittää omasta puolestani tasapuolisen kiitoksen kaikille kauteen osallistuneille, kiitos.

Blogi tulee päivittymään näillä näkymin myös talven aikana, toiveita aiheista saa esittää ja kommentteja otetaan vastaan.

Blogisti kiittää ja kumartaa kaudesta 09-10!

Ilmaisia lippuja jaossa!

2010-08-26T13:33:00.002+03:00

Itä-Suomen yliopisto ja ylioppilaskunta jakavat 4.9 (klo 15:00) pelattavaan Jippo-FC KooTeePee otteluun ilmaisia lippuja kaikille ylioppilaskunnan jäsenille. Liput on haettavissa Joensuun toimistolta Suvantokatu 6. Viime vuonna tunnelmaa katsomossa nostatti ulkomaalaiset vierailijat ja Joensuussakin pääsi maistelemaan ison maailman meininkiä. Petteri Rönkkö intoutui hattutemppuun ja sai ulkomaalaisperusteisen faniryhmän facebookkiin! Tule paikan päälle katsomaan, mitä vaihto-opiskelijat tänä vuonna keksivät!?

Samaan hengenvetoon on suositeltava uusia (lämpimiä!) Jippo-Huiveja kaikille asiaan vihkiytyneille. Syksyn ensi puraisussa oivaksi osoittautuneet huivit ovat ostettavissa Jipon toimistolta, Jippo-kioskilta ja kentän laidalta pelien yhteydessä, kohtuulliseen 15e hintaan. Blogaaja suosittelee lämpimästi!

Tuomas Korpelan 200. juhlaottelu sunnuntaina 22.8

2010-08-19T18:03:00.003+03:00

Pallon Pinnalta Poimittua-Blogi tahtoo onnitella Tuomas "Korne" Korpelaa kerrassaan upeasta ottelusaldosta ja rohkaisee kaikkia paikan päälle katsomaan, kun Joensuussa tehdään historiaa!

Onnittelut!

Valokuvaaja Jipon jäätelökioskilla

2010-08-19T13:18:00.006+03:00

Vähänpä tiesi blogaaja, kuinka oli Jipon nettitoimituksen suurkalifi Juha Purmonen viisaudessaan suuri, kun usutti allekirjoittaneen tekemään juttua Studio Korennon Harri Mäenpäästä. Pitkällisen viivytyksen jälkeen tapasin Harrin Joensuun torin laidalla ja mies osoittautui enemmän kuin miellyttäväksi juttuseuraksi.

Harri Mäenpää on mies Studio Korennon takana. Hän on myös vastuussa kaikkien jippolaisten kuvaamisesta, eikä suotta. On vaikea löytää todella ammattitaitoista valokuvaajaa, joka rakastaa yhtä paljon jalkapalloa kuin Harri Mäenpää. Ja hänen kohdallaan ammattitaitoinen todella myös tarkoittaa sitä. Kertoillessaan hieman menneisyydestään, kiireisessä etelä-suomen mainosmaailmassa, isoja nimiä tippuu, aina suurista panimoista, makkaravalmistajiin, lentoyhtiöihin ja suklaaseen. Nyttemmin kuvaan ovat astuneet iltapäivälehdet, paikallislehdet ja valtakunnallinen media.

Blogaajana ei voi kuin ihmetellä, että mikä tässä Jipossa oikein on, kun organisaatioon mahtuu toinen toistaan mukavampia ihmisiä! Tarina kuinka Lohjalta kotoisin oleva Harri päätyi jippolaiseksi, muistuttaa kovasti omaani. Kun muutama vuosi sitten talorakennusprojekti Käsämässä oli valmis, ja Harri vaimoineen oli asettunut taloksi Itä-Suomeen, eksyi hän jalkapallon ystävänä Jipon kotisivuille, ja totesi, että haluaa kantaa kortensa kekoon miten osaa, ottamalla kuvia Jipolle. Ennen kuin huomasikaan oli hänet ohjattu Purmosen juttusille ja näin kaunis yhteistyö sai alkunsa ja on itse asiassa poikinut jo monenlaisia muitakin yhteistyökuvioita, Harri kertoo.

Studio Korento on Harrin oma, yhden miehen yritys, joka tekee kuvausta laidasta laitaan, aina torikauppiaista pörssiyrityksiin. Miehen silmissä paistaa hillitty ylpeys kun hän puhuu töistään, ja selvästi näkee, että kuvamaaninen on verissä ja töiden tekeminen on Harrille ilon aihe. Erityisen lämpimästi hän muistelee, kun Ilta-Sanomat pyysi häntä kuvaamaan Lauri Dalla-Vallea, kuvat päätyivätkin Ilta-sanomien lisäksi niin Veikkaajaan, kuin Helsingin sanomiin.

En voi olla ihailematta Harrin pelotonta tarttumista töihin, kun hän kertoo aloittaneensa tekemään pohjoiskarjalaista ruokakirjaa, huomattuaan, että sellaista ei vielä ole! Hyvää ruokaa ja jalkapalloa, mikäs sen parempaa!

Pallon pinnalla tapahtuu: Osa 2 - Vieraspelimatka Mikkeliin (kuvareportaasi)

2010-08-05T18:11:00.016+03:00

Oli hiostavan kuuma keskiviikko 4.8, ja kello oli noin puoli kolme, kun autollisemme Jippo-faneja lähti matkalle kohti Mikkeliä. Matkaa kertyi noin 200 kilometriä suuntaansa ja tiedossa oli todella lämpimät kolme tuntia, sillä automme ilmastointi oli rikki. Tunnelma ja toiveet olivat kaikesta huolimatta korkealla.

Tie jatkui ja jatkui...

... kunnes lopulta tuttu näkymä toivotti meidät tervetulleeksi Mikkeliin. Nyt tarvittiin kahvia, jotta istumisen uuvuttamat fanit saatiin taas kannatuskuntoon.

Modernin Suomen maisemaa... Thai-hierontaa vanhoissa puutaloissa, mihin tässä vielä päädytäänkään!? Ihmettelee nimim. Huolestunut jalkapallokannattaja...

Muilla autoilla matkaan lähteneet Jippo-fanit olivat rantautuneet stadionin vieressä olevaan puistoon virittämään äänihuulia ja tutustumaan paikalliseen väestöön.

Pian tuli aika siirtyä kentälle.

Kentällä oli varattu narulla ympyröity alue katsomosta kyltillä "vierasjoukkueen kannattajat". Menimme kiltisti karsinaan, Jippo-fanit eivät näin pienestä hätkähdä. Psykologinen peli oli avattu, ja paikalliset tulevat pällistelemään karsinan aidan taakse, että mitäs kummajaisia tänne on pakkautuneena. (Kuvat "karsinasta" otti Juho Hämäläinen)

Peli alkoi ja ainakin "karsinassa" meno villiintyi, laulu raikasi ja rumpu soi...

Huolimatta sopuisasta elosta eri joukkueiden kannattajien välillä, järjestysmies katsoi parhaaksi tulla puhuttamaan paikallisia Mikkeliläisiä. Lieneekö syynä ollut liian kriittinen suhtautuminen oman joukkueen esityksiin?

Jippo avasi maalitilinsä ja karsinan siat villiintyivät...

Huutosakkimme kovaääninen laulanta näytti tyrmistyttävän Mikkeliläisiä. MP:n huutosakkikin hiljeni toiselle puoliajalle, ja lisää järjestysmiehiä ilmestyi kummastelemaan, että kylläpäs ne Joensuulaiset osaa pitää äläkkää!

Peli päättyi ja ilo oli ylimmillään, Jippolaiset tulivat kiittelemään, ja kaikilla oli hymy herkässä! Näin sitä pitää 0-2! Hyvä Jippo! Tästä pelistä puhutaan vielä ja pitkään.

Voitto alla oli mukava aloittaa kolmen tunnin kotiin paluu. Ensimmäinen sata kilometriä meni kuin siivillä ottelun huippuhetkiä kertaillessa.

Varkauden piiput häämöttivät ennen kuin huomasikaan.

Matka oli kuitenkin pitkä ja viimeisillä kilometreillä Jippo-fanilla alkoi silmät jo sumentua...

Kello kävi jo kahtatoista, kun viimein tuttu kotiristeys oli edessä. Olipa reissu, ja kyllä kannatti, tästä riittää kerrottavaa vielä lapsenlapsillekkin!

Pallon pinnalla tapahtuu: Osa 1 - Sirkuksen takapihalla

2010-08-05T17:17:00.005+03:00

Allekirjoittanut eksyi viime viikolla Joensuun Areenalla tapahtuneen European Juggling Conventionin pyörteisiin, ja löysin itseni lopulta illan suussa muutaman ritarilimonaadin jälkeen uhkumasta itsevarmuutta tapaamalleni argentiinalaiselle, että kyllähän me nyt jalkapalloa päästään pelaamaan!

Säännötkin sovittiin: 3 vastaan 3, suoraan syötöstä pikkumaaleihin, seuraavana päivänä keskuskentällä kello 4:ltä, minä tuon kaksi ja hän tuo kaksi. Ja niinhän siinä kävi. Sain houkuteltua paikalle tähän kulttuurien kohtaamiseen kaksi Jippolaista, Samun ja Tinken, ja kuinka ollakaan Suomi-poika otti ja voitti 2-1 argentiinalais-irlantilais-saksalaisen kokoonpanon.

Vaikka voitto olikin makea, erityisesti johtuen vastustajien yllättävän kovasta tasosta ja omasta varsin heikosta pelikunnosta, oli suurin riemun aihe kuitenkin se, että vaikka välimatkaa Joensuu-Buenos Aires onkin 13256 kilometriä, niin kun jalkapallo otettiin esiin, olisimme aivan hyvin voineet olla naapurista. Oli myös todella erikoista kuulla, että suoraan syötöstä oli argentiinalaisen mielestä "the finnish way", heillä kun höntsätään siten, että maalin edessä on alue johon ei pallon kanssa saa mennä, kerrassaan mielenkiintoista, mitä tämä kertookaan paikallisten jalkapallokulttuurien eroista?!

Meidät kutsuttiin myös osallistumaan jongleeraus-jalkapalloon, mutta vaikka kaikki joukkueestamme sattuivatkin olemaan enemmän tai vähemmän kyvykkäitä pitämään pallot ilmassa myös käsin, jäi tämä hupailu tällä kertaa väliin. Tosin saattaa olla, että hyvissä ajoin treeneihin saapunut Mark huomasi blogaajan viimeistely talentin, ja nostaa jongleeraavaan blogimiehen kentälle, mikäli loppukaudesta maalihanat hyytyy... eihän sitä koskaan tiedä? Vai tietääkö....

Esittelyvuorossa Samu Pirinen

2010-07-29T14:37:00.003+03:00

Yksi Jipon uusista tulokkaista on Juankoskelta kotoisin oleva Samu Pirinen (s. 1988). Jalkapallo on ollut iso osa elämää heti syntymästä saakka, sillä jalkapallo on ollut perheen harrastus jo pitkään. Samun Isä on itse pelannut ja valmentanut oikeastaan koko ikänsä, kuten myös Samun isoveli, joten on hän luonnollisesti itsekin "jäänyt koukkuun" jalkapalloon.

Juankoskella lapsuutensa elänyt Pirinen, muutti 15 vuotiaana lukioon Kuopioon ja siellä hän pääsi mukaan B-Junnuhin, Kupsin akatemiaan. Sieltä tie vei 2. Divariin, jossa hän on pelannut viimeiset 4 vuotta, viimeisimpänä varkaudessa, ennen saapumistaan Jippoon.

Muutos Pirisen elämässä on tapahtunut miehen sanojen mukaan, "yllättävän hyvin". Asiassa on auttanut paljon joukkueen hyvä henki, mutta myös se, että hän on lukioajoista tuntenut Tinken, joka on osaltaan helpottanut kaupunkiin kotiutumista. Siirtymä Kakkosesta Ykköseen on myös sujunut hyvin, alkukauden loukkaantumista lukuun ottamatta. On vaikea olla huomaamatta kunnianhimoa miehestä, kun puhutaan tulevaisuudesta jalkapalloilijana.

Ohi kulkevat tytöt moikkavaat Piristä ja pöytään yrittää haastattelun aikana tuttuja, ei ihme, jos mies on alkanut viihtyä kaupungissa. Samu toteaakin, että kiire ei ole pois, ei Jiposta eikä Joensuusta. Erityisesti hän kiittää valmennuksen korkeaa tasoa, "molemmat Mark ja Pide ovat erittäin hyvä valmentajia", ja Pirinen toteaakin, että ainakin hän itse on jo nyt huomannut kehittyvänsä pelaajana.

Alkukautta vaivannut polvi on nyt parantunut, ja Pirinen on palaamassa kentille. Vaikka miehellä on loukkaantuminen takana, ei hän vaikuta lainkaan huolestuneelta pelikunnon löytymisestä, pikemminkin päinvastoin Samu uhkuu intoa päästä taas mukaan kentällä.

Pirinen kertoo vaatimattomasti jalkapallon ulkopuoliseen elämään kuuluvan lukemista, elokuvia ja musiiikkia, mutta kun keskustelua jatketaan mies kertoo kuin ohimennen, kuinka vietti puoli vuotta ulkomailla matkustellen maapallon toisella puolella, eli maailmaa nähnyt mies ja vielä vaatimaton!

Toivottavasti tämä, enimmäkseen oikeajalkainen keskikentän ja laidan mies, nähdään kentällä vielä useasti tulevissa otteluissa. Sillä kuten Pirinenkin kertoo, hänen parhaisiin hetkiinsä tähän mennessä Jipossa kuuluvan Suomen Cupin paikallisottelu SC Riverballia vastaan, teki mies tuolloin myös vaikutuksen kentän laidalla.

Pirinen haluaa lähettää erityiskiitoksia Jipon faniryhmälle heidän panoksestaan otteluihin, "he tuovat hienoa lisää peleihin, toivottavasti saadaan katsomot täyteen", hän summaa. Mikäli merkit pitävät paikkansa, voi olla, että tässä on mies, jolle faniryhmä vielä oman laulunsa tekee.

Vuvuzeloja nyt saatavilla myös Suomesta!

2010-06-29T15:50:00.004+03:00

Mahtavia uutisia!

Vuvuzelat ovat viimein rantautuneet myös Suomeen. Osta omasi täältä, ja tule häiritsemään katsojia kentän laidalle!

P.S. Pallon pinnalta poimittua-blogi, tukee kaikenlaisen kannutusäänen muodostumista kentän laidalla.

Kannatuslaulu-kilpailun voittaja on selvillä!

2010-06-21T11:20:00.003+03:00

Kannatuslaulu-kilpailu on päättynyt. Tulisen ja tiukan kilpailun voittajana maaliin selvisi hyvällä loppukirillä Sauli Suomalainen teoksella: Jippo. Onnittelut voittajalle! Korpelan pelipaita toimitetaan voittajalla mahdollisimman pikaisesti.

Kilpailu on yllättänyt järjestävän tahon, niin ehdokkaiden lukumäärällä, kuin ihmisten äänestysinnokkuudella. Tunteet ovat olleet pinnassa, kuten jalkapalloilussa kuuluukin. Jopa protesti on tullut, johtuen teknisistä vaikeuksista. Ja molempien ehdokkaiden joukosta on epäilty hakkereiden osallisuutta kilpailuun.

Vaikka on mahtava huomata, että Jippo on sydämen asia niin monelle, koen tarpeelliseksi muistuttaa kaikkia, että kyseessä oli kuitenkin leikkimielinen kilpailu, jonka ensisijaisena tarkoituksena oli herätellä ihmisiä osallistumaan aktiivisesti suomalaiseen jalkapallokulttuuriin.

Kilpailun tarkoituksena ei ollut löytää tuotetta, joka "ylhäältä käsin" annettuna tulisi ottaa sellaisenaan vastaan, sillä se ei edes liene mahdollista. Jalkapallokulttuuri on tekijöidensä summa, eikä sitä kukaan yksittäinen taho voi yksinoikeudella hallita. Jippo on meidän kaikkien joukkue, ja sen "todellinen" kannatuslaulu löytyy lopulta niiden ihmisten huulilta, jotka kentän laidalla veisaavat, ja niiden ihmisten sydämistä, jotka lauluun yhtyvät.

Haluan vielä kiittää kaikkia osallistujia, ja toivottaa kaikki tervetulleeksi laulamaan keskuskentän lehtereille, ja kannustamaan Jippo voittoon!

Tulokset:

Ehdokas 1: Jippo, Jippo, Jippo! - Pertti Nissinen, 144 ääntä (45%)

Ehdokas 2: Jippo - Sauli Suomalainen, 172 ääntä (54%)

Ääniä Yhteensä: 316

Kannatuslaulukilpailun Finaali!

2010-06-03T23:04:00.010+03:00

Pitkällisen pohdinnan ja työn jälkeen esikarsintaraati päätyi kahteen tasaväkiseen ehdokkaaseen, joista voittaja ratkotaan viimeisimmän muodin mukaisesti kansanäänestyksellä.

Ehdokkaat ovat:

Ehdokas 1: Jippo, Jippo, Jippo! - Pertti Nissinen

Ehdokas 2: Jippo - Sauli Suomalainen

Äänestää voi 20.6 saakka. Äänestysvalikko löytyy sivun oikeasta laidasta Jippo-logon alta.

Dancing with Mr. D!

2010-05-10T14:43:00.014+03:00

Olen tavoilleni uskollisesti hieman myöhässä ja Jippon päävalmentaja Mark Dziadulewicz on odotellessaan tilannut teetä. Rantautuessani pöytäämme hän nostaa nauraen pöydälleni laittamat aurinkolasit ja laittaa lasit silmille. Otan kuvan. Mahtavaa, juttu on jo puoliksi tehty ennen kuin haastattelu on edes alkanut.

Kausi on alkanut ja muutama ottelu on takana. "Teemme aivan liikaa turhaa työtä", Mark pohtii. "Puolustamalla syvältä ja muuttamalla hieman keskikenttää, saamme koko joukkueen liikkumaan yhtenäisemmin, näin säästymme paljolta turhalta juoksemiselta, joka parantaa osaltaan myös pelin toisen jakson syöttötarkkuutta", hän jatkaa, kuinka ongelma korjataan. Tarkemmin hän ei vielä suostu paljastamaan kuinka nämä korjaustoimet toteutetaan.

Siirrymme pohtimaan tulevaa, kysyn: "millaisena näet Jippon tulevaisuuden?"

"Lyhyellä tähtäimellä - Meidän on varmistettava asema ykkösessä, ja saatava mahdollisimman paljon peliaikaa ja kokemusta nuorille pelaajille.

Keskipitkällä tähtäimellä - Tarvitsemme kiinteämpää yhteistyötä niin junioritasolla, kuin edustuksen ja Jippo/2:n kanssa, jotta pelaajien olisi mahdollisimman helppo siirtyä tasolta toiselle. Tarvittaisiin myös lisää sponsorituloja, jotta toimintaa voitaisiin kasvattaa.

Pitkällä tähtäimellä - Veikkausliigaan. Johtokunta on kasvattanut joukkuetta maltillisesti. Nouseminen ei ole ajankohtaista, siihen Jippo on vielä liian nuori joukkue, jonka tarvitsee kasvattaa resurssejaan niin taloudellisesti kuin muutenkin. Mutta muutamassa vuodessa nouseminen on jo ihan toinen juttu." Päävalmentaja Mark tuumailee.

Mark painottaa, että "tulee olla realisti. Tällä hetkellä meillä on resursseja riittävästi että pärjäämme. Mutta suuremman luokan pelaajaostoihin ei ole varaa. Näillä tullaan toimeen mitä on. Mutta se mitä meillä on riittää hyvin. Pelaajillamme on riittävästi potentiaalia, taitoa, tekniikkaa ja kykyä. Ennen kaikkea heillä on todella kova taistelutahto. Uusien pelaajien hankinnassa onkin ensimmäinen kysymys, onko tässä Jippo-tyyppinen pelaaja?"

Dziadulewicz intoutuu muistelemaan aikaa, jolloin Petteri "Pepe" Rönkkö oli tulossa joukkueeseen. "Pyysin Pepen pukukoppiin harjoitusten jälkeen juttelemaan ja olin todella kahden vaiheilla. Toisaalta hänellä oli hurja potentiaali, mutta olin huolissani hänen koostaan, riittäisikö se Ykköseen. Vakavana katsoin häntä silmiin ja kysyin pystyisikö hän selviämään? Kyynelet olivat miehen silmissä, mutta täysin tyynen rauhallisesti hän vastasi - pystyn. Ja nyt hän pelaa KuPsissa!" Mark tokaisee silmin nähden ylpeänä. "Kukaan pelaajista, ei pelkää taistella koko sydämestään!"

Henkilökohtaisesti valmentajana, Markille on todella tärkeää pelaajien menestys, mutta miten hän näkee Jippon joukkueena ja työpaikkana? Mitkä ovat hyviä ja huonoja puolia?

"Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen", hän kertoo. "On todella vaikea löytää Jippossa työskentelemisestä huonoja puolia. Jalkapallo on elämäni ja viihdyn todella hyvin, niin Pohjois-Karjalassa kuin Jippossakin, en voisi olla onnellisempi. Joensuulaiset ovat avoimia ja iloisia ihmisiä täällä on hyvä olla. Saan työskennellä vapaasti ja kantaa vastuuta joukkueesta. Olen aina avoin pohtimaan uusia tapoja tehdä ja toteuttaa työtäni ja se on mahdollista Jippossa. On etuoikeus työskennellä näin mahtavien ihmisten kanssa, sitä on vaikea oikeastaan sanoa edes työksi, sillä se on todella ilo! Toivon että saan olla mukana rakentamassa joukkuetta, josta kaupunki voi olla ylpeä." Mark kuvailee Jippoa työpaikkana.

Joukkueena hän näkee, että Jippon ehdottomasti paras puoli on se sisu ja sydän, jolla kaikki ovat mukana. "Se on jotain, jonka kanssa valmentajan on helppo tehdä työnsä", hän kertoo. "Kun kaikki haluavat voittaa ja ovat valmiita tekemään töitä sen eteen. Kukaan ei valita pitkistä bussimatkoista, ja kaikki treenaavat tosissaan, se on oikeastaan valmentajana itsestä kiinni siitä eteenpäin. Oppiminen on osa Jippon kulttuuria, kaikki haluavat oppia. Jos kerron miten ja miksi jokin tehdään juuri näin, kaikki kuuntelevat! Olemme myös ylpeitä siitä, että meitä pidetään altavastaajina, sillä se antaa mahdollisuuden näyttää, että olemme valmiita taistelemaan. Jippossa on myös monipuolisia pelaajia, älykkäitä ja lahjakkaita ihmisiä, jotka ovat parhaimpia työkavereitani koskaan.

Kehittämisen varaa Mark löytää erityisesti itsetunnosta. "Se tuntuu olevan suomalainen ongelma, ei osata arvostaa ja uskoa omaan tekemiseen. Itseluottamus on keskeinen osa jalkapallon henkistä puolta. On uskottava siihen mitä tekee. Itseensä luottava pelaaja pelaa myös paremmin kuin hieman epävarma. Tuntuu että se on myös osa suomalaista jalkapallokulttuuria. En voi kerta kaikkiaan käsittää miksi joku valmentaja huutaa junnuille. Kun juuri silloin tulisi rohkaista rakastamaan palloa ja tekemään paljon virheitä ja kokeilemaan omia rajoja, eikä pelkäämään virheitä. Meille tulee myös joukkueena liikaa tyhmiä vapaapotkuja, niistä on päästävä eroon." Yhtenä heikkoutena hän näkee myös talviset harjoitteluolosuhteet, "Areena on hyvä harjoittelupaikka, mutta se on todella harvoin kokonaan meidän käytössä. Suurin osa talven harjoituksista mennään puolikkaalla kentällä." Hän tuskailee.

KAUSI 2010

"Voimme voittaa!" Mark Dziadulewicz vastaa hetkeäkään epäröimättä, kun kysyn miltä kausi näyttää. "Mutta se vaatii meiltä tasaista suoritusta, ensimmäiset kaksi peliä olivat ihan ok. Enkä ole niihin lainkaan pettynyt, niiden varaan on hyvä rakentaa. Meidän vahvuutemme on, että me haluamme voittaa. Kausi on pitkä ja raskas, ja jos loukkaantumisilta vältytään, se on todella paljon meistä itsestämme kiinni miten käy." Mark kiteyttää, "Tärkeintä on kuitenkin kasvaa ja ottaa kaikki se oppi irti mikä annetaan, Albert Einstein on sanonut, että hulluuden määritelmä, on se, kun joku toistaa toimintansa uudestaan ja uudestaan, odottaen eri lopputulosta. Siitä oppimisessa on mielestäni kyse."

LUKIJAKYSYMYKSIÄ

1. Mitkä ovat parhaat muistot Jippo-vuosilta?

On todella monia hyviä hetkiä. Eräs on, kun saavuin ensimmäisen kerran harjoituksiin ja huomasin, tästähän voi ihan oikeasti tulla jotain! Sijoituimme 5:si, mikä oli hyvä saavutus, mutta myös siksi, että huomasimme, että olisimme voineet voittaa.

On ollut myös mahtava seurata kuinka katsojat ovat kasvaneet kanssamme, ja kuinka myös katsomossa on tapahtunut kehitystä. Viime kauden 5-1 PS Kemiä vastaan oli todella hieno ottelu.

Myös ensimmäinen Ilosaari-Rock on jäänyt mieleen, hän kertoo hymyillen.

2. Mitkä ovat henkilökohtaiset tavoitteesi valmentajana? Kuinka työskentelysi Jippossa voi edistää tavoitteistasi?

Haluan jatkaa oppimista valmentajana. Ja valmentajaksi voi oppia vain valmentamalla. Valmentajana tavoitteeni on viedä Jippo niin pitkälle kuin vain pystyn.

3. Olet työskennellyt Joensuussa ja tiedät paljon juniori-työstä, joten sinulla on varmasti hyvä kuva paikallisesta tilanteesta. Onko mielestäsi mahdollista, että Jippo voisi nojata kokonaan paikallisiin junnuihin ja pelata Ykkösen tasoista jalkapalloa lähitulevaisuudessa. Vaikuttaisi siltä, että Joensuuhun on vaikea houkutella pelaajia muualta?

Kaikki riippuu siitä yhteistyöstä, jonka pystymme rakentamaan. Ilman toimivaa verkostoa on mahdotonta löytää ja kasvattaa lupaavia uusia pelaajia. Mutta hyvän valmennuksen lisäksi tarvitaan halua edustaa omaa joukkuetta. Mutta uusien lupaavien pelaajien saattaminen maailmalle tulisi olla koko alueen tärkein prioriteetti, vain siten voimme mennä eteenpäin myös Jippossa, paljon yhteistyötä tarvitaan.

Uskon, että kun joukkue kasvaa ajan myötä, niin myös sen houkuttelevuus kasvaa pelaajille kuin sponsoreillekin. Meillä on tälläkin hetkellä muutama nuori, joiden kanssa olisin valmis sopimaan 10-vuotisen sopimuksen. Tarvitaan kaikkien valmentajien yhteistyötä ja yhteinen näkemys tulevaisuudesta, jotta pelaajia voidaan kasvattaa, kuten heitä pitäisi. Vain siten saamme hiottua timantteja näistä löydöistä.

4. Millaista jalkapalloa haluaisit joukkueesi pelaavan? Peluuttaisitko puollustavaa "anti-jalkapalloa" jos se takasi 10 lisäpistettä ja pelastaisi joukkueen karsinnoilta tällä kaudella?

Jos se todella takaisi, että säilyisimme sarjassa, niin totta kai! Vain hullu sanoisi ei. Mutta kysymys on hyvä, olisinko valmis uhraamaan ideologiani varmistaakseni voiton?

Olen kauniin jalkapallon ystävä, ja haluan myös valmentaa sellaista. Ei riitä, että ainoastaan selviämme, vaan haluamme jotain vielä enemmän. Haluamme kasvaa pelaajina ja valmentajina, ja vielä sitäkin enemmän haluamme voittaa! Siihen ei riitä, että tyytyy vain selviämään.

5. Ari Hjelm (TamU) on puhunut, että heillä on suunnitelma joka vuodelle, joka edistää joukkuetta kokonaisuutena. Onko sinulla "teema" mielessä tällä kaudelle? Ja mihin suuntaan Jippon pelityylin tulisi mennä mielestäsi?

Emme ole aivan vielä siellä missä tahtoisin meidän olevan. Haluaisin, että voisimme vaivattomasti pitää palloa pidempiä aikoja, mikä antaisi enemmän mahdollisuuksia joukkueen liikkumisen paremmin yhdessä. Yritämme tällä kaudella pelata hyvää liikkuvaa palloa, hyvällä ennakoivalla puolustamisella. Sillä materiaalilla mitä meillä on ja kehittää sitä eteenpäin.

Mutta, jotta päästään todella viemään taktista osaamista eteenpäin, tarvitaan tietty tekninen osaamisen taso, siihen taas tarvitaan paljon harjoittelua ja harjoittelua ja taas harjoittelua, mutta tuloksena on myös parempaa ja parempaa jalkapalloa.

6. Ketkä ovat joukkueen nousevia tähtiä, joita voisi pitää silmällä tulevaa kautta ajatellen?

Meillä on monta hyvää pelaajaa. Samu Pirinen on loistava tekninen pelaaja, mutta hän on valitettavasti loukkaantunut, joten toivotaan, että hänet saadaan mahdollisimman pian takaisin kentälle. Mutta kuten sanoin, on meillä useita hyviä pelaajia Leo, Ville ja Antti ovat kaikki todella lupaavia pelaajia.

On vaikea sanoa nuorista pelaajista, heidän kohdallaan on erityisen paljon kiinni omasta kunnianhimosta. Täytyy haluta pelata ja täytyy haluta voittaa. Kukaan joka on kentällä, ei ole siellä turhaan. Joka ikinen, joka kentällä pääsee. on sen ansainnut. Odotan paljon pelaajilta, mutta myös ne jotka tekevät töitä palkitaan ja loppu on heistä itsestään kiinni. Esimerkiksi Sande on pelannut niin hyvin, etten kerta kaikkiaan voinut edes harkita, että jättäisin hänet pois kokoonpanosta.

Katsaus tulevaan

2010-04-28T09:16:00.004+03:00

Blogi on ollut hetkellisesti vaipuneena hiljaisuuteen, vaikka kausi onkin alkanut ja vielä mahtavissa merkeissä, 1-1 KPV:tä vastaan tuntui ainakin kentän laidalla hienolta saavutukselta! On syynä vähäiseen aktiviteettiin olleet allekirjoittaneen opiskelukiireet.

Kiireiden alkaessa helpottaa, on aika katsoa hieman mitä on tulossa. Jos kaikki sujuu kuten pitäisi, saamme pian julistaa kannatuslaulu-kilpailun voittajan. Raati työskentelee tällä hetkellä kuumeisesti 7 kappaleen kanssa, jotka kisaan osallistuivat, jotta paremmuusjärjestys saadaan kuntoon.

Tiedossa on myös jutustelutuokio päävalmentaja Mark Dziadulewicz kanssa. Aikomus on tarkastella hieman tarkemmin tulevaa kautta. Mikäli lukijoilla on kysymyksiä esitettäväksi Mr. D:lle, otetaan niitä mielellään vastaan. Kysymyksiä voi lähettää joko pallonpinnalta@gmail.com, tai liitää kommentteina tämän julkaisun yhteyteen.

Luvassa on toki myös paljon muuta mielenkiintoista, joten kannattaa pysyä kanavalla...

T: Arska

P.S. Kausijulkaisu on viimein ilmestynyt!

Vielä ehtii mukaan!

2010-04-18T15:47:00.000+03:00

Kannatuslaulukilpailuun..

Hyväntuulinen Jippo valmiina koitokseen

2010-04-15T08:55:00.008+03:00

Utran tekonurmella oli keskiviikkona koolla hyväntuulinen mutta selvästi keskittynyt joukkue. Tänään torstaina on edessä koitos, jossa vastaan asettuu toinen paikallinen joukkue SC Riverball ja panokset ovat korkeat - Joensuun herruus. Kello 18:00 alkavassa Suomen Cupin ottelussa ratkeaa kuka kukin on.

Vielä koleassa mutta aurinkoisessa kevät säässä on Utran tekonurmi kovassa käytössä, ja ennen Edustuksen harjoittelua vuoroa on kenttä kovassa käytössä, kun paikalliset junnut ottavat mittaa toisistaan.

Pelaajat valmistautuvat tulevaan harjoitteluun. Uudet pelipaidat ja pallot ovat käytössä ja kaikki on valmista uuteen kauteen. Mutta vanhoja nappiksia ei tohdi noin vain vaihtaa uusiin kun ne kerran on saatu jalkaan istuviksi....

Päävalmentaja Mark Dziadulewicz kertaa vielä huomista peliä. "Muistakaa nauttia pelistä. On paljon mukavampi pelata lennokasta syöttöpeliä, kuin juosta vastustajan perässä? Tänään harjoitellaan kevyttä fyysistä treeniä, mutta keskittykää huolellisesti. Haluamme olla henkisesti latautuneita huomiseen otteluun", hän summaa päivän harjoittelua. Ja kun pelaajat ovat lähteneet kentällä, joukkueestaan ylpeänä Mark innostuu vielä poseeraamaan kameralle.

Harjoitukset sujuvat rutiinilla, ensin lämmitellään kentän ympäri ja sitten "Pide" huutelee ohjeet, mitä tehdään ja missä. Harjoittelua on kevyttä, hieman liikkumista, syöttelyä, sitten harjoitellaan laukomista ja keskityksiä. Tarkoitus on saada tuntumaa palloon huomista varten. Todellinen työ, jonka tuleva kausi punnitsee, on tehty pitkän talven aikana. Samalla kun kentällä harjoitellaan, vastaillaan pukukopissa radiohaastattelun. Kausi on todella alkanut.

Harjoittelut on takana, ja koko joukkue kerääntyy vielä pukukoppiin käymään läpi huomisen ottelun tarkempia yksityiskohtia. Ovi suljetaan, pelisuunnitelmat eivät ole tarkoitettu kaikkien korville. Kun ovi jälleen aukeaa on harjoitukset ohi. On aika lähteä kotiin. Itselläni on tunnelma sen verran korkealla, että tuskin maltan huomiseen asti odottaa!

Kannatuslaulukilpailusta Ylen Pohjois-Karjalan radiossa

2010-04-08T21:53:00.002+03:00

Perjantaina kello 9:40 pääsee kuulemaan blogaajaa Ylen Pohjois-Karjalan aamuradiossa. Aiheena on Jippon kannatuslaulukilpailu. Taajuuksille voi virittäytyä joko internetitse, tai klassisesti vastaanottimen välityksellä: Joensuu 106,9 MHz, Koli 99,6 MHz, Kiihtelysvaara 97,2 MHz ja Kerimäki 97,7 MHz.

Jalkapalloilun kova arki - Blogaaja pääsi mukaan Jippon harjoitusottelumatkalle. Osa 2

2010-04-07T12:35:00.033+03:00

Hieman viivästyneenä jatkuu kaksiosainen pelimatkareportaasi. Allekirjoittaneen muutto ja pääsiäinen viivästyttivät osaltaan jutun toisen osan ilmestymistä, pahoitteluni siitä. Kevät ehti tällä välin jo tulla, joten luokaa mielessänne kylmä ja talvinen lumimaisema, jotta pääsette alkuperäiseen tunnelmaan... ensimmäinen osa löytyy siis täältä.

**********************************************************************************

Aurinko on jo laskenut, kun saavumme Kuopioon. Pelaajat siirtyvät omaan tahtiinsa pukukoppiin. Aiemmin bussin täyttänyt iloinen meteli vaihtuu pukukopissa täydellä volyymillä metallia huutavaan soittimeen. Kaikki alkavat kaivaa varusteita kasseistaan. Hetken kuluttua, kun Mark astuu sisään ja laittaa musiikin pois, on tunnelma muuttunut täysin bussin iloinen jutustelu on vaihtunut hiljaisuuteen. Kaikki tuntuvat keskittyvän tulevaan otteluun.

Mark käy läpi mistä tämän illan ottelussa on kyse. "Tänään teidän tarvitsee itse kantaa vastuusta. Haluan nähdä mitä olette oppineet talven aikana", hän kertoo ja muistuttaa pelaajia tippumasta vastustavan joukkueen tasolle. Aloittava kokoonpano käydään nopeasti läpi, ja kuulen sivu korvalla kuinka kokeneemmat pelaajat sopivat kulmatilanteiden hoitamisesta. Muuten ei juuri keskutelua enää kuulu, kaikki keskittyvät.

Ajatukset katkaisee käsky lämmittelyyn. Pelaajat poistuvat pukukopista ripeään tahtiin kentällä. Ulkona valkeitten kinosten keskellä hohtaa tuore tekonurmi. Näky on kuin satukirjasta, tätä ei etelämmässä uskota, ellei omin silmin nähdä! Kenttä on vielä täynnä useiden seurojen harjoittelijoita. Paikan päällä on niin KuFu, kuin eri ikäisiä palloilijoita pelaamassa, ja Jippolaiset menevät sekaan lämmittelemään.

Lämmittelyn aikana kajahtelee tasaisin väliajoin Tero Tahvanaisen huudot, "10 minuuttia aikaa otteluun." Kellon lähestyessä kahdeksaa kenttä alkaa tyhjentyä, on aika aloittaa. Joukkue kerääntyy keskelle rinkiin ja kajauttaa kannustushuudon, myös Kuopion Futis virittää itseään pelivireeseen. Tuomarit saapuvat ja ottelu alkaa.

Peli on alkuun tunnustelevaa, ehkä Jippon osalta jopa hieman varovaista. Kuopiolaisilla ei ole mitään hävittävää ja he pyrkivätkin käyttämään sitä edukseen. Hallinta on kuitenkin selvästi Jippolla.

Peliin alkaa tulla vauhtia. Jippolla on muutama hyvä hyökkäyksen alku, jotka tyrehtyvät, kun hyökkäyspäässä ei ole ketään, kelle syöttää. Sitten onnistutaan, Immo nousee hienosti laidalta, boksi on täynnä porukkaa, hyvä keskitys mutta, ei! Hieno maalipaikka. Melkein heti perään tulee toinenkin, mutta laukaus menee reilusti ohi.

Sama meno jatkuu, maalipaikkoja syntyy ja Jippolla on monta hyvää hyökkäystä. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen. Kompurointia keskikentällä, ja KuFu saa rakennettua nopean vastahyökkäyksen, maali! Yksi tilaisuus ja yksi maali. Ilmeet kentän laidalta kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

KuFulaiset juhlivat. Peli jatkuu Jippon hallinnalla, mutta tulos jää laihaksi. Ensimmäinen erä päättyy 1-0, ja hiljainen joukkue lähtee pukukoppiin. Kuuluu epäuskoisia tokaisuja, "ei voida hävitä 3. divarin porukalle." Turhautuminen on käsin kosketeltavissa. Mutta valmentaja rauhoittelee joukkuetta. Ei ole syytä huoleen. Takana on vasta ensimmäinen ja epäonninen erä, "Me pystymme voittamaan tämän."

Joukkue palaa kentällä. Tauon aikana on alkanut sataa lunta. Toinen puolikas alkaa Jippon hallinnalla ja tuntuu olevan toisinto ensimmäisestä. Muutama hyvä maalipaikka, mutta tuloksetta. Sitten pamahtaa. KuFu saa toisen tilaisuudeen ja toisen maalin. Alkaa näyttää huonolta. Valmentajat pohdiskelevat, mitä tehdä.

Lumisade kiihtyy, ja tuomari käskee laittaa lisää tehoa kentän lämmitykseen, tai muuten hän joutuu keskeyttämään ottelun. Vahtimestari lähtee tekemään työtä käskettyä. Samaan aikaan Jippo taistelee, ja kentän laidalta näkee, että nyt alkaa veri maistua suussa, kaikki tekevät töitä tosissaan. Toisen puoliskon paras paikka nähdään kun Toni Tahvanainen pääsee yksin läpi, mutta vaikeasta tilanteesta laukaus menee suoraan päin maalivahtia. Jippo vaihtaa miehiä kentälle, mutta tulosta ei vain tule.

Peliä on pelattu noin 75 minuuttia, kun tuomari viheltää pelin poikki, lunta on yksinkertaisesti liikaa kentällä. Märkinä ja päät painuksissa Jippo palaa takaisin pukukoppiin. Ovi käytävään on auki, ja naapurikopista alkaa kuulua voitonlaulua. Joku tokaisee turhautuneena, "laittakaa se ovi nyt kiinni!" Pukukopin ovi suljetaan. Edessä on raskas paluumatka.

Kaikki ovat pettyneitä. Jopa kiven kovan journalistin sydän heltiää, annan kameran olla, ja pistän kirjoitusvälineet taskuun, miksi potkia jo maassa makaavaa? Suihkun kautta joukkue palaa bussiin. Paluumatka alkaa hyvin synkässä tunnelmassa. Alkuun on hiljaista, mutta vähän kerrallaan alkaa ottelun purkaminen. Jokainen käy tappiot läpi tavallaan. Kuka istuu hiljaa ja kuka juttelee. Bussissa alkaa kuulua hieman elon merkkejä ja tutuksi käynyttä keskustelun surinaa.

Palaan bussin takaosaan, jossa käydään läpi ottelua. "Ottaa päähän niin paljon, että ei enää edes ota päähän!" Kuuluu vastaus kysymysten "El Clásico:n": "Miltä nyt tuntuu?" Pettymyksestä voi päätellä, että kaikki ovat todella yrittäneet. Voittaminen on mahtavaa, mutta häviäminen on jalkapallojoukkueen arkea, siihen on vaikea tottua, kun on sydämellä mukana pelissä.

Toni Tahvainen irrottaa jo naurut takapenkkiläisistä itseironisella voivottelullaan, "kuinka voi hukata maalipaikan, jota on koko ottelun etsinyt!?" Nauraminen muistuttaa, että huomenna on päivä uus, ja tämäkin tappio jää unholaan, mutta ei tosin aivan vielä.

On melkein puoliyö, kun bussi kaartaa Areenan pihalle. On nälkä ja väsyttää. Kylmyys tuntuu todella epämiellyttävältä, ja matka omaan sänkyyn todella pitkältä. Jalkapallojoukkueen arki on ensikertalaiselle raskasta, mutta silti sisälläni on hyvä tunne, aivan kuin olisimme tappiosta huolimatta saavuttaneet jotain. Voittaminen on hienoa, mutta tosi kovat jätkät häviää pää pystyssä, jokainen meistä menee nukkumaan kokemusta viisaampana ja tiedän, että nukun ensi yönä todella sikeästi.

**********************************************************************************

Tappiosta huolimatta blogaajan erikoismaininnan saavat Kari "Lanttu" Kuikka, todella asiallisesta ja omistautuvasta keskikentän työstä, sekä joukkueen uusi tulokas Antti Maltsin, jonka taisteluhenki ja laitatyöskentely tekivät vaikutuksen. Molempien otteet lupaavat hyvää tulevalle kaudelle. Myös koko joukkue saa mitä nöyrimmän kiitoksen, kun ottivat minut matkalle mukaan häärimään!

Soundtrack:
Massive Attack: Pray For Rain feat. Tunde Adebimpe

Lemminkäinen Talo Oy Jippon uusi päätukija!

2010-04-07T11:30:00.003+03:00

Tähtitornin toimistossa on iloinen tunnelma ja täysi työn touhu käynnissä, kun astelen sisään. Olen tullut paikan päälle jututtamaan asuntotuotannon johtajaa Pentti Mähöstä, joka ottaa minut hyvän tuulisena vastaan. Hän kertoo minulle, että heidät tunnettiin aiemmin Rakennusliike Taskisena ja vaikka nimi on nyt fuusion myötä vaihtunut, on heidän toimintansa säilynyt ennallaan.

Lemminkäinen Talo Oy Itä- ja Pohjois-Suomi on paikallinen toimija jolla monta rautaa tulessa, mitä tulee asuntorakentamiseen ja urakointiin. Kuumimpana kohteena on tällä hetkellä Skilaan nouseva Asunto Oy Joensuun Kielo, jonka kodit on suunnattu pienille perheille. Ajatuksena on tarjota kilpailukykyinen vaihtoehto vuokra-asunnoille, Mähönen kertoo.

"Haluamme panostaa paikalliseen toimintaan. Emmekä halua olla vain kasvoton sponsori joka jakaa rahaa, vaan etsimme aitoa yhteistyötä organisaatioiden välillä." Mähönen kuvailee yhteistyötä Jippon kanssa. "Liikunta on lähellä sydäntä monelle toimistollamme", Mähönen kertoo ja esittelee toimitusjohtajan mitalikaappia. "Meistä on moni innostunut pitkänmatkan juoksusta", Mähönen kertoo ja alkaa luetella, ketkä toimistolta ovatkaan jo osallistuneet maratoniin. Muistan kuulleeni, että pitkänmatkan juoksijat ovat keskimääräistä onnellisempia, enkä olisi lainkaan yllättynyt vaikka näin olisi, sillä niin miellyttävä on vierailuni Lemminkäinen Talo Oy Itä- ja Pohjois-Suomi toimistolla Aittarannan Tähtitornissa.

Pidempi juttu Lemminkäisestä löytyy Jippon kausijulkaisusta. Lisätietoa Kielosta ja muista Lemminkäinen Talo Oy:n projekteista löytyy Lemminkäisen omasta nettiportaalista asunnot.fi.

Kannatuslaulukilpailu!

2010-03-29T23:22:00.006+03:00

Pallon pinnalta poimittua-blogi ylpeänä esittää,

Jippon kannatuslaulukilpailu
Palkintona viime kaudella kapteenina toimineen ja tuomareidenkin herrasmiespelaajaksi valitseman Tuomas "Korne" Korpelan pelipaita varustettuna tulevan kauden edustusjoukkueen nimikirjoituksilla!

Osallistumisohjeet:

*Tee omat sanat johonkin vanhaan ja tuttuun jalkapallosävelmään, tai tee kokonaan oma laulu, valinta on vapaa, kunhan laulu on tarttuva ja helppo laulaa.

*Lähetä teoksesi, tai linkki siihen, pallonpinnalta@gmail.com osoitteeseen. (Äänitiedostot mieluimmin .mp3 muodossa)

*Kilpailuun voi osallistua videolla, äänellä tai pelkällä sanoituksella, tällöin tulee sanojen liittenä toimittaa myös kappale johon sanat kuuluvat, tai selkeät ohjeet kappaleen tunnistamiseksi ja löytämiseksi. Esimerkkilaulun toimittaminen jossakin muodossa liitteenä on kuitenkin suositeltavaa.

*Kilpailuun osallistuakseen tulee teoksen olla perillä viimeistään 20.4

*Kyseessä ei ole kilpailu, jossa etsittäisiin parasta laulajaa, vaan kilpailun tarkoitus on löytää paras kannatuslaulu, jota kuka tahansa voi laulaa. Joten rohkeasti mukaan!

Mistä on Jalkapallojoukkueet tehty? - Blogaaja pääsi mukaan Jippon harjoitusottelumatkalle. Osa 1

2010-03-26T21:19:00.021+02:00

Kello 16:45, 18.3 2010. Areena on täyttynyt tänään Jippolaisista ja joka paikassa tuntuu pyörivän niin huoltajia, kuin pelaajia joka ikäluokasta. Uudet peliasut ovat löytäneet omistajansa, sillä monen tunnin urakka, kaikkien Jippolaisten kuvaaminen alkaa olla päätöksessään. On aika lähteä kohti Kuopiota, jossa odottaa Jippon harjoitusotteluun kutsunut SC Kuopion Futis-98.

Osa porukasta odottelee jo aulassa, kun viimeiset pelaajat valuvat ulos areenalta. "Ootsä tulossa mukaan?", joku kyselee viime kaudella kentällä loistaneelta Korpelalta. "En, mulla on töitä", kuuluu vastaus ja ehkäpä hieman tuskaisella ilmeellä maustettuna. Kukapa sitä töitä tekee, kun olisi jalkapalloakin tarjolla ja raskas päivä takana?

Pihaan tulee bussi, joka täyttyy pian. Mukaan tulevat pelaajat täyttävät bussin tottuneesti, ja istuvat kuka minnekin. Pelikortit ja suuri kokoinen mankka otetaan esiin. Ennen kuin musiikki alkaa pauhaa, joku huutaa "ei mitään musiikkia, ihmiset haluaa levätä!" Etuosassa tyydytään pelaamaan korttia.

Huoltajana toimiva JP rahaa pallot ja juomapullot kyytiin. Myös valmentajat nousevat kyytiin. Mark sanoo bussiin noustessaan, "Kysy keneltä vaan, ihan mitä vaan", miten ihanat ovatkaan nuo sanat journalistin korvissa. Nopea tarkistus, että kaikki ovat kyydissä, ja matka voi alkaa. Bussin täyttää iloinen hälinä.

Pääsemme moottoritielle ja päätän tehdä työtä käskettyä. Luovin itseni bussin takaosaan. Istun alas, "Millä mielin täällä ollaan lähdössä matkalle?", kuuluu kysymykseni. "Täähän on tällänen huviretki!" Huudahtaa kirjansa takaa Kari "Lanttu" Kuikka, joka on Jippon jo kokeneempia kehäkettuja. "Eihän tässä ehdi edes tunnelmaan päästä", Lanttu jatkaa, ja muut komppaavat. Todelliseen tunnelmaan päästään kuulemma vasta tuntikausien matkan teon jälkeen, kun joukossa alkaa tiivistyä muukin kuin sukkahiki.

Matkat voivat olla todella pitkiä. Kun matka kestää kymmenen tuntia ja takana on tappio, niin matka voi tuntua todella pitkältä, takapenkiltä kerrotaan. Immo Eronen, joka on kunnostautunut niin laiturina kuin hyökkäyspäässä, mutustelee makaroonia muovilaatikosta. "Tulin suoraan töistä", mies toteaa, ja jatkaa hymyillen syömistään. Muut nauravat.

Päätän kiertää pikaisesti bussissa ja kysellä Jippo/2 painotteiselta kokoonpanolta, että ketä kaikkia on mukana. Ennen kuin pääsen edes puoleen väliin hämmenys valtaa mieleni. Suomalaiset jalkapallojoukkueet on tehty todella monenlaisista pelaajista. On opettajia, nuoriso-ohjaajia, historian- ja taloustieteen opiskelijoita, lukiolaisia, hiljaisia, äänekkäitä, iloisia, vakavia, vanhoja ja nuoria. Matkamme kohti Kuopiota on vasta aluillaan ja olen jo oppinut enemmän jalkapallojoukkueesta, kuin koko tähän astisen elämäni aikana. Pää pyörällä palaan takaosaan, jossa maalitekijät ottaa mittaa toisistaan.

Istahdan kokeneen Lantun viereen toivoen, että hän osaisi valottaa millaista on olla Joukkueen jäsen. Päädymme syvälliseen pohdiskeluun siitä, mikä oikeastaan on jalkapallojoukkue. On kerrassaan erikoista, miten monenlaiset ja erilaiset ihmiset tässäkin bussissa, yhdistyvät käsitteen 'joukkue' alle. Mutta mitä tai mikä Joukkue lopulta on? "Kaikki kiteytyy lopulta valmennuksen valintaan, Jippossa ei pelaa varmaan ketään, jolle joukkue ei tulisi ensin”, Lanttu kertoo. Hetken pohdiskeltuamme huomaan, että joukkue ja pelikulttuuri tuntuvat lopulta olevan lähes synonyymeja.

Jippo ei ole ainoastaan joukkue, vaan se on jotain enemmän. Sillä on oma kulttuurinsa, josta jokainen pelaaja, valmentaja, huoltaja ja kannattaja on osana. Se ylittää jokaisen osasensa, mutta ei olisi mitään ilman niitä. Lopulta tuntuu olevan mahdotonta tyhjentävästi sanoilla selittää mistä Jippon pelikulttuurissa on kyse. Sitä voidaan toki eritellä pelityyliin, pelaajien luonteisiin, valmennuksen tapaa valmentaa tai johtoportaan valintoihin, mutta mikään ei ole yksistään riittävä selitys. Pelikulttuuri on vain itse koettava, siitä on tultava osaksi, antaa sen muuttaa sinua ja samalla myös itse muuttaa hieman sitä. Melkoinen vastuu! On se Jalkapallo vaan hieno laji!

Löydän bussin puolivälistä iloisen näköiset nuoret miehet, jotka paljastuvat pian Jippon tuoreimmiksi tulokkaiksi. Samu Pirinen(vasemmalla) ja Antti Maltsin(oikealla) ovat molemmat vastikään muuttaneet Joensuuhun. Samu on tullut opiskelemaan ja siten päätynyt myös Jippoon. Hän on harmillisesti loukkaantumisen takia joutunut penkille melkein heti joukkueeseen tultuaan.

Antti taas löytyi Jippoon tämän vuoden try-outista. Maltsin on aiemmin pelannut JJK:ssa ja nyt mies on muuttanut Joensuuhun, vain päästäkseen pelaamaan Jippossa! On pakko nostaa hattua tälle nuorelle miehelle, rohkea peliliike ja osoitus omistautumisesta lajille, sillä harva suomessa palloa pelaamalla rahoille asti pääsee.

Alamme saapua perille, mutta ennen sitä on aika jututtaa hieman etupäässä istuvaa valmennusta. "Jokaisella matkalla on mietitty tarkoitus", Mark kertoo matkojen osuudesta kauden harjoitusohjelmassa. "Bussissa on hyvä kuulostella pelaajien tunnelmia, jos on aivan hiljaista, niin monesti silloin pelaajat ovat todella keskittyneitä tulevaan peliin. Voi tosin olla, että silloin ajatukset ovat aivan muualla. Pelaajia tulee todella katsella ja kuunnella, jotta pystyy päättämään miten heitä pukukopissa ennen peliä yrittäisi kannustaa hyvään suoritukseen", hän jatkaa.

Tällä kertaa on tavoitteena antaa mahdollisimman paljon vapautta ja vastuuta pelaajille, ja punnita, mitä on talvikaudella opittu. "Kun vastustajana on Kolmosessa pelaava joukkue, tulisi hallinnan olla ehdottomasti meillä, ja voittajina pitää lähteä kotiin." Tero Tahvanainen toteaa. "Kun vastassa on selvästi heikompi joukkue,on vaikea pitää omaa tasoa yllä, eikä tippua pelaamaan toisen joukkueen mukana omaa tasoa selvästi heikompaa peliä", hän jatkaa.

Moottoritie päättyy, ja tulemme perille. Bussi tyhjenee ripeästi ja kaikki suuntaavat kohti pukukoppeja. On aika aloittaa peliin keskittyminen.

*********************************

Tähän päättyy "blogaaja mukana Jippon harjoitusottelu matkalla osa 1". Toinen osa julkaistaan pian.

Mitä kuuntelin kun kirjoitin,
Megadeth: Peace Sells... But Who's Buying?

Pakkasherran ehdoilla - talvikausi on Suomessa pitkä

2010-03-14T21:47:00.008+02:00

Pääsin jututtamaan Tero Tahvanaista pian ilmestyvän kausijulkaisun merkeissä. Muun ohella ehdimme vaihtamaan muutaman sanan siitä mitä kuuluu Jippon talvikauteen, niin yleisesti, kuin juuri tällä kaudella. Aiheesta seuraavassa:

**************************

"Kun kausi syksyllä päättyy, levätään kuukausi - puolitoista, ja oikeasti levätään", Tahvanainen kertoo. Hän painottaa, että "kausi on pitkä ja siksi on tärkeää, että mieli ja kroppa lepää". Kun "pään nollaus" on tehty, niin joskus marraskuun puolessa välissä on aika palata harjoittelemaan.

Tahvanainen kuvailee harjoituskauden alkua loivaksi, "pelataan paljon ja harjoitellaan kevyesti". Alkukuukausien tarkoitus on lähinnä nostaa kuntoa. Kevyttä tahtia pidetään yllä aina tammikuulle asti, jolloin ruuvia aletaan kiristää. "Tammi- ja helmikuu ovat ehdottomasti raskaimmat kuukaudet kalenterivuodesta, mutta ennen kuin huomakaan, niin on taas maaliskuu" Tahvanainen hymyilee.

"Helmikuussa ja maaliskuussa keskitytään jokaisen pelaajan henkilökohtaiseen harjoitteluun, niin fyysiseen kuntoon kuin taitotreeniin." Tätä sanelevat myös olosuhteet. Hallin tilat ovat rajalliset, eikä joukkueen kanssa päästä aina pelaamaan koko kentällä. Kysymykseen, muuttuisiko harjoitusohjelma, jos säät sallisivat ulkotreenit läpi vuoden, Tahvanainen vastaa hetken pohdittuaan, että "olosuhteiden mukaan mennään joka tapauksessa. Voi olla, että jos meillä olisi erilainen ilmasto, vaikuttaisi se myös harjoitteluohjelmaan."

Tahvanainen painottaa, että "Suomen talvikausi on todella pitkä". Puolivuotta sisätreeniä tarkoittaa, että "pitää ottaa huomioon, ettei voi mennä liian kovaa aluksi". Ei voida aloittaa marraskuussa täydellä teholla ja olettaa että kroppa ja pää kestäisivät mukana. Tässä vaikuttavat myös olosuhteet kaikkein selvimmin, ja ollaan olosuhteiden armoilla. Talvi ei ole ainoastaan pitkä, se on myös pimeä ja raskas.

Kun säät lopulta sallivat huhtikuun tienoolla, siirrytään ulkokentälle ja aletaan painottaa joukkueharjoituksia ja taktista puolta. Pitää ottaa huomioon myös se, että kauden aikana harjoittelua on vähemmän, jos kunto nostetaan liian kovaksi juuri ennen kautta, voi tulla jyrkkä pudotus, joka näkyy sitten kentällä.

Kulunut vuosi on sujunut Jippolla hyvin. "Pelaajat on hyvässä kunnossa ja hyvältä näyttää", Tahvanainen toteaa hymyssä suin. "On tullut lupaavia nuoria pelaajia mukaan edustukseen harjoittelemaan", hän lisää. Kysyttäessä, nähdäänkö uusia naamoja kentällä tulevalla kaudella Tahvanainen vastaa, "jos harjoittelee hyvin ja pelit sujuu, niin varmasti saa peliaikaa", nuorien pelaajien nostaminen mahdollisimman haastaviin kuvioihin kuuluu jo lähtökohtaisesti Jippon toimintamalliin.

**************************

Lisää Tero Tahvanaisen aatoksia löytyy lähitulevaisuudessa julkaistavasta kausijulkaisusta.

Blogaajan paluu ja katsaus tulevaisuuteen...

2010-03-06T00:02:00.007+02:00

Olen aivan tavattoman häpeissäni, sekä samalla aivan rajattoman ylpeä! Olen nähkääs kuten niin monet muutkin, vain tyytynyt makoilemaan sohvalla ja arvioimaan kriittisesti Jippon mahdollisuuksia tulevalla kaudella. Mutta, auta armias menin käymään Jippo/2:n harjoituksissa tarkoituksenani ottaa kuvia tulevaan Jippon kausijulkaisuun(josta myöhemmin lisää). Sainkin yllätyksekseni ja kuvieni lisäksi jotain joka teki minut aivan rajattoman ylpeäksi!

Vaikka ulkona näyttää vielä tältä:

Sisällä Areenan syövereissä oli täysi tohina päällä, koko talvikauden harjoittelun päämäärä alkaa häämöttää edessä, kun kausi lähestyy. Juttelin pikaisesti päävalmentaja Mark Dziadulewiczin kanssa, hän ei vielä virallisesti lähtenyt kommentoimaan tulevaa kautta, mutta miehen luottavainen olemus paljasti enemmän kuin tuhat sanaa: mitään hätää ei ole! Jippo pärjää tälläkin kaudella kuten ennenkin - hyvin. Pitkän linjan päämäärä, valmentaa paikallisista nuorista korkea tasoisia pelaajia, tuottaa hedelmää.

Josta päästäänkin häpeääni, sillä ilmaiseksi tämä ei tule, toisin kuin minä joka olen vain makaillut sohvallani talvipimeillä ja katsonut mainoskatkolla mitä jääkaapista löytyy, nämä (sallikaa ilmaisuni) arjen sankarit ovat raahautuneet hallille harjoittelemaan silloinkin, kun "ei oikein olis jaksanut.." Jippolaiset ovat tehneet niskalimassa töitä koko talven Jippon eteen. Mahtavaa!

Toisaalta ymmärrän myös sen näkökulman, että kannattajan velvollisuuksiin kuuluu joukkueen kriitinenkin tarkastelu ja keskusteluun osallistuminen, mutta luottakaa sanaani, kun sanon: "Tänään on hyvä päivä olla Jippon kannattaja!"

Kevät näyttää jalkapallon ystävälle varsin herkulliselta. Mestareiden liiga lähenee loppuaan ja panosten kasvaessa ottelut sen kun paranevat. MM-kisalohkot on jo arvottu ja voi jo melkein aistia tulevian kisojen tunnelman. Kevät näyttää myös Pallon Pinnalta Poimittua-blogille oikein hyvältä. Tero Tahvanainen on lupautunut kertomaan millaista on elämä joukkueessa talviharjoituskaudella ja hieman muustakin. Kauden lähestyessä Mark kertoo omasta näkökulmastaa tulevaan kauteen ja millaisena hän näkee Jippon tällä kaudella. Tarkoitukseni on myös mennä käymään harjoitusottelussa ja raportoida siitä lukijoille sekä mahdollisuuksien mukaan tutustua hieman tarkemmin Jippon fanitoimintaan ja uskollisimpiin faneihin. Eli, puuhaa riittää ja mielenkiintoisia ihmisiä sitäkin enemmän.

Tämän viestin myötä on uusi blogikausi auennut ja päivitystahti tulee tihentymään mitä lähemmäs itse Miesten ykkösen kautta päästään. Kauden aikana pyrin pitämään reipasta julkaisutahtia yllä. Tervetuloa mukaan kaudelle 2010-2011!

T.Arska

Keilaradalta tähtitornin huipulle

2010-01-12T13:56:00.003+02:00

Jalkapallo ei välttämättä ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleen kun katsoo ulos ikkunasta talviseen Pohjois-Karjalaan. Kun asiaa alkaa oikein pohtia, on kerrassaan eriskummallista, että täällä susi- ja itärajan tuntumassa suuriin jalkapallomaihin verrattuna hyvin piskuisessa Joensuussa, on ylipäätään ihan oikea miesten ykkösessä pelaava joukkue. Mutta niin se vain on, että täällä ihan oikeasti on!

Seuraavassa yritän pureutua tarkemmin tähän eriskummalliseen tosiseikkaan, miksi ja miten tällainen ihmetys on oikeastaan mahdollista, ja kuka ostaa pallot, joita potkia, kun maassa ei ole räntää tai lunta?

Erään Jippon pitkäaikaisen yhteistyökumppanin tarina alkaa vuodesta 1996 kun puoliammattimaisesti keilaava Tomi Väänänen sai ystävänsä kanssa ajatuksen mainostoimiston perustamisesta. Alkuun työ oli harrastus, kun keilaaminen vei suuren osan ajasta. Mutta kun vuoteen 2003 mennessä kauppa oli alkanut käydä, ja osakkaita alkoi liittyä mukaan, oli aika siirtää painopiste täyspäiväiseen mainostoimintaan.

Nykyisellään Fabrikin toimintaa pyörittää Tomi Väänäsen lisäksi Kari Koljonen ja kaikkiaan Fabrik työllistää 16 henkeä, pitää toimistoa tähtitornissa ja käsittelee vuosittain yli 300 asiakasta, joista 80% tulee Pohjois-karjalasta. Miten kahden hengen yritys on päässyt näin pitkälle?

”Fabrik on kokonaisvaltaista pakettia tarjoava yritys”, luonnehtii Tomi Väänänen kysyttäessä Fabrikin kilpailuvalttia ja jatkaa kertomalla, että toimintamalliin kuuluu asiakkaan kanssa niin pienten yksityiskohtien, ulkoasuprinttien tai kotisivujen suunnittelu, mutta myös suuremman perspektiivin työskentely, kuten missä näkyä ja millaiseen toimintaan lähteä mukaan. Toisena Fabrikin vahvuutena hän näkee hyvän ja ammattitaitoisen porukan, joka tarttuu asiakaslähtöisesti työhönsä.

Käsissäni on siis ammattimies vastaamaan kysymykseen miksi ihmeessä osallistua ja näkyä Pohjois-Karjalaisessa Jalkapalloilussa? Hän kertoo, että Fabrik haluaa olla osana luomassa korkeatasoista urheilua koska se palvelee koko Pohjois-Karjalan etua. Fabrikilla on paljon näkyvyyttä talvilajeissa ja niiden lisäksi Jalkapallo on luonnollinen valinta sen korkean globaalin profiilin vuoksi.

Syitä juuri Jippon valinnaksi yhteistyökumppaniksi Tomi Väänäsen tuntuu olevan helppo löytää, vaikka hän painottaa, että Fabrikissa ollaan tarkkoja siitä mihin soppaan lusikka laitetaan. Menestys on ensimmäinen syy, Jippo on Joensuulaisista joukkueista ehdottomasti parhaiten pärjännyt, ja kuten mainosmies tietää, menestys synnyttää menestystä. Lisäksi hän näkee, että Jippon hyvä näkyvyys paikallisessa mediassa sekä Jippon aikaansaava taustatiimi tekevät päätöksestä helpon.

Urheilun tukeminen on luontevaa, sillä Tomi Väänänen paljastaa urheilun olevan lähellä sydäntään. Keilaamisen lisäksi hän golfaa ja kertoo olevansa joka lajin penkkiurheilija. Tästä löytynee myös eräs vastaus kysymykseeni: mitä pienet edellä sitä isot perässä. Kun urheilusta on kyse, on raavaskin mies jälleen se pieni poika kentän laidalla, jolle jalkapallo on hienointa maailmassa!

Futiskingi!

2009-12-13T21:18:00.005+02:00

Kuka on kaupungin Futiskingi? - Testissä Jippon lautapeli

On ilo avata laatikko, jonka kantta komistaa Korpelan oikeaoppinen taklaus. Sisältä löytyvät lauta, nappulat, nopat ja kysymykset. Siis kaikki mitä tarvitaan oikean futiskingin selvittämiseksi, vain peliseura puuttuu. Siksi paikalle onkin kutsuttu pari ystävää, ostettu kaupasta purtavaa ja juomaa päälle. On aika tarttua toimeen.

Säännöt selviävät pian, ja olemme valmiit alkamaan. Mutta ensin pitää päättää pelataanko kysymyksillä vai ilman. Lukaisemme muutaman testikysymyksen ja käy ilmi, että todellinen Futiskingi ratkotaan vain kysymysten kanssa, ja sitä tässä ollaan selvittämässä. Leppoisat sunnuntaipelit sitten myöhemmin.

Nappulat saadaan laudalle, ja peli käyntiin. Testailemme hieman toisiamme keskikentällä. Ilman että kumpikaan saa todellista etua. Sitten lähden syöksyyn. Muutama napakka kysymys oikein "Mikä on PS Kemin kotikentän nimi?" -Sauvosaari ja "Missä joukkueessa Gianluigi Buffon pelaa?" - Juventus. (Onneksi korteissa on vaihtoehdot! Muuten olisi Kemin kotikenttä jäänyt tietämättä) ja huomaan olevani syvällä vastustajan puolustuksessa

Vain tullakseni tylysti taklatuksi pois pelistä...

Peli jatkuu tasaisena. Mutta kun toinen puoliaika lähestyy loppuaan rakentaa vastustajani ovelan kuvion vasempaan laitaani. Tuntuu että pelaajani vain törmäilevät toisiinsa, kun vastustajani hyppelee helposti puolustukseni lävitse. En voi kuin katsoa vierestä kun lopulta vain maalivahti on estämässä pahinta.

Mutta kuten kaikki tietävät, jos tilanne on päässyt noin pahaksi voi enää vai todella hyvä tuuri pelastaa, ja niin ei tällä kertaa käy. Verkko heiluu ja vastustajani tuulettaa "GOOOOOOOOOOOOOOOOL!"

Peliaika käy vähiin. Kiivas taisteluni on turhaa, ja puoliajalle mennään päät painuksissa. Puoliaika jää tosin meillä hyvin lyhyeksi, sillä emme malta odottaa jatkoa. Vaikka tarjoilupuoli onkin kohdillaan, löydämme itsemme jälleen laudan ääreltä.

Tällä kertaa ei säästellä vaan painetaan heti alusta täysillä päälle. Systeemiksi valitsen epätavallisen 1-4-5 (valkoisilla), sillä nyt pelataan eikä pelätä, vaakalaudalla on kuitenkin Futiskingin titteli. Vastustajani turvautuu kilpikonnapuolustukseen (mustilla).

Pilli viheltää (ainakin mielessämme) ja toisen puoliajan kiivas taisto alkaa. Malttamattomasti tartumme noppiin ja nappulat lähtevät liikkeelle....

...Miten ottelu päättyi? Ei se päättynytkään, vaan se on vasta alkanut, sillä Futiskingi on saapunut kaupunkiin!

Mistä Futiskingi? TÄÄLTÄ

-Arska

(P.S. voitin 2-1)

Esittelyssä Pallon Pinnalta Poimittua-blogi

2009-12-13T20:55:00.001+02:00

Pallon pinnalta poimittua on Jippon nettitoimittajan virallisen epävirallinen blogi, jonka tarkoitus on tutustua Jippon toimintaan, ihmisiin ja ilmiöihin. Blogi on myös yhden nettitoimittajan ristiretki Todellisen Jalkapallon löytämiseksi. Etsintä aloitetaan naapuruston takapihoilta, ja mummoilta saaduista taskurahoista, jotka käytettiin uusiin nappulakenkiin.

Koska kyseessä on Jalkapallo, ja jotta olennaisiin kysymyksiin saataisiin vastaus mahdollisimman pian, lienee syytä esitellä myös blogaaja itse:

Ilmari "Arska" Kavén

- Pelaajanumero: 2010

- Löysi JIPPO:n ja Todellisen Fanin itsestään keväällä 2009.

- Kannattaa West Ham Unitedia, vaikka se onkin tehnyt kipeää viime kaudet.

- On tekemässä kaikken katalimman tempun, jonka kannattaja voi tehdä, muttei voi itselleen mitään, sillä sydän on kääntymässä Real Madridista Barcaan.

- Uskoo ihmeseen, ja uskoo sen tapahtuvan melko pian. (Vaikka tosin naiset tekivätkin sen jo!)

- Kallistuu hieman enemmän sielukkuuteen kuin saksalaiseen kuriin, vaikka pitää molemmista.

- Malttaa tuskin odottaa seuraavia MM-kisoja.